sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Avojaloin - 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta

Anna Kortelainen ym.: Avojaloin - 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta
283 s., Gummerus 2015
kannen kuva: Hugo Simberg
 
Avojaloin sisältää useamman eri tekijän kirjoittamia joko omakohtaisia, sukulaisista kertovia tai Kannaksella tunnetuista henkilöistä kertovia tositarinoita, joita voisi osittain luonnehtia myös pienoiselämäkerroiksi. Valtaosa teksteistä on Anna Kortelaisen kirjoittamia, mutta myös moni muu pääsee kirjoittamaan tositarinoita. Muut kirjoittajat ovat Martti Backman, Laila Hirvisaari, Eija Järvinen, Teemu Keskisarja, Eeva Kilpi, Johanna Piipponen, Heidi Rytky, Hannu Takala ja Heikki Ylikangas.
 
Minä odotin tältä teokselta jotain erilaista kuin miksikä tämä paljastui. Ensinnäkin ajattelin, että tämä kertoisi ihan tavallisten kannakselaisten kohtaloista ja elämäntarinoista, mutta teokseen olikin poimittu monta joko valtakunnallisesti tunnettua tai ainakin Kannaksella näkyvinä hahmoina tunnettuja henkilöitä, kuten Hugo Simberg, Toivo Kuula, Harry Wahl, Zweygbergin kauppiasperhe... Toki tavallisten työläisten ja tavantallaajien elämänkohtaloistakin pääsee tästä kirjasta lukemaan, mutta oletin sellaisia tarinoita olevan enemmän.
 
Toinen asia mihin kiinnitin huomiota oli se, että teos ei ollut järin "tasalaatuinen". Teksti oli kaikkien kirjoittajien kohdalla hyvää, mutta tarinat olivat kovin eripituisia ja toisissa mentiin syventämään kaikkea mahdollista, kuten esimerkiksi "päähenkilön" työn toimintatapoja, yleistä yhteiskunnallista tilannetta jonakin tiettynä ajanjaksona ja niin edelleen. Jossain vaiheessa huomasin, että nimen omaan Anna Kortelaisen tekstit ovat hyvin perusteellisia. Ei siinä muuten mitään, mutta välillä tuntui, että päähenkilö unohtui kaiken muun asian alle ja yhtäkkiä hän sitten taas pulpahti esiin. Mielestäni olisi ollut mielenkiintoisempaa keskittyä vain henkilöhahmoihin ja ohuesti sivuta esimerkiksi työuraa, eikä kuvata kaikkea mahdollista junaradan rakentamisen vaiheista.
 
Muutoin tämä kirja oli kyllä hyvin silmiäavaava, sillä en ollut oikeastaan koskaan sen tarkemmin ajatellut millaista rajaseudun elämä oli esimerkiksi silloin, kun Suomi itsenäistyi. Yleensä kuulee itsenäistymisen ajan kuvausta lähinnä pääkaupunkiseudulta tai muiden isompien kaupunkien alueelta, mutta tuo ajanjakso rajaseutulaisten silmin oli täysin uutta. En ollut aiemmin myöskään ajatellut sen kummemmin millaista kulttuurielämää tai yritystoimintaa Karjalan Kannaksella nähtiin. Nyt minulle muodostui jokin käsitys siitäkin. Kannatti siis lukea, vaikka välillä sivupoluille hairahtuneet tarinat vähän meinasivat tylsistyttääkin.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, sillä en ole lukenut ns tunnettujen henkilöiden näkökulmaa asiaan. Isoisän kautta aihe on hyvin läheinen ja tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun sukujuureni menevät Laatokan Karjalaan, ja siitä alueesta olisi kyllä mielenkiintoista joskus lukea jotain tämäntyyppistä. Äitini isoisä ei juuri puhunut lapsuudestaan ja nuoruudestaan Suistamolla. Mutta sinun kannattaa varmaan tutustua tähän teokseen, sillä tämä voi täydentää mukavasti alueesta saamaasi kuvaa. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.