maanantai 19. joulukuuta 2016

Kirjabloggaajien joulukalenterin 19. luukku

 

Tänään on minun vuoroni tehdä kirjabloggaajien joulukalenteriin luukku. Eilen Hannan kirjokannessa pohdittiin jokavuotista painetta siitä mitä jouluna pitäisi tehdä sekä sitä miten trendeistä voi vaan yksinkertaisesti olla välittämättä ja tehdä joulusta omanlaisensa. Huomisen luukku on vielä arvoitus ja se aukeaa blogissa Pauline von Dahl. Minä puolestani ajattelin kirjoittaa joululahjoista.

Joululahjojen valitseminen, hankkiminen ja paketointi kuuluu olennaisena osana jouluvalmisteluihini. Tänä vuonna olen ollut jo hyvissä ajoin matkassa, sillä ensimmäisen lahjan hankin jo keväällä. Yleensä tässä vaiheessa joulukuuta iskee viimehetken paniikki, kun itsetehdyt lahjat eivät olekaan valmistuneet aikataulussa ja joudun kilisyttämään sukkapuikkoja myöhälle yöhön. Viime vuonna sain täpärästi myöhälle aaton aaton iltana valmiiksi viimeisen sukkaparin ja pääsin ojentamaan sen saajalleen jouluna. Paniikista huolimatta joululahjojen suunnittelu on mielestäni mukavaa puuhaa, mutta kyllä lahjojen metsästys taitaa olla aika monille ehtymätön stressin lähde.

Mitä ostaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea? Entä mikä neuvoksi, kun lapsen toivoma tämän vuoden hittilelu on loppunut kaupoista ja lisää luvataan ensi kevääksi? Näihin kysymyksiin minulla ei ole antaa hienoja neuvoja, mutta ensimmäiseen kysymykseen liittyen olen itse todennut, että villasukkia tai lapasia ei voi koskaan olla liikaa. Toivottavasti myös minulta lahjoja saavat ihmiset ovat samaa mieltä. :-D Joulun alla kaupoissa käy kova kuhina ja olen iloinen siitä, että tänä vuonna olen välttänyt suuremmat jouluruuhkat hankkimalla lahjoja vähitellen jo ennen suurta sesonkia. Osan olen myös tilannut nettikaupoista ja nyt toivotaan, että posti kiikuttaa viimeiset lahjat ajoissa perille!

Olen yleensä hyvä keksimään mukavia lahjoja kavereilleni ja perheelleni. Olen vähintäänkin yhtä hyvä keksimään mukavia lahjoja myös itselleni, vaikka oikeastaan kuulun kategoriaan "ihminen, jolla on jo kaikkea". Tänä vuonna taitaa olla ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut vaikeuksia keksiä mitä toivoisin lahjaksi. Eilen äiti ojensi minulle ja veljelleni kynät ja palat paperia ja pyysi kirjoittamaan toiveet ylös. Minulle muistui selkeänä mieleen kuinka lapsena selasin lelukuvastoa ja valikoin sieltä pitkän listan leluja, jotka halusin. Kirjoitin lelujen nimet ylös juuri sellaisina kuin ne mainoksessa sanottiin. Muistan kuinka isäni yritti sanoa, että kannattaisi kirjoittaa vaikka millaisesta lelusta on kysymys, että joulupukki varmasti tietää, kun monien lelujen nimi oli pitkä ja vaikeakin rimpsu. Totesin nohevasti, että tietysti joulupukki tietää. Uskon, että vanhemmillani saattoi silloin hiki kihota otsalle joululahjaostoksia tehdessä. :-D Tänä vuonna sain listaani yhden asian, sillä toivon joka vuosi uutta sesonkimuumimukia. En onnistunut vielä keksimään edes mitä kirjaa toivoisin, ja se on outoa se! Olenkohan saavuttanut jonkin aikuisuuden asteen, jossa lakataan toivomasta lahjoja ja hymistään, että "en minä mitään tarvitse"?

Vaikka itse usein yritänkin miettiä käytännöllisiä lahjoja tai selkeästi iloa tuottavia lahjoja (kuten kirjoja) epämääräisten koriste-esineiden sijaan, niin en minä silti ajattele, että lahja välttämättä tulisi nimen omaan tiettyä tarvetta varten. Mielestäni joululahjojen ideana on ilahduttaa saajaansa eikä välttämättä täyttää mitään tiettyä tarvetta, vaikka eipä sekään haittaa, jos ilahduttamisen ohella niinkin käy. Kuuntelin noin viikko sitten Marko Leinon Joulutarinan, josta en ole vielä ehtinyt tarkemmin kirjoittaa tänne. Siinä esitettiin yksi näkemys joululahjaperinteen syntymisestä ja siinä oli ajatuksena nimen omaan ilahduttaa niitä ihmisiä, jotka merkitsevät lahjan antajalle jotain. Mielestäni jokaisen, joka turhautuneena hikoilee kaupassa ja ärtyneenä huokailee venyvissä kassajonoissa, tulisi miettiä miten suurta iloa voi tuottaa lahja, jonka takia joutui jonottamaan kaupassa tai jonka hankkimiseen joutui muuten käyttämään vaivaa. Kun loihdit mieleesi lahjansaajan ilahtuneen ilmeen, tulee itsellekin parempi mieli. Joulu on loppuviimein hyvän tahdon juhla eikä ole tarkoitus, että kukaan joutuisi ottamaan siitä suurta stressiä. Yritän tässä nyt sanoa, että muistakaa olla pingottamatta ja nauttikaa joulun tunnelmasta kaiken kiireenkin keskellä.

14 kommenttia:

  1. Itse kannatan tarpeellisia lahjoja, sillä maailma on ihan liian täynnä turhaa tavaraa. Kyllä nekin ilahduttavat :) Mukavaa joulun odotusta sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, turhaa tavaraa kyllä löytyy. Itse olen aina ollut oikea materialisti enkä ole malttanut luopua mistään. Kämppäni sisutus onkin ollut melkoinen sekamelska, mutta nyt olen vuosien kuluessa vähitellen luopunut joistain tavaroista ja se on kyllä ollut huojentava muutos. :) Mukavaa joulun odotusta myös sinulle!

      Poista
  2. Minä kyllä kannatan myös tarpeellisia lahjoja ja meidän perheessä on jo vuosia ollut käytäntö, että jokainen kertoo tarkalleen mitä haluaa ja se hankitaan. Näin ei kerry turhaa krääsää tai tavaraa, jolla ei ole käyttöä.

    Mulla on pieni lahjastressi, sillä osa lahjoista uupuu vielä. Tiedän mitä haen, mutta jänskää, jos niitä ei enää olekaan.. en vain ole koulu- ja työkiireiltä yksinkertaisesti ehtinyt kuin kerran jouluostoksille ja silloin hain pari pientä lahjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän perheen käytäntö kuulostaa oikein järkevältä. Meillä pyritään yleensä samaan, mutta joskus vanhempani kyllä hankkivat myös sellaista, mitä en välttämättä tarvitsisi, jotta saisin paketista myös jonkin yllätyksen. Ja kieltämättä onhan se mukavaa, kun saa paketista vielä jotain pientä ekstraa! :)

      Itselläni on tällä hetkellä se tilanne, että yhdet villasukat ovat enää kesken ja yksi lahja on tulossa tuplana: tilasin kirjan ensin Suomalaisesta, josta tuli tieto viivästyneestä toimituksesta. Tein toisen tilauksen cdon.comiin, kun tulikin tieto, että Suomalaisen kautta tilaamani kirja on saapunut. Peruutin cdon:in tilauksen, mutta eilen tuli tieto, että se on silti matkalla minulle.. Joskus näinkin! :D

      Poista
  3. Täälläkin on yksi tarpeellisten lahjojen kannattaja. Useimmiten lahjatoiveeni liittyvät arkisiin tarpeisiin, vaikkei hemmottelulahjoissakaan mitään vikaa ole. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hemmottelulahjatkin ovat ihania - varsinkin, jos oikeasti onnistuu hankkimaan semmoisen lahjan, joka ilahduttaa saajaansa. Ja voivathan nekin olla käytännöllisiä, jos ostaa vaikka lahjakortin hemmotteluhoitoon (ei kerry turhaa tavaraa) tai "välineet" koti-spahan ilahduttamaan arkea pitkäksi aikaa. :)

      Poista
  4. Meillä on perheessä ollut jo useampi vuosi, että ei ostella toisillemme lahjoja, joten arvaapas oliko tänä vuonna vaikea keksiä lahjapyyntö, kun toiveita kyseltiin? Huh! Keksin onneksi lopulta tarpeelliset ja toivotut. :) Kyllä mulle muuten kelpaisi villasukka jos toinenkin, meinaan kuljen villasukissa kesästä talveen ja ne on mulla ainoita sukkia joihin tulee reikiä :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni on vieras ajatus, että ei perheen kesken vaihdettaisi lahjoja. Minä ostan aina kaikille, veljeni puolestaan yleensä vain minulle, koska vanhempani käskevät hänen hankkia edes minulle lahjan. :-D Itsekin olen tässä nyt pari päivää asiaa kypsyteltyäni keksinyt kirjalahjatoiveen, mutta ehkä vielä keksin varalle toisenkin, jos ensisijaista toivetta ei satukaan olemaan kaupassa saatavilla juuri sillä hetkellä. :)

      Minäkin käytän villasukkia myös kesäisin ja kumisaapassukkina ne ovat ihan parhaat mahdolliset! :D

      Poista
  5. Aikuisuus mitataan kuulemma siinä, kumpi on kivampi, antaa vai saada lahjoja. :)

    En ole koskaan pitänyt lahjojen valitsemista vaikeana. Käärin lahjapaketit 16 läheiselle. Osalta kyselen, itseltään tai häntä lähellä olevalta (teini-ikäiset ovat joskus hankalia), mutta yleensä tiedän, mikä ketäkin ilahduttaa. Kukkakimppu kotiin tuotuna ilahduttaa aina, ja sen voi lähettää kauemmaskin.

    Villasukat ovat lahjojen aatelia, varsinkin itse neulottuina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minä en oikeastaan osaa sanoa kumpi on kivempi juttu, sillä toisaalta tykkään ilahduttaa muita ja toisaalta lahjojen avaaminen on aina kivaa ja jännittävää. :) Aika tasoihin menee ja kieltämättä vielä jokin aika sitten saatoin ihan rehellisesti joskin pilke silmäkulmassa sanoa, että tykkään lahjojen saamisesta enemmän. :-D

      Minunkaan mielestäni lahjojen valitseminen ei yleensä ole vaikeaa, mutta joidenkin kohdalla joutuu joskus pohtimaan tarkemmin, että mitä sitä oikeastaan ostaisi. Kirjalahjojen valitseminen on yleensä vaikeinta, jos saajalla on kovin tarkka lukumaku. Ja äidilleni on yleensä vaikea keksiä lahjaa, koska hän ei asiaa kysyttäessä kuulemma tarvitse mitään eikä välttämättä edes halua mitään. Tänä vuonna ei onneksi ollut sen suhteen ongelmia! :)

      Poista
  6. Olen myös käytännöllisten lahjojen kannattaja. Olen tehnyt aika paljon lahjoja itsekin, jos aikaa on riitänyt. Toisaalta, jos löydän jotain, joka huutaa mielessäni jonkun minulle tärkeän henkilön nimeä, hankin sen hänelle, vaikkei kyseessä olisikaan maailman tarpeellisin tai käytännöllisin lahja.

    Minusta kaikista tärkeintä on antaa lahja, joka on valittu ajatuksella saajalleen - oli se sitten mitä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ajatushan se tärkein on, vaikka itse jotenkin yleensä olen taipuvainen ajattelemaan käytännöllisyyden kautta mitä itse kullekin voisi sopia lahjaksi. Kirjojen kohdalla en kyllä niinkään ajattele käytännöllisyyttä, vaan haluan ihan vaan ilahduttaa tarinalla, vaikka kenties kirja ei toiselle lukukierrokselle koskaan päätyisikään. Joskus olen ostanut myös Mariskooleja lahjaksi, koska ne ovat kauniita ja monikäyttöisiä, jos ei halua pelkkänä koristeena pitää. Alan jo hyvissä ajoin ennen joulua höristellä korviani ja painaa erityisen tarkasti mieleeni muiden puheita, jotta osaisin ilahduttaa juuri sopivalla lahjalla. :)

      Poista
  7. Kirjoitat hyvin siitä, ettei tämänkään asian pitäisi tuottaa stressiä vaan iloa myös lahjan antajalle. Vaikka itsekin neulon paljon, jaloissa on useimmiten anopin tekemät villasukat, eli minua ainakin ne ilahduttavat aina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Minuakin kyllä kieltämättä ilahduttaisi, jos joskus saisin lahjaksi villasukat - vaikka itsetehtyjä sukkia onkin jo monenlaisia ja monessa värissä.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.