Kuten kuukausi sitten ennakoin, marraskuusta tuli vilkas kuukausi. Lukemaan en kauheasti ehtinyt, vain 5 kirjaa. Käyn melko harvoin teatterissa, mutta kuun puolivälissä kävin Seinäjoen kaupunginteatterissa katsomassa musikaalin Tästä asti aikaa, joka on rakennettu Kolmas nainen -yhtyeen musiikin ympärille. Musiikki olikin kerrassaan upeaa, joten jo ihan sen takia kannattaa mennä katsomaan, vaikka alku olikin mielestäni hieman kankea. Etenkin väliajan jälkeen tarina kuitenkin sieppasi mukaansa helposti.
Loppukuusta lähdin Brysseliin kutsuvierasmatkalle pariksi päiväksi. Matkalla oli mukana muutama muu kirjastoammattilainen samalta alueelta sekä Kelan henkilöstöä. Kävimme matkalla tutustumassa Euroopan unionin eri kohteisiin, myös parlamentin kirjastoon, ja ne olivat kyllä mielenkiintoisia. Kävimme myös opastetulla kierroksella Euroopan historian talossa ja tapasimme Anneli Jäätteenmäen, joka kertoi meille työstään ja myöhemmin illalla emännöi yhteisen illallisen. Myös omaa aikaa jäi kaupungilla vietettäväksi. Kirjastohenkilöstö sai kutsun vierailulle, sillä syksyllä 2017 kutsuimme Jäätteenmäen vieraaksi meidän kirjastoihin hankkeen myötä. Harvoin sellaista mahdollisuutta kirjastoalalla tarjoutuu, joten ikimuistoinen reissu oli siinäkin mielessä. Ja erityisen kivaa oli myös tutustua paremmin muihin kirjastolaisiin, joten jos luette tätä, niin kiitos vain vielä kerran teille seurasta! Kivaa oli kyllä myös käydä suklaapuodeissa ja syödä ihania belgialaisia vohveleita, hyviä oli molemmat.
Marraskuussa ehdin tosiaan lukemaan vain viisi kirjaa ja jostain syystä ne kuitenkin jättivät vähän kylmäksi, vaikka toisaalta pidinkin niistä. Tarkempia tunnelmiani niistä voi lukea niiden omista postauksista, mutta tässä on kuitenkin pakko sanoa, että Hotakainen on vakuuttanut minut ja toivon pääseväni lähitulevaisuudessa lukemaan lisääkin hänen teoksiaan. Luin nämä kirjat:
Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja
Sisko Istanmäki: Viimeiset mitalit
Hannu Mäkelä: Äiti
Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Joulufiilis ei ole oikein vielä tarttunut minuun, vaikka viikonloppuna vähän joulua jo laitoinkin vaihtamalla mattoja, pöytäliinoja ja verhoja sekä nostamalla tontut esiin pahvilaatikoistaan. Hieman ehkä huolestuttaa, sillä tavallisesti olen jo lokakuun puolivälissä ihan joulufiiliksissä. En tiedä miksi, mutta koen lähestulkoon pientä stressiä siitä, että joulufiilis antaa odottaa itseään. Ihan hölmöä. Joulunajan lukemisia olen sen sijaan suunnitellut hieman liiankin innokkaasti, sillä pino alkaa näyttää uhkaavan korkealta ja aikaa niiden lukemiseen ei ole varmasti yhtään sen enempää kuin muulloinkaan. Mutta aina voi haaveilla. Lukemisiin joka tapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.