Kesäkuun lopussa lupailin, että saattaisin muutaman sanan kirjoittaa toisesta satutunnistani, joka oli viime torstaina. Pidin sen yhdessä työkaverini kanssa ja täytyy sanoa, että tämä toka satutunti ei jännittänyt läheskään niin paljon kuin ensimmäinen. Luulen, että varmempi oloni johtui vähäisen kokemuksen lisäksi myös siitä, että mukana oli satutunteja paljon pitänyt ihminen, jolloin pystyin luottamaan keissin pysymiseen kasassa.
Ensimmäisellä satutunnillani (jonka pidin koulukavereideni kanssa) oli mukana 13 lasta, jotka kyllä osasta olivat aika vilkkaita. Nyt sain kokea toisen ääripään, sillä satutunnille ilmaantui vain yksi lapsi, rauhallinen pieni tyttö. Hän sai siis todellisen yksityissatutunnin ja askartelutuokion. Onneksi tuli edes yksi lapsi, sillä olisi oikeasti ollut aika kamalaa, jos ketään ei olisi tullut. Työkaverini luki yhden vanhan lastenkirjan ja minä pari uudempaa, jotka nekin tosin ovat jo minun lapsuudestani. Olen molemmilla satutunneillani lukenut minun ja veljeni vanhoja kirjoja, joita saimme kirjakerhoista, sillä niitä ei yleensä löydy kirjastojen kokoelmista ja näin ollen ne ovat lapsillekin uusia tuttavuuksia. Ensimmäisellä kerralla tosin luotimme myös uudempiin suosikkeihin, joita vuoroluimme ryhmänä lapsille.
Oli oikeasti todella erilaista pitää satutuntia yhdelle lapselle, sehän nyt lienee sanomattakin selvää. Silloin ajankäyttökin on ihan erilaista, kun pystyy istumaan lapsen lähellä ja hän saa koko ajan lukemisen aikana katsella kuvia eikä kirjaa tarvitse vääntää ja kääntää ja kuluttaa siihen aikaa. Tällainen yhdelle lapselle pidetty satutuntikin antoi kyllä hyvää kokemusta ja oli mukava nähdä pitkään alalla ollut kollega pitämässä satutuntia, sillä siitä oppii monesti uutta esimerkiksi "small-talkista" lapsen kanssa.
Satutunnin lopuksi oli askarteluosuus, jossa sai tehdä paperille valmiiksi leikatuista silkkipaperiterälehdistä kukkia. Ne vaan liimalla paperiin ja se on siinä. Minäkin sitten askartelin pikkutytön seuraksi ja oli aika hauska huomata, miten hän otti minusta mallia ja seurasi tekemisiäni. :) Minun kukkani päätyi kirjaston ilmoitustaululle kaikkien nähtäville. En tosin ole mikään askarteluekspertti. :D
Nyt on sitten ensimmäinen työviikko pulkassa ja aika äkkiä kaikki palautui mieleen. Olen jo saanut oppia uuttakin, sillä pääsin tutustumaan luettelointiin käytännössä. Koulussa meille on luettelointi opetettu lähinnä teoriatasolla, joten on hyödyllistä tutustua myös itse ohjelmaan. Tosin tähän kirjastoon (kuten lähes kaikkiin nykyään) tulee valmiit luettelointitiedot, joihin pitää vain täydentää oma yksikkö ja aineistoluokka, mutta on siinä kuitenkin saapuneeksikirjaaminen, viivakooditarroitus ja tietotarrojen tulostus jäljellä. Sain jopa tehdä yhden täydennystä odottavan luettelointitiedon loppuun asti eli kokeilla luettelointia vähän laajemminkin. On ihanaa, että minun selkeästi halutaan oppivan uutta ja saavan monipuolista työkokemusta jatkoa ajatellen. :)
Pykäsimme eilen pystyyn yhden kirjapöydän matkustusteemalla. Se oli minun ideani, sillä kalastusaiheiset kirjat haluttiin vaihtaa uusiin ja minä ehdotin matkakertomuksia ja matkaoppaita tilalle. Kyllä niitä siitä on jo lainattukin, wipii! :D Lisäksi tänään iltapäivällä laitoin esiin hieman nuortenkirjojakin. Oli
muuten yllättävän vaikeaa löytää jotain pojille suunnattua luettavaa, ja
kuten huomata saattaa, enemmän tytöille suunnattuja kirjoja esille
laitoin. Tosin pääosa asiakkaista onkin tyttöjä, että sinänsä. Jään jännityksellä odottamaan lainaako joku niistä jotakin ensi viikolla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.