WSOY 2015
alkup. Ronja Rövardotter, 1981
kuvittanut Ilon Wikland
suomentanut Tuula Taanila
Olen lukenut Ronja, ryövärintyttären kerran aikaisemmin ja silloinkin jo aikuisiällä. Halusin lukea kirjan uudelleen ennen kuin kävin katsomassa kirjasta tehdyn näytelmän Seinäjoen kaupunginteatterissa. Teatterilippu oli synttärilahjani ja idea oli kyllä tosi kiva. Pidin näytelmästä, siinä oli hienot lavasteet ja hyviä roolisuorituksia. Erityisesti pidin Ronjan (Kaisla Ollila), Matiaksen (Jukka Puronlahti) ja Kalju-Pietun (Timo Luoma) roolisuorituksista, jotka olivat ilmeikkäitä ja eläväisiä.
Mutta sitten kirjaan. Ronjan perusjuoni lienee monelle tuttu. Ronjan isä on ryöväri Matias, jonka ryövärijoukko asuttaa omaa linnaansa ryövärivuorella. Samalla alueella on toinenkin kilpaileva ryövärijoukko, jota johtaa Matiaksen vihollinen Borka. Ronja kuitenkin tutustuu Borkan poikaan Birkiin, jonka kanssa salaa ystävystyy. Kirja on kuvaus ystävyydestä ja yhteistyöstä, ja vähän myös jääräpäisyydestä ja periksiantamisestakin. Kaikkea ympäröi luonto, joka osaa kauneudestaan huolimatta olla pelottava ja vaarallinen, mutta jota Ronja yhtä kaikki rakastaa.
Nyt toisella lukukerralla olin yllättynyt siitä, miten raju ja väkivaltainen tämä tarina paikoitellen on. Ehkä kuitenkin tarkastelen asiaa turhankin kriittisillä aikuisen silmillä, sillä tiedän tarinan ihastuttavan monia lapsia. Pidän itsekin tarinasta ja Lindgrenin kyvystä kuvata lapsen tunteita lämmöllä, joten ne ovat varmasti lapsilukijoihinkin vetoavia asioita. Aika on myös kovin eri kuin kirjan ensikertaa ilmestyessä. Nykyään tuskin menisi kovin äkkiä läpi kirja, jossa systemaattisesti haukutaan muita paskapäiksi. Jotain ikiaikaista ja ihanaa näissä Lindgrenin klassikoissa kuitenkin kautta linjan on, ja siksi niistä ei lopulta muuttaisi mitään.
En ollut lukenut tätä sitten lapsuuden, kun luin tämän viime joululomalla uudelleen. Pidin aivan valtavasti, ihastuin varsinkin miljöökuvaukseen. Ronjan ja Birkin syvä ystävyyssuhde sai minut liikuttumaan voimakkaasti, ylipäätään itkin kirjaa lukiessani paljon enemmän kuin lapsena :D
VastaaPoistaMutta lapsenakin tämä siis liikutti sinua kyyneliin asti? Aika huimaa ja hienoa, että herättää niin vahvan tunnereaktion! :)
PoistaTämä on lempikirjani! Meillä oli tänään työpaikalla kahvipöytäkeskustelun aiheena siistityt ja sisältövaroituksilla varustetut lastenkirjat, ja Ronja tulikin mieleeni juuri se kielenkäytön vuoksi. Tälle toivoisin ennemmin niitä varoituksia kuin siistityn kielen!
VastaaPoistaOnko tämä ollut lempikirjasi lapsesta saakka vai onko se myöhemmin saanut erityisasemansa? :) Totta tuo, tässä tuo kieli on kuitenkin niin eläväinen osa tarinaa, että sen siistiminen vois muuttaa tarinaa liikaa.
Poista