Laila Hietamies: Satakielimetsä
511 s., Otava 1996
kansi: Kari Piippo
Sain juuri luettua Laila Hirvisaaren Sonja -sarjan neljännen eli toiseksi viimeisen osan. Tämä kirja oli jotakin ihan muuta kuin olin odottanut. Se ei ollut sitä mihin olen tottunut Laila Hirvisaaren kirjoissa, sillä ensimmäistä kertaa huomasin kuvaan astuneen epäuskottavuuden. Hirvisaaren kirjojen suola ja sokeri ovat olleet niiden uskottavuus ja aitous, joten olen hieman pettynyt tähän teokseen.
Satakielimetsä kertoo Sonja Orbelianin elämästä ja koko Venäjän tilanteesta vuosina 1913-1916. Kuten nykyään tiedämme, tuolloin oli jo selkeästi nähtävillä tsaarinvallan heikkenemisen merkit. Se tuodaan myös tässä kirjassa selkeästi esiin paitsi tapahtumien myös asenteiden kuvauksessa ja pidän edelleen hyvin uskottavana tämän historiallisen ajanjakson kuvausta. Epäuskottavuus piilee Sonjan oman elämän käänteissä, sillä paljastuva suuri salaisuus on niin jotenkin yllättävä ja shokeeraava, että sellaista on vaikea sulattaa noin vain. Tämä salaisuus on oikeasti todella epäuskottava, ei sellaista voisi oikeasti tapahtua ainakaan minun mielestäni. Salaisuuden paljastuminen muuttaa monia asioita ja samalla koko päähenkilön elämää. Sonja vaipuu aluksi synkkyyteen ja itsesääliin, mutta lopuksi päättää unohtaa koko asian miltei täysin. En ymmärrä ensinkään, että miten sellaisen asian unohtaminen ja mielenrauhan saavuttaminen niin pian voisi olla mahdollista. Tietysti toiset ovat lujia, mutta kumminkin!
Se mistä olen erityisen iloinen tässä kirjassa, on se, että Hirvisaari hieman korjaa Myrskypilvissä esiintyneitä virheitä tai ristiriitoja ja selittää ne paremmin auki. Ilman tuota suurta salaisuutta tämä kirja olisi siis melko mainio teos ja onkin sääli, että epäuskottavuus tietyissä asioissa vaikuttaa kovasti koko lukuelämykseen. Odotan mielenkiinnolla sarjan viimeisen osan lukemista, sillä aivan kaikki vaietut asiat eivät tässäkään osassa tulleet vielä sanotuiksi. Toivottavasti viimeinen osa tyydyttää uteliaisuuteni uskottavammin kuin Satakielimetsä.
♠♠♠
Nyt teit minut uteliaaksi. En ole lukenut Lailan kirjoja, vaikka niistä paljon puhutaan, Kerran kirpputorilla silmäilin yhtä ja se oli kyllä sinänsä ihan kiinnostava, jostain syystä en vain ole tullut sen paremmin tutustuneeksi.
VastaaPoistaMulla oli lukion kirjallisuusdiplomin listalla vaihtoehtona jokin teos Laila Hietamieheltä. Silloin en vielä tullut hänen teoksiinsa tarttuneeksi, kun niitä tuntui olevan niin tuhottoman paljon ja en tiennyt mistä olisin alkanut. Sitten reilu pari vuotta sitten telkkarista tuli Tauno Tukevan sota, joka perustuu löyhästi Hietamiehen Lehmusten kaupunki -sarjaan ja siitä se sitten lähti. :) Jos päätät testata mitä pitäisit Hirvisaaren/Hietamiehen kirjoista, niin suosittelen etenemään sarja kerrallaan. :)
PoistaLuin ja bloggaan Laila Hietamiehen Valkeista öistä heinäkuun alkupuolella. Minusta siinäkin oli jonkin verran epäuskottavuutta lähinnä, miten päähenkilö linkittyi tapahtumiin, ja minkälaista asenneilmapiiriä teos henki. Toisaalta en ole historian tutkijakaan :)
VastaaPoistaHyvä bloggaus :)
Itse en olekaan vielä Laatokka -sarjaa lukenut, mutta aika hauska sattuma on, että löysin maanantaina kirppikseltä juurikin tuon Valkeat yöt hintaan 1,50€. :D En siis voi lukea arviotasi heti tuoreeltaan, mutta pitää muistaa se sitten kun olen itse päässyt siinä sarjassa Valkeisiin öihin asti. :)
PoistaEn tiedä pitäisikö joku muu joitakin minun mielestäni uskottavia kirjoja epäuskottavina, sillä en minäkään ole historiantutkija, vaikka kaiken oppimani valossa kirjat ovat kuitenkin tuntuneet uskottavilta tähän saakka. Saas nähdä kuinka käy Laatokka -sarjan kohdalla. :)