torstai 31. tammikuuta 2019

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 8: Fanny Hill

On jälleen kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika, tällä kertaa jo kahdeksas laatuaan. Mietin melko pitkään minkä kirjan lukisin tällä kertaa haasteeseen. Lopulta vastaus löytyi jo olemassaolevasta lainapinosta, jossa on jo kesästä lähtien piilotellut Fanny Hill, John Clelandin jo 1700-luvulla kirjoittama eroottinen kertomus ilotytöstä. Nappasin sen kesällä lainalle palautettujen kärrystä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi alkaa lukemaan. Klassikkohaasteesta on siis jälleen hyötyä lukupinon madaltamisessa!

*** 

John Cleland: Fanny Hill - Ilotytön muistelmat
299 s., Otava 1986
alkup. Fanny Hill: Memoirs of a Woman of Pleasure, 1748-1749
suom. Erkki Suikkola

Kun John Cleland kirjoitti kirjan Fanny Hill -nimisestä ilotytöstä, hän sai käsikirjoituksestaan 20 puntaa. Kirjan menekki oli hyvä, mutta menestys jäi lyhytaikaiseksi, sillä viranomaiset kielsivät kirjan. Reaktio on sangen ymmärrettävä, sillä 1700-luvun yhteiskunta ei varmastikaan ollut valmis näin eroottisen kirjan menestykselle. Sensuuri ei kuitenkaan estänyt kirjan maineen leviämistä. Vuonna 1963 teos lopulta vapautettiin ja julkaistiin uudelleen.

Fanny Hill on alunperin nuori maalaistyttö, joka perheensä menetettyään lähtee kaupunkiin elantoa tavoittelemaan. Siellä hänet ottaa hoiviinsa rouva, joka paljastuu ilotalon emännäksi. Tämän käänteen seurauksena nuori Fanny näkee elämää, suoranaisia seksiakteja, jotka herättävät hänen uteliaisuutensa. Ilotalossa ei asuta ilmaiseksi, joten Fannynkin osana on alkaa tekemään töitä miesten parissa. Eräs hänen asiakkaistaan, nuori Charles, tarjoaa Fannylle pakotien ilotalon alistavasta ilmapiiristä. Hänestä tulee Fannyn rakastajatar, joka kuitenkin isänsä toimesta lähetetään pois. Tässä vaiheessa Fanny on jo siinä määrin omaksunut ammattinsa ilot, ettei jää yksin jäätyään toimettomaksi, vaan löytää uusia suojelijoita.

Fanny Hill on mielestäni yllättävän eroottinen teos, kun otetaan huomioon sen ensijulkaisun ajoittuneen jo 1700-luvun puoliväliin. Tekstissä kuvataan lukuisia ihmisvartaloita, esileikkejä ja yhdyntöjä sangen seikkaperäisesti, mutta käyttämättä kuitenkaan sukuelinten kohdalla niiden oikeita nimiä. Esimerkkinä mainittakoon jopa hieman koomisiksi kääntyvät luonnehdinnat "luonnoton koje", "kapinallinen kelmi" ja "nautintoa janoava kanaali". Sukuelinten olemusten luonnehdintaan käytetään välillä rivikaupalla tekstiä. Teksti eteneekin oikeastaan lähinnä seksuaalisesta kanssakäymisestä seuraavaan tai ainakin lähes jokainen kohtaus viitoittaa tietä siihen suuntaan, että pian taas mennään.

Tässä teoksessa ei juuri muuta ole kuin seksiä, ja kun siitä aikansa lukee, alkaa jo kyllästyttää. Fanny Hillin elämään ei näytä juuri muuta mahtuvan kuin milloin minkäkinlainen "muurinmurtaja". Hän ei todellakaan ole säälittävä prostituutioon ajettu rukkanen, vaan hänestä kehittyy aistillinen ja nautintoa janoava nainen. Hän nauttii seksistä vähintäänkin yhtä paljon kuin asiakkaansa tai suojelijansa. Harhaan johdetuksi tyttöseksi Fannya ei voi sanoa. Täytyy todeta, että Fannyn asema on sikäli onnekas, että hän pitää työstään - läpi ihmiskunnan historian liian moni on joutunut seksuaalisen alistamisen uhriksi prostituutiossa.

Tämän teoksen sensuuriin on varmasti vaikuttanut avoimen eroottisuuden lisäksi myös se kaksinaismoralismi, jota teoksessa ei peitellä. Ilotytöt ovat etenkin varakkaiden keskuudessa kysyttyjä ja Fannykin pääsee nauttimaan elatuksen ja suojelun eduista rakastajattaren roolissa. Julkisesti prostituutio kuitenkin tuomitaan. Tämä teos paljastaa häpeilemättä todellisuuden tuon hurskaan naamion takana.

Ilotytön muistelmissa kuvataan muutaman vuoden ajanjaksoa Fannyn kirjoittamien muistelmakirjeiden kautta. Teoksen loppupuolella Fanny kohtaa jälleen rakkaan Charlesinsa ja näyttää siltä, että Fanny pääsee lopulta kokemaan nautintoa aviosäädyssä. Käsittääkseni todella onkin niin, että jotkut rakastajattaret lopulta pääsivät vihille suojelijoidensa kanssa. Mietin vain monenko kohtalo oli paljon surullisempi ja elämä päättyi äärimmäiseen köyhyyteen, kun vuodet olivat tehneet merkkinsä kasvoihin ja kehoon.

Tämä teos on yksitoikkoisuudestaan huolimatta ajatuksia herättävä. Se saa pohtimaan ilotyttöjen asemaa (ja sitä pitäisikö oikeastaan käyttää tässä sanaa prostituoitu, mutta päädyin "ilotyttöön" kirjan nimen johdattamana), 1700-luvun yhteiskuntaa ja myös kirjasensuuria ilmiönä. Ajatuksia herättävyydessään tämä on sinänsä siis oivallinen valinta klassikkohaasteeseen luettavaksi.

6 kommenttia:

  1. Et sitten ihan helppoa valinnutkaan! Kiinnostava kyllä, moraalikysymyksineen, mutta ehkä liikaa seksiaiheesta minulle, tosin vaikea sanoa lukematta. On hyvä saada lukea näitä arvioita, auttaa miettimään, mitä itse haluaisi lukea. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vaikutti helpommalta kuin olikaan. En ole juurikaan eroottista kirjallisuutta lukenut, vain Fifty Shadesit ja Irene Caon Aistien trilogian, mutta ne ovat kesyjä tähän nähden kuitenkin. Genre ei ole minulle erityisen mieluisa, mutta ei vastenmielinenkään - joskus on hyvä tehdä harppauksia myös täysin omasta tavanomaisesta poikkeavan lukemiston pariin. :)

      Poista
  2. No huh. Enpä ollut Fanny Hillistä kuullutkaan. Erikoinen tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Fanny Hill oli nimitasolla tuttu entuudestaan, mutta en oikein tiennyt mistä on kyse. No, nyt tiedän.. :D

      Poista
  3. Olenkohan kyyninen, kun aloin heti miettiä miksi mies on halunnut kirjoittaa ilotytön "muistelmat". Kuinkahan paljon mukana on miehen omaa fantasiaa ja muuta toiveajattelua. :D

    Periaatteessa tämä voisi kiinnostaa, mutta ilmeisesti kirjassa ei ole sen kummempaa juonta, joten en tiedä jaksaisinko lukea noin kolmeasataa sivua pelkkää sekstailua. Mutta niin, you never know :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, hyvä pointti! :-D Itseäni ei niinkään pohdituttanut se, että kirjan on kirjoittanut mies, vaan se, että lähes kaikkea koulusivistystä vaille jäänyt Fanny kirjoittaa muka näinkin sujuvasti ja seikkaperäisesti tarinaansa kirjeinä. Mielenkiintoista on tosin myös se, että miksi kukaan haluaisi kirjoittaa näin yksityiskohtaisesti tekemisistään kenellekään.. :D

      Kirjan juonen voisi tiivistää siten, että siinä kuvataan Fannyn kehittymistä orpotytöstä ilotytöksi ja siitä rouvassäätyyn lähinnä seksikokemusten kautta. Tahdonvoimaa tämän lukeminen kyllä vaati. :-D Sen jälkeen en olekaan nyt oikein jaksanut lukea mitään.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.