Ritta Jacobsson: Nyt tulee Nina, 157 s., Karisto 2000
alkup. Tina med Mia i fjällen, 1994, suom. Helinä Heikkonen
***
R. Jacobsson: Ninan kevätsäpinät, 156 s., Karisto 2000
alkup. Tina Vilken våryra, 1994, suom. Aila Hyyryläinen
***
R. Jacobsson: Nina rippileirillä, 161 s., Karisto 2001
alkup. Tina - Genom eld och vatten, 1995, suom. A. Hyyryläinen
***
R. Jacobsson: Nina lomailee, 159 s., Karisto 2001
alkup. Tina - Äventyret i Visby, 1995, suom. A. Hyyryläinen
***
kansikuvat: Suomen kuvapalvelu
Nina -sarja oli yläasteella yksi suosikkisarjoistani, jonka pariin löysin 8. luokalla saatuani joululahjaksi Nina autiotalossa -kirjan. Minun on jo pitemmän aikaa tehnyt mieli palata tämän sarjan pariin, ja nyt vihdoin pääsin aloittamaan niiden lukemisen. Ensimmäisellä lukukierroksella en kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että milloin nämä kirjat on julkaistu ensimmäisen kerran, joten nyt oli aika yllättävää huomata, että alkuteokset ovat 1990-luvun puolivälistä. Samalla aloin pohtia, että nämä kirjat on kirjoitettu aika ovelasti, sillä ajan kulumista ei juurikaan huomaa: esimerkiksi vaatteita ja kodinsisustusta ei ole kuvailtu yleensä niin tarkasti, että ne voisi sijoittaa johonkin tiettyyn aikaan. Tietysti c-kasetit ja lankapuhelimet alkavat olla historiaa, mutta ei sekään tunnu näissä kirjoissa mitenkään vanhanaikaiselta.
Vau, ruotsalainen nuortenkirjallisuus siis todellakin toimii edelleen. Ehkä me suomalaisetkin voimme tästä Nina -sarjasta ottaa pientä kredittiä itsellemme, sillä Ritta Jacobsson on syntyjään suomalainen. En ollut sitäkään tiennyt aikaisemmin, joten sain taas lisää mielenkiintoista infoa. Ennestään tiesin sentään sen, että Ruotsissa tämä tunnetaan Tina -sarjana eikä Ninana niin kuin meillä. Tuon nimimuutoksen kyllä ymmärrän siinä mielessä, että olisihan Tina ollut aika lähellä Anni Polvan Tiinaa, joten ehkä haluttiin tehdä kunnolla eroa niiden välille. Mutta miksi Ninan parhaan ystävän nimi on muutettu Fiaksi, kun se alunperin oli Mia (kts. ensimmäisen osan alkuperäinen nimi)..?
En oikeasti muistanut, että tämä sarja on näin hauska. Oikeasti näille kirjoille saa nauraa ihan ääneen, sillä nämä on kirjoitettu valloittavalla hieman ironisella ja todella humoristisella tyylillä Ninan päiväkirjoiksi. Teinitytön hulvattomat kommentit vanhemmistaan, veljestään ja kaikesta mahdollisesta ovat aidosti hauskoja luettavia, ja uskon, että niihin on monen nuoren helppo samaistua. Nina on parantumaton koheltaja, hänelle aina sattuu ja tapahtuu, joten näissä kirjoissa on todellakin väriä, menoa ja meininkiä.
Sarjan ensimmäisessä osassa Nyt tulee Nina, on päähenkilö 13-vuotias. Hän lähtee perheensä ja naapurissa asuvan bestiksensä Fian perheen kanssa laskettelemaan urheilulomalla. Jo ensimmäisestä kirjasta välittyy se, mihin suuntaan tämä sarja tulee menemään tai mitä siltä on lupa odottaa, sillä kommelluksien, huumorin ja pienen romanttisen värähtelyn värittämä kirja luo vankan pohjan tuleville osille.
Ninan kevätsäpinät jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Nina on täyttänyt 14 vuotta ja alkanut myös kasvaa ihmisenä. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että koko muu perhe on ihan toivoton ja pojat tosi ihania, vaikka vähän ärsyttäviäkin. Tässä kirjassa Nina ja Fia päätyvät kokeilemaan erilaisia harrastuksia, mutta tuttuun ninamaiseen tapaan tapahtuu yhtä ja toista, kuten oman maalin tekeminen, pieleen mennyt musiikkiesitys, epäonnistunut ratsastusretki ja niin edelleen. Ja yllättäen Nina huomaa, että naapurin Mange on oikeastaan ihan söpö muutenkin kuin vanhana leikkikaverina.
Nina rippileirillä jatkaa Ninan tarinaa jälleen siitä mihin edellinen osa jäi. Nina kulkee riparitapaamisissa ja menee rippileirille, jossa kaikki ei kuitenkaan suju ihan niin kuin pitäisi: kiitos Tobiaksen, johon Fia on täysin lätkässä. Etenkin tässä kirjassa on nähtävissä se, että tämä sarja pystyy käsittelemään myös isoja ja vakavia asioita, kuten kiusaamista ja oikeudenmukaisuutta. Nina kehittyy hahmona aikuisemmaksi, vaikka on hänessä jäljellä vielä lapsellisuuttakin. Huomion tämän kirjan kohdalla sen, että ruotsalaiset nuoret ilmeisesti pääsevät ripille vuotta aiemmin kuin suomalaiset, sillä Nina oli juuri täyttänyt 14.
Nina lomailee -kirjassa törmäsin oikeastaan ensimmäistä kertaa hienoiseen epäuskottavuuteen, sillä tapahtumat olivat aika korkealentoisia, vaikkakin samalla hyvin Ninalle ominaisia. Ninan perhe lähtee lomalle Visbyhyn, josta he ovat vuokranneet asunnon viikoksi. Talon pitäisi olla ihan oikea kummitustalo, mutta kummitusten sijaan paikalla kyllä tapahtuu kaikenlaista muuta merkillistä. Yläkerran vuokralaisperheen poika Stefan ja Nina joutuvat nimittäin roistojen ajojahdin kohteeksi, sillä heidän hallussaan pitäisi olla jotakin sellaista, mitä ei saisi olla. Juuri tämä on se epäuskottavuusmomentti, sillä on aika epätodennäköistä, että niin ihan todella tapahtuisi. Loma saa siis melko seikkailullisia ja jännittäviä käänteitä, vaikka hienoista romantiikkaakin on ilmassa: Stefan on aika söpö, vaikka kotona odotteleekin Mange, naapurinpoika ja Ninan kestoihastus.
Kokonaisuutena pidin näistä neljästä ensimmäisestä osasta hyvin paljon. Tämä toisen kierroksen avaus ei kyllä yhtään muuttanut sitä käsitystäni, että Nina -sarja on yksi parhaista nuortenkirjasarjoista, joita olen koskaan lukenut. Aion jatkaa sarjan parissa niin pian kuin mahdollista, mutta luen kuitenkin seuraavaksi jotakin muuta.
Osille yhteisarvosanaksi: ♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.