Saiturin joulu

Charles Dickens: Saiturin joulu - joululaulu

111 s., Basam Books 2013

alkup. A Christmas Carol, in Prose: Being a Ghost Story of Christmas, 1843
suom. Tero Valkonen

kansi: Minna Alanko

Charles Dickensin Saiturin joulu lienee monelle tuttu ainakin elokuvista, joita on lähes vuosittain esitetty televisiossa. Minäkin muistan lapsena katsoneeni jotakin animaatiota, joka oli taianomaisen vaikuttava, mutta ainakaan kirjastosta lainaamani versio ei ollut sellainen kuin muistikuvissani. Lapsuuden elokuvamuiston innoittamana päätin kuitenkin myös lukea tämän teoksen, josta juuri sopivasti ilmestyikin uusi suomennos.

Charles Dickensin Saiturin joulu kertoo kylmäsydämisestä Ebenizer Scroogesta, joka ei paljon kanssaihmisistään välitä eikä hänen sydämessään ole sijaa muiden ihmisten kärsimyksille, hädänalaisuudelle tai kurjuudelle. Joulun ajan koittaessa Scroogen kylmyys on erityisen jäätävää eikä hänen sydämeensä mahdu rahtustakaan jouluiloa. Sitten hänen entisen liikekumppaninsa Jacob Marleyn haamu ilmestyy hänelle ilmoittaen, että vielä kolme henkeä tulee Scroogen luo. Nuo kolme henkeä kuljettavat Scroogen läpi tämän menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden joulujen, jolloin Scroogenkin kivisydän heltyy ja hän on muuttunut mies.

Vaikka Dickens on sijoittanut tarinansa jouluun, on joulu tässä lähinnä vertauskuvana hyvästä tahdosta: onhan joulu hyvän tahdon juhla. Tarinan syvempi olemus piileekin nimen omaan siinä, että ihmisillä olisi ikuinen joulu eli hyvä tahto kanssaihmisiä kohtaan. Kärjistetyn kylmä hahmo Scrooge kuvaa hyvin sitä, millaiseksi ihmisen elämä muodostuu, jos hän ei osaa nauttia elämästään ja välittää kenestäkään muusta kuin itsestään. Mielestäni tässä on muistutuksen paikka koko ihmiskunnalle, vaikkakin Scrooge todella on hyvin kärjistetty hahmo ja terve itsekkyys hyvä asia.

Dickensin teksti etenee sujuvasti ja kiitosta täytyy antaa myös suomentaja Tero Valkoselle. Minusta tuntuu, että tässä on hyvin tavoitettu Dickensin alkuperäinen teksti ja se 1840-luvun tunnelma tai "historian havina", joka alkutekstissä on vallinnut. Dickens ei ole venyttänyt tarinaansa liikaa, vaan luonut taianomaisen tarinan joulun taiasta hyvin tiiviisti ja samalla kuvailevasti. Nyt kirjan luettuani en ihmettele, että se on innoittanut niin monia taiteenalojen edustajia.

♠♠♠♠

Haastekoonteja

Tänä vuonna olen ottanut osaa niin moneen lukuhaasteeseen, että ensi vuonna aion kyllä rajoittaa ja osallistua vain ihan pariin haasteeseen (joo niin varmaan). Ensi vuonna tarkoituksena olisi keskittyä enemmän TBR100-listaan ja löytöjen tekemiseen eli pyrkiä irti tästä suunnitelmallisesta lukemisesta, vaikka haasteet kuinka kivoja ovatkin. Ennen vuoden vaihtumista on kuitenkin hyvä koota kohta päättyvän vuoden haastesaldot, joten tässäpä niitä sitten tulee.

Maria Sinisen linnan kirjastosta ideoi Avioliittojuonia -haasteen, jossa suoritettiin erilaisia tasoja.Yhdellä kirjalla sai paperihäät, kahdella tinahäät ja niin edelleen. Itse pääsin kultahäihin saakka eli sain luettua haasteen tiimoilta viisi kirjaa. Lista tulee tässä:

 Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian ->
Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas ->
Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli ->  
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu ->
M.L. Stedman: Valo valtameren yllä ->

Le Masque Rouge -blogissa laitettiin pystyyn Kiinteistöhaaste, jossa suoritettiin avioliittojuonien tavoin eri tasoja. Luettujen kirjojen piti liittyä vahvasti johonkin tiettyyn rakennukseen. Latoon pääsi asumaan yhdellä luetulla kirjalla, mökkiin neljällä ja niin edelleen, eli siis mitä enemmän kirjoja luki sitä komeamman pytingin sai. Itse jäin mökkiläiseksi neljällä kirjalla, joten tavoitteeni ei sinänsä ihan täyttynyt. Parempi tämäkin kuin lato! :)

Vicki Myron: Kirjastokissa ->
Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu ->
Tove Jansson: Muumipappa ja meri -> 
Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää -> 

Kiinteistöhaastelle löytyi sangen herkullinen pari Ofelia Outolinnulta. 1800-luvun kirjoja lukemalla haasteen tekijä eteni aatelisarvojen maailmassa. Paroniksi tai paronittareksi pääsi neljällä teoksella, varakreiviksi tai -kreivittäreksi kahdeksalla teoksella. Itse olen tähän mennessä lukenut 10 teosta ja vielä yksi ehtii tämän vuoden aikana luetuksi, mutta eipä se auta aatelisarvon nostossa, sillä kreivittäreksi nousuun tarvitsisin vielä 12:n kirjan. Olen siis varakreivitär, joka asuu mökissä. Ehkä maalaisaatelia siis? :D

Fredrika Wilhelmina Carstens: Muratti ->
J.L. Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat -> 
Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut ->
Minna Canth: Roinilan talossa -> 
Minna Canth: Anna Liisa -> 
Emily Brontë: Humiseva harju -> 
Mary Shelley: Frankenstein -> 
Charles Dickens: Suuria odotuksia -> 
Bram Stoker: Dracula ->
Nikolai Gogol: Pietarilaisnovelleja ->

Charles Dickens: Saiturin joulu (tulossa!)

Susan emännöimä ja ideoima Seitsemän sarja -sarjishaaste oli minulle todellakin haaste, sillä sarjakuvista bloggaaminen tuntui hyvin hankalalta. En myöskään yleensä lue juurikaan sarjakuvia lehtien strippejä lukuun ottamatta, joten lähdin tässä todellakin pois omalta mukavuusalueeltani. Haasteen edetessä tuntui, että sarjakuvista kirjoittaminen helpottui, mutta mikään ekspertti en ole vieläkään. Haasteen sain kuitenkin valmiiksi ja vielä vähän enemmänkin tuli sarjiksia luettua, joten saan olla ylpeä itsestäni.

 Patrick McDonnell: Kamut - Lemmikkien aikaan -> Simon Tofield: Simonin kissa ->
"Walt Disney": Iines: Tunteita ja toilauksia - Amor Ankkalinnassa ->
Milla Paloniemi: Tassutellen ->
Antti Hopia & Nina Laakko: Kirjaston kissat - Pyhän kalan salaseura ->  
Anni Nykänen: Mummo ->
Anni Nykänen: Mummo 2 ->  
Simon Tofield: Simonin kissa - Simonin kissan pentu ->   
Simon Tofield: Simonin kissa vs. maailma ->
Milla Paloniemi: Kiroileva siili 4 ->
Pertti Jarla: Fingerpori - kuntauudistus ->
Ilkka Heilä: B. Virtasen kotikirja ->
Jim Davis: Garfield Treasury 2 & 3 ->
Konami Kanata: Chi's Sweet Home 1 ->

Nyt lienee vielä paikallaan lausua muutama sana koko vuoden suosikkihaasteestani, jota suoritin suurimmalla innolla ja jota en siitä huolimatta saanut täysin suoritettua. Kyseessä on siis Aletheian ideoima Oi maamme Suomi! -haaste tai maakuntahaaste, kuten minä sanon. Tarkoitus oli siis tutustua jokaiseen Suomen maakuntaan kirjojen kautta ja liikkumatilaa tähän oli annettu runsaasti, sillä kirjan ei tarvinnut sijoittua johonkin tiettyyn maakuntaan vaan esimerkiksi kirjailijalla saattoi olla sinne sidoksia. Mielestäni tuollaiset seikat eivät kuitenkaan itse kirjojen kannalta olleet välttämättä kovin oleellisia, joten otin linjakseni merkitä haastekirjoiksi sellaiset teokset, jotka todella sijoittuvat jonkin tietyn maakunnan rajojen sisäpuolelle. Maakunnista jäi tutustumatta vain Kymenlaakso, Pohjois-Pohjanmaa, Päijät-Häme ja Satakunta eli saldona oli 15/19 maakuntaa. Luettuja teoksia kertyi peräti 27 eli jotkut maakunnat pääsivät paremmin esille. Tästä linkistä pääset tutkimaan listaani.

Siinä sitä sitten olikin pääpiirteissään puituna tämän vuoden haasteet eli ei tässä muuta kuin kohti ensi vuotta ja uusia kirjoja. Huomenna yritän ehtiä vielä bloggaamaan Saiturin joulusta, mutta toivottelen tässä jo nyt hyvää tulevaa vuotta! 

Haastekoonti: Lukemattomat kirjailijat

Riinan kirjapinot -blogista heitettiin viime vuoden lopulla ilmoille haaste, jossa oli tarkoituksena lukea mahdollisimman monen itselle tuntemattoman kirjailijan teoksia. Itse lähdin mukaan aikomukseni pienentää TBR100-listaani, mutta loppujen lopuksi lista ei lyhentynyt juurikaan. Tulin kuitenkin kuin vahingossa tutustuneeksi moneenkin eri kirjailijaan enkä enää ole edes selvillä, että onko alla olevassa listassa mukana kaikki ne "uudet" kirjailijat, joiden teoksiin olen tutustunut. Niin tai näin, lista näyttää mielestäni aika hurjan pitkältä peräti 40:llä teoksellaan eikä mukaan ole edes laskettu niitä kirjailijoita, joilta on ilmestynyt vasta yksi teos (koska säännöt kieltävät sen). Alunperin tavoitteenani oli haasteen emännän tavoin pyrkiä tutustumaan 12:een uuteen kirjailijaan, mutta huomaamatta lista venähti pidemmäksi. En ole tätä haastetta varten mitenkään etsimällä etsinyt luettavia teoksia, vaan ne ovat tulleet eteeni omia aikojaan syystä tai toisesta.

Lista näyttää tältä:

Arjatsalo, Arvi: Auringonvärinen kissa ->
Autio, Orvokki: Valokuvavarkaat ->
Bargum, Johan: Syyspurjehdus ->
Barth, Reinhard: Historian suurnaiset ->
Binchy, Maeve: Seitsemän talvista päivää ->
Carlson, Kristina: William N. päiväkirja ->
Dickens, Charles: Suuria odotuksia ->
Dorrestein, Renate: Hyvä äitipuoli ->
Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin muistikirja ->
Harmaja, Saima: Elämä on kaunis ->
Hopia, Antti ja Laakko, Nina: Kirjaston kissat ->
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa ->
Huovinen, Veikko: Havukka-ahon ajattelija ->
Hämeen-Anttila, Virpi: Railo ->
Itkonen, Juha: Lumilyhdyn valossa ->
Jalonen, Riitta: Revontulilumi ->
Jansson, Anna: Kadonneet retkirahat ->
Jylhä, Yrjö: Kiirastuli ->  

Kerouac, Jack: Matkalla (ei blogattu)
Keskisarja, Teemu: Kyynelten kallio - Kertomuksia seksistä ja väkivallasta ->
Kivelä, Anneli: Kotiin Katajamäelle  ->
Kokko, Yrjö: Pessi ja Illusia -> 
Lundberg, Ulla-Lena: Jää ->
Malmberg, Maarit: Aapeli ja sotaveteraani Reino ->
Marttila, Johanna: Reipas tyttö saa paikan ->
Mustajoki, Arto: Kevyt kosketus venäjän kieleen ->
Mäkelä, Hannu: Hattu ->
Nousiainen, Inka: Kirkkaat päivä ja ilta ->
Nykänen, Anni: Mummo ->
Oksanen, Aulikki: Kirsikkavarkaat ->
Porvali, Mikko: Rautasormus -> 
Ropponen, Markku: Puhelu kiusaajalta ->
Schlink, Bernhard: Lukija ->
Tiitinen, Esko-Pekka: Anjan lähes erinomainen elämä ->
Toijala, Anneli: Myrskylintu ->
Twain, Mark: Huckleberry Finnin seikkailut ->
Utrio, Kaari: Suomen naisen tie - Pirtistä parlamenttiin ->
Vainio-Korhonen, Kirsi: Ujostelemattomat - Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa ->
Worth, Jennifer: Hakekaa kätilö! ->  

Listani on, kuten huomata saattaa, sangen monipuolinen. Siihen mahtuu mukaan niin kuvakirjoja, runoja, tietokirjoja, sarjakuvia kuin romaanejakin. Toivottavasti ensi vuodestakin tulee yhtä monipuolinen ja pääsen tutustumaan yhtä mielenkiintoisiin kirjailijoihin kuin tänä vuonna!

Pihkatappi

Antti Heikkinen: Pihkatappi

276 s., Siltala 2013

Antti Heikkisen esikoisteos Pihkatappi olisi varmaankin jäänyt minulta lukematta, ellen olisi saanut siitä niinkin painavaa suositusta kuin veikkausta päätyä jopa Finlandia-ehdokkaaksi. Kirjallisuuspiirimme vetäjä tästä puhui ja entinen vetäjä komppasi mukana, joten mielenkiintoni oli taattu. Samaten yksi asiakas töissä sanoi, että tässä oli todella mielenkiintoinen kirja. Bingo, niin todella olikin. Vaikka Pihkatappi ei Finlandiaa päässytkään havittelemaan, on sen ansiot silti kiistattomat. Olen varma, että Heikkisestä tullaan kuulemaan vielä.

Pihkatappi kertoo nuoresta miehestä, Jussista, joka lähti maalta kaupunkiin ja jätti taakseen niin hänelle suunnitellun maanviljelijän ammatin kuin kotitilansa ja isänsä. Teos on Jussin minä-muotoinen tilitys ja kirjanraakile, jossa hän kertoo paitsi oman elämänsä myös sukunsa menneisyydessä kohtaamista käännekohdista. Tarina liikkuu kahdessa ajassa eli Jussin elämän nykyhetkessä ja kirjaksi muotoutuvassa menneisyydessä.

En tiedä millä tavalla kuvailisin tätä teosta. Tässä oli jotakin sellaista, mikä tavoittaa lukijan. Heikkinen on kirjoittanut kirjansa melko vakavin vedoin, mutta huumoriakin tästä kirjasta löytyy jopa ihan nauruksi asti. Erilaiset hahmot tuovat tapoineen ja puheineen tarinaan väriä ja samoin tekee myös Jussin tapa kuvailla näitä asioita. Teksti pysyy hyvin kasassa ja on sujuvaa, mutta minulle tuotti kyllä savon murteella kirjoitettujen osien lukeminen välillä vaikeuksia. Kyse ei ollut siitä ettenkö ymmärtäisi mistä on kyse, vaan lähinnä siitä että vierasta murretta oli tuskastuttavan hidasta lukea. Murteen käyttö kuitenkin tuo tähän teokseen sitä maanläheistä ja rouheaa elämänmakua, jota voi kuvitellakin löytyvän pitkälti maaseutuympyröissä liikkuvalta teokselta. Kokonaisuus siis puoltaa tuota ratkaisua täysin.

Tässä kirjassa oli myös jotakin sellaista, joka kosketti minua. Äidittömän pikkupojan elämä, lapsen saumaton kiintymys isään, epäoikeudenmukaisuudet ja menneisyyden tapahtumat, jotka eivät anna rauhaa, olivat jotenkin hyvin voimakkaasti mutta silti ylitunteellisuutta välttäen kuvattuja asioita. Ne vavahduttivat ja vaikuttivat, ja Jussin tarinaa halusi lukea lisää ja lisää. Heikkisellä on selkeästi taito kuvata tunteita vähäeleisesti ja samalla syvästi.

Minuun tämä kohtalonsa omiin käsiinsä ottaneen Jussin tarina teki vaikutuksen. Aihe tuntui aluksi hieman kuivalta kapinoinnilta, mutta tässä kirjassa se kuitenkin toimii hyvin ja sopii eri-ikäisille lukijoille. Voin rehellisesti sanoa, että tämä kirja on tasapainoinen kokonaisuus kaikin tavoin.

♠♠♠♠½

Blogisynttärit ja arvonnan voittajat

Nyt se virallinen synttäripäivä sitten koitti eli Kirjakaapin avain täyttää tällä päivämäärällä jo 2 vuotta! Voisin äimistellä tässä ajan kulumista, mutta olen kyllä tehnyt niin jo moneen kertaan ennemminkin, joten tällä kertaa säästän teidät moiselta. ;)

Kirjabloggaaminen on ollut minulle alusta lähtien hyvin tärkeä harrastus, mutta jotenkin tuntuu, että sen merkitys on entisestään korostunut. Tämän syksyn aikana on blogissani ollut hiljaisempaa kuin koskaan koko blogitaipaleellani, mutta siitä huolimatta into bloggaamiseen palaa edelleen voimakkaana. Vaikka omia päivityksiä onkin tullut keskimääräistä harvemmin, olen kuitenkin käynyt lueskelemassa muiden kirjabloggaajien tekstejä ja jopa hieman kunnostautunut kommentoijanakin. Tähän yhteistöön on hyvä kuulua.

Lukijagadget näyttää tällä hetkellä huikeasti lukijoita olevan 95. Vautsi! Välillä rupeaa ihan oikeasti kiinnostamaan, että mistä lukijat ovat blogini huomanneet, joten kommenttiboksiin voi vapaasti kertoa tiestään blogini lukijaksi.. :) Saa nähdä paukkuuko ensi vuonna sataset, mikä olisi kyllä tietenkin hyvin mieltä hivelevää!

Sen pidemmittä puheitta siirryttäköön arvonnan voittajien julistukseen, sillä siihen osallistuneet varmaan mielenkiinnolla odottavat nimiä pöytään. :D Arvonta suoritettiin tänään siinä kello 16:n hujakoilla ja ensimmäiseksi onnetar onki kulhosta nimen

Villasukka kirjahyllyssä

onneksi olkoon, pääpalkinto on sinun!

Seuraavaksi kulhosta nousi nimi

Jelena Nieminen

lohdutuspalkinto lähtee siis sinulle!

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja onnittelut voittajille. Laittakaahan voittajat minulle sähköpostiin jonna.kirjakaapinavain@gmail.com yhteystietojanne tulemaan, niin saadaan paketit postiin pikapuoliin. :) 

Raxun remppa: Rapakunnosta hyvään oloon

Raakel Lignell: Raxun remppa - rapakunnosta hyvään oloon

143 s., Sanoma Magazines 2013

ulkoasu: Laura Laamanen

Jotkut saattavat luulla, että minusta on tullut nyt jonkin sortin kuntoilija tai terveysintoilija, sillä esittelin tässä kuussa aiemmin jo Baba Lybeckin kuntoilukirjan. Raakel Lignellin kirjaan tartuin lähinnä siksi, että hän vaikutti niin ihanan valoisalta ja säteilevältä persoonalta syksyn Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa, että väkisinkin hänen elämäntaparemonttinsa alkoi kiehtoa. Täytyy sanoa, että ihailen hänen sisuaan ja intoaan muuttaa elämäntapojaan.

Raxun remppa kertoo Raakel Lignellin huimasta painonpudotusrupeamasta, johon hän ryhtyi jatkuvan sairastelun ajamana. Lignell kirjoittaa kantaneensa itsensä kunnialla ennenkin eli elämäntaparemppa ei saanut alkuaan ulkonäöllisistä paineista. Siinä suhteessa samaistun Lignelliin täysin, sillä olen aina kantanut itseni hyvin, vaikka olenkin isohko ihminen. Silti se ei tarkoita, etteikö minua kiinnostaisi ihan oman terveyteni takia liikkua ja katsoa hieman mitä syön.

Raakel Lignell kertoo kirjassa omista ruokailu- ja liikuntatottumuksistaan sekä vaiheistaan matkalla kohti normaalipainoa. Oli mielenkiintoista lukea miten Lignell on taivaltaan taittanut, mutta välillä kyllä hieman hirvitti se tahti, jolla hän on edennyt.  Kirjan asiantuntijakommentaattorit Arja Vanhanen ja Eija Holmala takaavat tosin sen, että lukijallakin pysyy järjen ääni päässä eikä hän ala kuvittelemaan, että kaikkien pitäisi pystyä moiseen. Lignellin tarina joka tapauksessa innostaa varmasti monia ihmisiä, enkä ihmettele että tämä kirja on ollut niin suosittu.

Tämä kirja on kyllä aika monipuolinen tietopaketti terveellisistä elämäntavoista. Lisäksi tästä löytyy myös monipuolisia vinkkejä siihen, miten lukija pystyy aloittamaan oman elämäntaparemonttinsa joko kuntoilun tai ruokavalion saralla. Mielestäni tämä on tolkun kirja (vaikka Lignell ei olekaan omassa rempassaan edennyt oppikirjojen mukaan) ja voisin kyllä suositella tätä kannustimeksi niille, jotka kaipaavat tsemppiä omien elämäntapojensa suhteen.