4 x Nina, part. 2

Ritta Jacobsson: Ninan uudet naapurit, 157 s., Karisto 2002

alkup. Tina - Kära grannar, 1995, suom. Aila Hyyryläinen

***

R. Jacobsson: Nina ulkomailla, 148 s., Karisto 2002

alkup. Tina - Semesterresan, 1995, suom. A. Hyyryläinen

***

R. Jacobsson: Ninan innokas ihailija, 141 s., Karisto 2002

alkup. Tina - En tjuv i skolan, suom. A. Hyyryläinen

***

R. Jacobsson: Nina sooloilee, 142 s., Karisto 2002

alkup. Tina - Spela solo, 1996, suom. A. Hyyryläinen

***

kansikuvat: Suomen kuvapalvelu

Matkani Nina -sarjan parissa jatkuu jälleen neljän teoksen voimin. Nämä neljä nyt lukemaani kirjaa olivat yhtä hauskoja kuin edellisetkin osat, mutta Nina sooloilee -kirjassa on myös murheellisempia vivahteita, mikä osoittaa, että Jacobsson osaa kirjoittaa myös vakavista asioista. Näistä neljästä juuri tuo kirja oli ehkä suosikkini juuri siksi, että siinä asioita otetaan myös vakavasti, vaikkakin kyllä pidän kovasti huumorista näissä teoksissa ja nauroin useasti ääneen lukiessani näitä kirjoja. Nina sooloilee -kirjaa lukiessani kuitenkin liikutuin kyyneliin asti, joten se on vielä vaikuttavampaa: yleensähän naurattaa on helpompi kuin itkettää.

Ninan uusien naapurien perheeseen kuuluu 16-vuotias tytär Erika, jota Nina inhoaa alusta lähtien: Ninan poikakaveri Mange kun kiinnittää Erikaan hieman liikaa huomiota. Ninan temperamentti pääsee valloilleen, mikä aiheuttaa monia hihityttäviä hetkiä, sillä Nina todella antaa tulla täyslaidallisia. Erityisen hauskaksi tietyt kohdat tekee se, että Erika luulee Mangen olevan nimeltään Arthur ja Arthurin Mange: Arthur kun on Ninan koira. Moni asia saa huvittavia käänteitä tämän hämmingin johdosta.

Nina keskittyy inhoamaan Erikaa niin paljon, että lopulta kaikki kääntyy häntä itseään vastaan. Nina huomaa, että tietyissä asioissa hän voisi käyttäytyä paljon fiksummin ja aikuismaisemmin kuin mitä hän nyt tekee, ja se on hänelle kasvun paikka. Mielestäni Jacobsson onnistuu tässä kirjassa luomaan edellisten osien tapaan erinomaisesti kuvioita, jotka paitsi huvittavat lukijaa, myös samalla kasvattavat Ninaa hahmona.

Nina ulkomailla kertoo Ninan perheen vaiheista heidän automatkallaan halki Euroopan. He kohtaavat ankaria myrskyjä, muurahaisarmeijan, hajonneen auton takalasin, miljoonasti noloja tilanteita ja  tietysti myös söpöjä poikia ilmaantuu Ninan näköpiiriin. Tuttuun tapaan perhe Bergström onnistuu nolaamaan itsensä aina juuri näiden söpöjen poikien lähettyvillä, kuinkas muuten. Tämä kirja on oikeastaan kauttaaltaan aika kepeän ilotteleva, sillä aihepiiri ei ole monista epäonnekkaista sattumuksista huolimatta vakava. Pidän siitä miten Jacobsson kuvaa teini-ikäisen tuntemuksia omaa perhettään kohtaan, sillä ne ovat varmasti hyvin aitoja ja tosia monelle nuorelle. Hieman minua ehkä ärsyttää Ninan jatkuva ihastuminen uusiin poikiin ja siis tietynlainen kevytkenkäisyys, sillä Ninaa on vaikea ottaa vakavasti niiden asioiden suhteen. Toisaalta Nina on vasta 14-vuotias, mutta silti se ei oikein sovi hahmoon ainakaan minun mielestäni. Lisäksi tässä kirjassa silmiini pomppasi sama huomio kuin parissa aikaisemmassakin osassa: Nina tuntee ikäisekseen hämmästyttävän hyvin erilaiset kukat. Mielestäni se ei ole kovin tavallista, mutta ei kuitenkaan täysin epärealististakaan. Tämä kirja on poikkeuksellinen näihin muihin verrattuna, koska se on kirjoitettu kirjeiksi Fialle eikä päiväkirjoiksi kuten muut osat.

Ninan innokas ihailija on luokan uusi poika Josef, pulskansorttinen ja finninaamainen kömpelys, jota Nina ei voi sietää.  Häntä hävettää, kun pojat kiusaavat häntä Josefista, vaikka Ninalla onkin Jocke, jonka hän tapasi ulkomailla. Suivaantuessaan Ninasta tulee sangen teräväkielinen ja ilkeä, mutta Jacobsson kuvaa kyllä myös sen, että Ninaa kaduttaa käyttäytyä niin: hän ei siis luo sellaista mielikuvaa, että on OK haukkua toisia ulkonäön perusteella. Juonikuviot eivät pyöri pelkästään Ninan ja Josefin ympärillä vaan myös niissä varkauksissa, joita luokassa tapahtuu jatkuvasti. Ne jäytävät luokan välejä ja herättävät epäluuloa. Tämä kirja tietyllä tavalla opettaa, että asioista pitää voida puhua avoimesti ja rehellisyys kannattaa aina. Samalla se opettaa, että "ei ole koiraa karvoihin katsominen" eli että ulkonäkö voi pettää ja ketään ei saisi loukata ja kiusata.

Nina sooloilee -kirjassa Nina joutuu tukalaan tilanteeseen, kun hän saa soolokeikan äitinsä työpaikalta. Heidän Girlsstars -bändinsä muut jäsenet Fia, Mia ja Anna loukkaantuvat tästä ja sulkevat Ninan porukan ulkopuolelle kateuksissaan. Ninan olo on kurja ja yksinäinen. Mielestäni tämä kirja osoittaa hyvin, että ei saisi kadehtia ketään tosissaan, ja näyttää sen, miltä yksin jätetystä tuntuu. Samaan syssyyn myös Ninan Arthur -koira sairastuu. Yhtäkkiä koirasta tulee Ninalle todella rakas, vaikka eivät he ole koskaan olleetkaan ylimpiä ystäviä. Ilman parhaan ystävänsä Fian tukea Nina on todella surun murtama. Juuri tämä lemmikkiasia oli oikein liikuttavasti kuvattu, ymmärtäväisesti ja rehellisen aidosti. Jacobsson käsittelee mielestäni tätä aihetta hienosti ja rohkeasti, ja hän osoittaa, että Nina ei olekaan aina niin iloinen, vaan että hänenkin elämäänsä kohtaavat suuremmat surut kuin bänksit jonkun pojan kanssa. Ninan elämä saa siis harmaampia sävyjä, mutta säilyttää pohjimmiltaan ninamaisen valoisan sävynsä. Tässä kirjassa hieman ihmettelin sitä, että edellisessä osassa paljon esillä ollut Josef tuntuu kokonaan kadonneen kartalta, häntä ei mainita millään lailla. Mielestäni se on outoa ottaen huomioon edellisen osan päättymisen, joten jotain selitystä aiheeseen kavattaisiin.

♠♠♠♠