Joulupukki

Mauri Kunnas: Joulupukki - Kirja Joulupukin ja tonttujen puuhista Korvatunturilla

Otava 1993/10. p.

1.p. 1981

Mauri Kunnaksen oivallinen jouluaiheinen kuvakirja Joulupukki on minulle täysin uusi tuttavuus. Minusta tuntuu hieman siltä, että tämä Kunnaksen vanhempaan tuotantoon kuuluva teos on jäänyt hieman uudempien teosten varjoon, sillä varmasti hyvin moni tuntee Koiramäen joulukirkko, Joulupukki ja noitarumpu sekä Koiramäen Martta ja tiernapojat -teokset ainakin nimeltä, mutta tästä teoksesta moni ei välttämättä ole kuullutkaan. Mielestäni tämä teos on aivan yhtä ihana kuin muutkin lukemani Kunnaksen joulukirjat, joten olen iloinen törmäyttyäni tähän sattumalta.

Joulupukki: Kirja Joulupukin ja tonttujen puuhista Korvatunturilla kuvaa nimen omaan Korvatunturia, joka on monelle lapselle syvän uteliaisuuden ja taianomaisuuden paikka. Kunnas kuvaa kirjassaan Korvatunturia monipuolisesti niin ympäristön, asukkaiden kuin töidenkin kannalta. Voin hyvin kuvitella, kuinka lasten silmät alkavat loistaa heidän kuullessaan Korvatunturin arjesta ja nähdessään samalla kirjan kunnasmaisen yksityiskohtaisen kuvituksen. Tämä kirja on taas yksi todiste siitä, että Kunnaksella riittää niin mielikuvitusta kuin lahjojakin kuvakirjailijana. Pidin tämän kirjan kohdalla paljon myös siitä, että Kunnas on oivaltanut ottaa esille myös eri maiden joulupukkiperinteitä, mikä vastaa varmasti monen lapsen mieliä kutkuttaneisiin kysymyksiin.

Jos ei muusta, niin kuvitustyylistä ainakin selkeästi huomaa, että tämä on Kunnaksen vanhempaa tuotantoa. Se on sellainen kokonaisvaltainen juttu eli on hieman vaikeaa kuvailla tiettyjä asioita, jotka tekevät kuvituksesta erilaisen. Hahmot ovat ainakin yksityiskohdiltaan hieman erilaisia kuin uudemmissa teoksissa, mutta sitä ei kyllä missään tapauksessa voi pitää haittana tälle teokselle. Kuvituksen sävyt tuntuvat myös pehmeämmiltä, mihin kyllä varmasti vaikuttaa se, että tämäkin painos on julkaistu jo 1993 eikä painotekniikka varmastikaan ollut niin kehittynyttä kuin nykyään. Mielestäni juuri tämä hieman erilainen kuvitus jotenkin lisää tämän kirjan tehoa ja taikaa.

♠♠♠♠½

Lämpöä ja valoa: Runoja iltojen hämärään

Anna-Mari Kaskinen: Lämpöä ja valoa - Runoja iltojen hämärään

kuvitus: Minna L. Immonen

48 s., Kirjapaja 2006

Anna-Mari Kaskisen vuonna 2006 ilmestynyt runoteos Lämpöä ja valoa - Runoja iltojen hämärään kuvaa nimensä mukaisesti tätä hämärää vuodenaikaa, jota nyt elämme. Kirjan tunnelma on ehkä enemmän syksyinen kuin talvinen, mutta lumettomana ja koleana joulukuun alun iltanakin tämä on erinomainen luettava. Minna L. Immonen on luonut runoille tunnelmallisen kuvituksen, joka ei paremmin voisi tähän kirjaan sopia.

Kaskisen runot käsittelevät monenlaisia asioita, kuten ystävyyttä, luontoa, lapsuutta, ikävää ja surua sekä toivorikkautta. Minua eniten puhutteli runo Kynttilän liekki kertoo sivulta 15. Kyseinen runo kuvaa sitä kaipuuta ja rakkautta, jota me tunnemme edesmenneitä läheisiämme kohtaan. Runon tunnelma on samalla kertaa hauras ja vahva, se viipyilee muistoissa mutta katsoo myös tulevaan.

Kaskinen käsittelee aiheitaan hänelle tunnusomaisen herkästi. Välillä runoissa häivähtää surumielinen tunnelma, toiset runot taas ovat valoisampia ja eräällä tavalla ponnekkaampia. Kaskinen osaa pienillä sanavalinnoilla ja rytmiikan keinoilla luoda runoihinsa hyvin erisävyisiä tunnelmia, mikä on mielestäni rikkaus. Vaikka Kaskisen runot eivät kaikki olekaan perinteisen loppusoinnullisia runoja, pidän niistä kokonaisuutena. Hänen runojaan on helppo tulkita, vaikkei olisikaan mikään runouden asiantuntija. Itse arvostan sitä, miten Kaskinen pystyy luomaan helppotajuista lyriikkaa, jota samalla voi myös tulkita ja tutkiskella yksityiskohtaisestikin.

Pidin valtavasti viime vuonna lukemastani Kaskisen runoteoksesta Hehkuvin värein. Tämä kokoelma yltää mielestäni samalle tasolle kuin Hehkuvin värein, ja olen iloinen siitä, että Kaskisen runot ovat selkeästi tasaisen hyviä. Tästä kokoelmasta löytyi myös yksi sama runo kuin edellä mainitusta kokoelmasta, joten ihmekös tuo jos tunnelma tuntuu tutulta.

♠♠♠♠

Marraskuun luetut

Niin se vain on taas aika koota kuukauden luetut yhteen, vaikka tuntuukin siltä, että vastahan listasin lokakuun luetut. Marraskuu oli lukukuuna vieläkin hiljaisempi kuin lokakuu, sillä jotenkin on vain tuntunut olevan tuhannesti muuta tekemistä eikä lukemiseen ole oikein löytynyt aikaa. Välillä oikein harmittaa ja miltei ahdistaakin, kun uusia varauksia tulee koko ajan kirjastosta noudettaviksi ja vanhatkin on vielä lukematta. Oman hyllyn kirjojen lukemiselle omistettu viikko on niin ikään vieläkin pitämättä, mutta toivon, että joulukuussa minulla olisi paremmin aikaa rauhoittua ja lukealukealukea. Joulusiivot olen ainakin aloittanut jo hyvissä ajoin, sillä suurin osa on jo tehty ja lähempänä joulua täytyy tehdä vain perussiivous. :)

Marraskuussa ehdin lukea ja blogata vain 10 kirjaa, joista kaksi oli runoteosta, kaksi nuortenkirjaa (joista toinen ruotsiksi), 2 tietopuoleista kirjaa, 1 kuvakirja ja 3 romaania. Köyhältä näyttää, aijai. Tosin kuvakirjoja kyllä luin enemmänkin, sillä pidin viime keskiviikkona satutunnin. Oli muuten mukava huomata, että enää satutunnin pito ei jännittänyt lainkaan, vaan minulla oli jo sisäistä luottoa siihen, että kaikki menee ihan hyvin. Ja niinhän se meni! Marraskuussa kävin myös elämäni ensimmäisillä kirjamessuilla, jotka pidettiin Seinäjoella Ressittömän viikonlopun aikana. Kirjoitin messuista myös tänne blogiini.

Kirjalista näyttää tältä:

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

Raili Alahautala: Kaunis Emilia

Jukka Itkonen: Lumilyhdyn valossa

Anja Snellman: Pääoma

Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa - Kummistustarinoita mailta ja meriltä

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Anna-Mari Kaskinen: Olemisen onnea

Måns Gahrton: Eva och Adam - En historia om plugget, kompisar och kärlek

Kai Linnilä: Kotirintaman kasvot

Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys

Joulukuu tulee olemaan taas blogini kannalta merkittävä kuukausi, sillä blogini täyttää 28. päivä jo 2 vuotta! Tulen juhlistamaan sitä täällä blogissani todennäköisesti arvonnan merkeissä, vaikkakaan suunnitelmat eivät ole vielä täysin selkiytyneet. Haluaisin myös hieman päivittää blogini ulkoasua, mutta katsotaan nyt mitä keksin. :) Pitäkää siis silmänne auki, heh. Nyt ei kun lukemisiin vain! ♥

Piruettiystävyys

Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys

196 s., Karisto 2010

Meillä on kirjallisuuspiirin seuraavan aiheena nuortenkirjat, jota varten luin Kirsti Kurosen Piruettiystävyyden. Olin aluksi hyvin pettynyt saatuani tämän teoksen, sillä vetäjä laittoi kirjoja kiertoon ja pitkän pöydän ääressä vetäjää lähimpänä istuvat saivat tietysti napattua ensimmäiseksi suosikkinsa. Minun vuoroni koittaessa ei ollut kuin rippeet jäljellä, joten valitsin niistä vähiten epämiellyttävän vaihtoehdon. En uskonut balettiaiheisen ja suorituspaineita kuvaavan nuortenkirjan kolahtavan minuun, mutta yllättäen viihdyinkin tämän kirjan parissa ja luinkin koko kirjan yhdeltä istumalta.

Piruettiystävyys kertoo 14-vuotiaasta Ellistä, joka harrastaa balettia ja on kympin tyttö koulussa. Ellillä on valtavia suorituspaineita niin kotona kuin kaveripiirissä ja baletissakin, ja hän on hyvin epävarma itsestään. Elli haluaisi olla kuten paras ystävänsä Doris, itsevarma, laiha ja kaunis.

Vaikka tämä kirja oli hyvin sujuvaa luettavaa ja tykkäsin uppoutua Kurosen luomaan maailmaan, en silti voi sanoa pitäväni tätä sisällöllisesti kovinkaan loistavana taidonnäytteenä. Tietysti kirjan äärellä viihtyminen on tärkeä asia, mutta olisin toivonut tältä kirjalta hieman lisää syvyyttä ja otetta. Kuronen kuvaa kyllä hyvin Ellin perfektionistista luonnetta, mutta ratkaisee hieman liian helposti siitä syntyvät ongelmat, kuten anorektiset taipumukset ja uupumuksen. Toisaalta nopea "toipuminen" ilmentää Ellin luonteen kehittyneen ja persoonan vahvistuneen, mutta samalla vakavat aiheet jäävät pintapuolisesti käsitellyiksi.

Minua häiritsi myös se, miten Elli oli samalla kertaa hyvin aikuismainen ja vastuullinen, mutta toisaalta angstaava teini. Angstisuus tulee ilmi Ellin päiväkirjamerkinnöistä, jotka ovat jotenkin lapsellisia ja niissä tuntuu hakemalla haetun "nuorten kieltä", mikä ei oikein minun mielestäni toimi. Ellin päiväkirjamerkinnöissä on kuitenkin se hyvä puoli, että se nimenomaan tuo hahmon oman äänen kuuluville ja kuvastaa sitä, miten Elli pitää julkisivua yllä.

Tämä kirja vaikutti aiheiltaan aika rankalta, mutta olikin loppuviimein aika kevyt luettava. Toisaalta se oli minulle helpotus, sillä minua ei olisi huvittanut nyt mitään kovin rankkaa lukeakaan. Samalla kertaa olin pettynyt, sillä tämä kirja ei vastannut sitä, mitä takakansi lupailee. Sujuvaa nuortenkirjallisuutta kumminkin, voi olla että Ellin ikätoverit kokevat tämän kirjan täysin eri tavalla kuin minä.

♠♠♠

Kotirintaman kasvot

Kai Linnilä: Kotirintaman kasvot

142 s., Amanita 2013

Kotirintaman kasvot on Kai Linnilän runsaasti kuvitettu teos kotirintaman oloista sotiemme vuosina. Linnilä käy kirjassaan yksityiskohtaisesti läpi monenlaisia sota-ajan poikkeusolosuhteita tai -tapauksia, jotka on valokuvin tuotu lukijan silmien eteen. Toisin kuin sota-aiheiset kirjat yleensä, tämä käsittelee nimen omaan kotirintaman olosuhteita ja vaiheita sotien aikana.

Tämän kirjan ehdottomasti parasta ja keskeistä antia ovat valokuvat sota-ajalta, vaikkakaan ei sovi vähätellä Linnilän tietomäärää, jonka hän välittää lukijoilleen kuvien ohella. Hän kirjoittaa monesta aiheesta vähän, noin palstan verran per sivu, mutta samalla se mahdollistaa monenlaisten aiheiden käsittelyn. Toisaalta monenlaisten aiheiden käsittely taas aiheuttaa sen, että mihinkään asiaan ei oikein paneuduta kunnolla. Samaten kritiikkiä annan tälle teokselle siitä, että kuvat eivät läheskään joka kerta vastanneet tekstiä tai kuvanneet sitä aihetta, jota sivulla käsiteltiin. Kuvan ja tekstin suhde oli siis osittain irrallinen. Mielenkiintoisempaa olisi myös ollut katsella kuvia oikein oikeasta arjesta kuin myymäläneitien työskentelystä kuponkien parissa, vaikka toki täytyy muistaa se, että eipä niitä töllien ja talojen arkisia askareita kyllä varmasti juurikaan kuvattu.

Vaikka tykkäsinkin katsella tämän kirjan kuvia ja muutenkin lukea tätä kirjaa, niin hieman lukunautintoani häiritsi paitsi edellä mainitut seikat myös se, että kirjassa on todella paljon nippelitietoa kuten ostokuponkien "koodeja" ja päivämääriä, jotka haittasivat ainakin minun kohdallani jouhevaa lukemista. Tietysti Linnilä kyllä antaa hyviä esimerkkejä ja sijoittaa tapahtumat hyvin aikaan, enkä tosiaan tiedä miten asian olisi voinut hoitaa paremmin, joten sinänsä moitteeni on epäreilu.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen teos, joka sisälsi paljon tietoa myös sellaisista aiheista, joita ei tosiaankaan useimmissa sotaa käsittelevissä tietokirjoissakaan välttämättä tule esiin. Kotirintaman olojen kuvaajana Linnilä on siis tehnyt hyvää työtä, ja tämä kirja kyllä todellakin voidaan ottaa kunnianosoituksena kotirintaman väelle, joka piti pyöriä pyörimässä vaikeina sota-aikoina.

♠♠♠½

Seinäjoen ensimmäiset kirjamessut

Seinäjoella vietettiin tänä viikonloppuna (22.-24.11.) Ressitöntä viikonloppua, johon sisältyi kolme erilaista kokonaisuutta eli olut&viini, herkku ja kirjat. Sanomattakin lienee selvää mikä noista kiinnosti eniten kirjabloggaajaa, vaikkakin kirjojen ohella myös herkkupuolella tuli kierreltyä ahkerasti. Kävin messuilla kahtena päivänä, perjantaina ja sunnuntaina.

Ressittömän viikonlopun kirjamessut olivat niin Seinäjoen kuin minunkin ensimmäiset kirjamessut. Perjantaina porhalsin paikalle lähinnä kuuntelemaan Maija Vilkkumaata, jonka piti esitellä esikoisteostaan Nainen katolla. Valitettavasti hän oli joutunut peruuttamaan esiintymisensä, mikä oli tietysti minulle pettymys. Yllättäviä peruutuksia sattuu, mutta mielestäni asia olisi voitu hoitaa jotenkin toisin itse messupaikalla, sillä screenillä luki edelleen, että milloin ja missä Vilkkumaa puhuu, eikä edes kuulutuksissa kerrottu peruutuksesta. Neuvonnasta sitten sain tietää peruutuksesta. Onneksi koko perjantainen messukäynti ei mennyt harakoille, sillä löysin antikvariaattien myyntipisteistä pinkan hyviä kirjoja. Erityisen iloinen olen ensimmäisestä löydöstäni, joka oli Tuomas Kyrön Miniä. Hintakin oli vain 15 euroa, vaikka monessa paikassa siitä joutuisi maksamaan vieläkin enemmän. Lisäksi yhdellä antikvariaatilla oli kirjoja myynnissä kolmella eurolla kappale, ja sieltä sitten kahminkin mukaani kuusi Laila Hietamiehen (Hirvisaaren) teosta sekä Raija Orasen Fannyn. Perjantaina käytin myös Pytinki Oy:ltä saamani ilmaislipun, kiitos siitä heille!

Tänään sunnuntaina suuntasin messuille kuuntelemaan Pauliina Rauhalaa. Lisäksi minua kiinnosti Milla Paloniemen ja Eira Pättikankaan esiintymiset, mutta loppujen lopuksi en millään enää jaksanut jäädä pitkän messupäivän jälkeen kuuntelemaan Pättikangasta. Tänään en myöskään kuluttanut messuilla rahaa muuta kuin virvokkeisiin ja Rauhalan Taivaslauluun, joka oli myynnissä 25 euron messuhintaan.

Milla Paloniemi esiintyi yhdessä Pöyrööt -sarjakuvan tekijöiden Arttu ja Liisa Seppälän kanssa. Itse en ole koskaan erityisemmin perustanut Pöyrööt -sarjakuvasta, mutta oli silti mielenkiintoista kuunnella tekijöiden ajatuksia ja taustoja sarjakuvan takaa. Kaikkien kolmen yhteishaastattelu oli mielestäni hyvin hauska ja onnistunut, ja kyllä sitä aika paljon porukkaa olikin kuuntelemassa. Alla olevassa kuvassa Arttu Seppälä, Milla Paloniemi ja Liisa Seppälä.

Pauliina Rauhalaa oli niin ikään kuuntelemassa paljon porukkaa, enkä kyllä ihmettele miksi. Mielestäni Rauhala vaikutti todella symppikseltä ihmiseltä, jonka haastattelua oli miellyttävää kuunnella. Hänellä on kuulemma jo uuden kirjan aihe mielessä, mutta prosessi on vasta alkuvaiheessa. Rauhala totesi, että kyllä varmaan pari vuotta kuluu ennen kuin kirja on valmis, sillä saman verran aikaa kului myös Taivaslaulun työstämiseen. No, hyvää kannattaa odottaa! Rauhalan esiintymisen jälkeen sain omistuskirjoituksen ja signeerauksen juuri ostamaani Taivaslauluun. Olen siitä aika täpinöissäni, sillä se on ensimmäinen saamani signeeraus. :) Alla olevassa kuvassa haastattelija Pauliina Jaakkola (vas.) sekä Pauliina Rauhala.

 

 Vaikka perjantai olikin tietyiltä osin hienoinen pettymys, niin kaiken kaikkiaan messut olivat mielestäni mukava kokemus. Toivottavasti kirjamessut ovat tulleet Seinäjoelle jäädäkseen.