Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär
367 s., Otava 2000
alkup. Hija de la fortuna, 1999
suom. Sulamit Hirvas
Huhtikuun lukupiirikirjana luimme Isabel Allenden teoksen Rouva Fortunan tytär, joka on ollut ilmestymisvuonnaan maailman toiseksi myydyin romaani. Aikamoinen meriitti kirjalle, ajattelimme. Kyllähän tässä paljon hyvää olikin, mutta olisi tämä voinut olla parempikin.
Teos sijoittuu 1800-luvun puolivälin Chileen. Tapahtumien keskiössä on aluksi Valparaison englantilainen siirtokunta. Siellä Sommersin naimattomien sisarusten huomassa varttuu orpotyttö Eliza, josta kehittyy rohkeasti omia unelmiaan tavoitteleva nuori nainen. Jo lapsena Eliza viihtyi paremmin intiaaninaisen tarinoiden ja oppien parissa kuin kasvattiäitinsä Miss Rosen pianotunneilla. Epäsovinnaisesti hän myös rakastuu köyhään vallankumoukselliseen, jonka perässä Eliza matkaa salamatkustajana Kaliforniaan. Apunaan hänellä on Valparaisossa tavattu kiinalainen lääkäri Tao Chi, jonka kanssa hän ystävystyy.
Alkuasetelmaltaan Elizan tarina kuulostaa huikelta seikkailulta, mutta kesti melko pitkään ennen kuin seikkailun makuun todella päästiin ja tarina tempaisi minut kunnolla mukaansa. Lukupiiriläisten kanssa oltiin lähes yhtä mieltä siitä, että tarina lähtee liikkeelle hitaasti ja teoksessa kuvaillaan paljon myös juonen kannalta sivuseikoiksi jääviä asioita varsinaisen juonenkuljetuksen sijaan. Kun seikkailu todella lopulta alkaa, on se kyllä kiinnostavaa luettavaa. Matkan varrella paljastuu myös mielenkiintoisia ja yllättäviäkin asioita Sommersin perheestä.
Pidin Elizan hahmosta, kuten yleensäkin pidän vahvoista ja päämäärätietoisista naishahmoista. Hänestä kehkeytyy todellinen seikkailija (Seinäjoen lukuhaaste, kohta 17), jonka muuntautumis- ja sopeutumiskyky on huikea. Tapahtumien sijoittuminen kultakuumeen aikaan luo kiinnostavan miljöön Elizan seikkailulle hänen etsiessään rakastaan Kalifornian kultamailta. Myös Tao Chi'en hahmo on sellainen, josta on helppo pitää. Hän on vakaudessaan Elizan vastakohta, mutta hänenkin hahmoonsa kätkeytyy monia sävyjä.
Olimme piirissä sitä mieltä, että kultakuumeesta, kultamaiden asuttamisesta ja ajan ilmiöistä olisi voinut olla kiinnostavaa lukea enemmänkin, sillä nyt ne tarjoavat lähinnä kehyksen Elizan sinnikkäälle rakkaudelle. Allende on sisällyttänyt teokseensa myös muita ajankuvaa ilmentäviä kulttuuriasioita, kuten kiinalaisen kauneuskäsityksen mukaiset kultaiset liljat (joiksi nimitettiin sidottuja jalkoja) ja ihmiskaupan uhriksi joutuneet sing song -tytöt. Nämä olivat meidän mielestä kiinnostavia yksityiskohtia.
Vaikka kirja ihan herätti myötämielistä suhtautumista, niin loppujen lopuksi mietimme, että miten tämä on ilmestymisvuonnaan ollut niin suosittu teos. Onko taustalla vaikuttanut Allenden aiempi kirjallinen ura vai kenties hänen sukulaisuutensa Salvador Allendeen, joka oli Chilen presidentti 1970-luvulla? Vaikea sanoa, vaikka on tässä toki omat kirjalliset ansionsakin. Allende on kirjoittanut tälle teokselle myös jatko-osan Auroran muotokuva, mutta itse tuskin tulen sitä lukemaan.
Onpa hienoa, kun lukupiirinne kokoontuu. Meillä on kaikki lukupiirit tauolla. Isabel Allendelta olen lukenut vain Henkien talon. Se taisi olla joskus 80-luvun lopulla, joten en paljoakaan muista siitä. Jos joskus pääsisi matkustamaan etelä-Amerikkaan, niin voisi lukea Allendea tunnelman luojana.
VastaaPoistaMeilläkin lukupiiri oli tauolla joulukuun ihan muutenkin ja tammi- ja helmikuussa olimme tauolle koronarajoitusten takia, mutta maaliskuussa päätin avata kauden, kun tilanne helpottui. Toki ennakkoilmoittautumisin ollaan menty, kun max. 10 hengen kokoontumisrajoitus on ollut kirjaston tapahtumissa, mutta nyt näyttää, että toukokuussa pääsisimme kokoontumaan ilman ilmoittautumisia, kun osallistujamaksimi nousee 20 henkilöön. :)
PoistaAllende varmaankin toimisi hyvin kuvailemassasi tilanteessa. Itseäni hieman kiinnostaisi hänen Zorro-kirjansa, mutta tämä kirja jätti nyt vähän sellaisen fiiliksen, että en ainakaan kovin pian sitä ole lukemassa.