Momentum 2025
Bongasin Sanna Virtasen tositapahtumiin perustuvan historiallisen romaanin Joki vie lopulta kaiken alunperin hänen omalta Instagram-tililtään. Aihe herätti kiinnostukseni, sillä siinä yhdistyy suvun vaiettu menneisyys, kysymysten ratkominen nykyajasta käsin ja tosipohjaisuus Virtasen omaan sukuun. Ja kyllä tämä aikamoinen lukusukkula olikin, joten odotukset tulivat täytettyä ja enemmänkin!
Joki vie lopulta kaiken etenee kahdessa aikatasossa. Keväällä 1945 Aurajoesta löytyy miehen ruumis. Kadonneen kohtalo selviää, mutta ei täysin, sillä paljon jää kysymyksiä. Niistä suurimpia ovat, että miten ja miksi hän päätyi jokeen. Keväällä 2010 biologian opettaja Teemu etsii omia juuriaan. Uusia sukulaisia alkaakin dna-testin myötä löytyä ja jotkin kysymykset todella saavat vastauksensa, mutta isoisän kohtalo vaivaa yhä.
Kumpikin aikataso kietoutuu vahvasti saman katoamistapauksen ympärille ja kuvaa siihen liittyviä tuntoja ja tutkimuksia eri kokijoiden silmin. On historia ja nykypäivä, lähiomaiset ja vastikään sukulaisiaan löytänyt mies, kuulopuheet ja kunnolliset arkistolähteet. Todella mielenkiintoinen, monisyinen kuvaus yhdestä ja samasta tapahtumasta.
Virtanen kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Tykästyin hänen tapaansa kuvata arkista elämää ja aivan tavallisten ihmisten tunteita ja ajatuksia. Erityisesti pidin jokeen joutuneen Oskarin ja tämän Eeva-vaimon suhteen kuvauksesta, sillä siinä oli lämpöä ja kestävää kiintymystä, vaikka kaikesta ei aina samaa mieltä oltukaan.
Tarinansa rakentuu 1930-luvulta välillä hieman harppoen 2000-luvun alkupuolelle asti. Vaikka siihen ajanjaksoon mahtuu sota ja puute, niin silti Virtasen luoma ajankuva onnistuu viehättämään. Kauneutta on ja sitä voi löytää milloin tahansa, jos vain haluaa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.