lauantai 20. heinäkuuta 2013

Emäntänä Olga

Olga Temonen: Emäntänä Olga - kasvisruokaa läheltä koko perheelle
152 s., Tammi 2013
valokuvat: Emilia Ikäheimo, kuvitukset: Päivi Häikiö ja Tomi Leppänen

Havahduin keväällä siihen, että monessa blogissa esiteltiin Olga Temosen ensimmäistä (vaan toivottavasti ei viimeistä!) keittokirjaa Emäntänä Olga. Epäilin hieman, että voiko keittokirja todella olla niin hyvä kuin mitä sain lukea muualta. Jonkin ajan kuluttua varasin kirjan kirjastosta, sillä mielenkiintoni oli herännyt. Onneksi tein niin, sillä pidän tästä keittokirjasta todella paljon ja aion vielä joskus ostaa tämän omaksi asti, sillä tässä kirjassa on paljon hyvältä vaikuttavia ja erilaisia reseptejä.

Olga Temonen on näyttelijä, jonka moni varmasti muistaa Noora Aution roolista Salatuissa elämissä. Olga Temonen on myös äiti, vaimo, innokas puutarhuri, eläintenystävä, pienen tilan emäntä ja nainen, josta tuli kasvissyöjä 10 vuotta sitten. Temonen kirjoittaa, että "minusta tuntuu, että lempiruokani ja -makuni eivät ole muuttuneet - vain raaka-aineet vaihtuivat". Mielestäni tuo kiteyttää hyvin sen perusajatuksen, mikä tästä kirjasta huokuu: vaikka olisikin kasvissyöjä, se ei tarkoita, että tietyistä ruoista pitäisi luopua kokonaan.

Minä itse en ole kasvissyöjä, mutta syön kyllä mielelläni kasvisruokaa. Varsinkin kesä on minulle oikein kulta-aikaa, kun uusi sato kypsyy ja pääsee kokeilemaan kaikenlaista. Kokeilen mielelläni uutta omien ideoideni pohjalta, mutta tykkään myös testailla ja soveltaa muiden ohjeita. Tästä keittokirjasta sain valtavasti vinkkejä ja ohjeita, joita tekee mieli päästä kokeilemaan. Kesäkurpitsapihvien ohjetta jo testasinkin, mutta sovelsin sitä hieman lisäämällä siihen tomaatinsiivuja ja jätin juustoraasteen pois, koska laiskotti ja en jaksanut ruveta raastamaan. Mutta uskokaa huviksenne, että se juustoraaste ei ole siinä ohjeessa ihan muuten vaan, sillä pihveistä olisi varmasti tullut mehevämpiä raasteen kanssa kuin ilman raastetta... :-)

Pidän kovasti tämän kirjan rakenteesta, sillä teos on jaettu selkeästi osiin. Osien otsikot jo kertovat, että mitähän sieltä mahtaisi löytyä: kepeät, kattilalliset, tuhdit, leivotut, herkut ja juotavat. Pidän kovasti siitä, että Temonen on kirjoittanut jokaiseen reseptin yhteyteen sen tarinan tai jonkin vinkin. Nuo tarinat ja vinkit tuovat reseptiin makua, sillä pelkkä ainesluettelo ja valmistusohje olisi sangen puuduttavaa luettavaa. Pidän myös kirjan kuvituksesta, joka saa kyllä nälän kurnimaan, sillä niin herkullisilta ruokavalokuvat näyttävät. Kuvitus saa plussaa myös siitä, että kuvissa on mukana Temosen oman perheen jäseniä ja heidän kotiaan, mikä luo todella tunnelman, että "hei, näitä ruokia todella kokataan jossakin eikä näitä ole vain koottu tähän kirjaan huvin vuoksi". Graafinen asu on upea ja toimiva, kirjaa selaa ihan mielikseen. Hieman miinusta annan tälle kirjalle siitä, että välillä tuli todella lintukotomainen olo, sellainen että "ah kun on mukavaa kasvattaa itse oma ruokansa ja lapset syövät kiltisti aina ja emäntänä oleminen on auvoista aina". Eihän kaikki aina voi niin vain sujua. Vai voiko? Muuten kirjan tunnelma on suorastaan ihanan perinteinen ja samalla moderni.

Mikä tämän kirjan suurin anti sitten minulle oli? Ensiksikin sain valtavasti uutta tietoutta siitä, millä kaikilla tavoilla eri kasviksia voi käyttää. Lisäksi sain selkeät ohjeet soijarouheen käytöstä ja hyviä reseptejä mitä siitä voisi valmistaa. Olen jo kauan halunnut testata soijarouhetta ruoassa, mutta en ole sitä vielä tehnyt, koska en yksinkertaisesti ole oikein tiennyt, että miten sitä käytetään. Toki tässä kirjassa on myös ohjeita, joita en varmasti tule ikinä testaamaan enkä myöskään aio ostaa esimerkiksi intiaanisokeria leivonnaisia varten, mutta onhan se kiva tietää eri mahdollisuuksista lisää.

Toivoisin, että Temoselta ilmestyisi lisääkin näitä kasvisruoan keittokirjoja, sillä minun mielestäni houkuttelevia ja kiinnostavia kasviskeittokirjoja ilmestyy todella vähän tai sitten niistä vain puhutaan todella vähän. Olisihan aika mahtavaa, jos tästä kehittyisi kokonainen sarja, josta jokin osa voisi käsitellä esimerkiksi kasvissyöjän juhlaruokia (joulu, pääsiäinen jne.), eri sesonkien ruokia tai vaikka pelkkiä leivottavia juttuja. Sitä paitsi sillä voisi olla potentiaalia.

keittokirjalle on hankala antaa pisteitä testaamatta ensin ohjeita,
joten jätän tämän arvosanoittamattomaksi

8 kommenttia:

  1. Kiintoisaa lukea tästä, vaikka itseltä taitaa tämä jäädä katsastamatta. Itse kun suosin enemmän vegaanisia keittokirjoja.

    Ja intiaanisokeri on aivan parasta! Kun kerran sitä ostin ja eri yhteyksissä käytin, niin paluuta valkoiseen sokeriin ei ole. Eihän valkoinen sokeri edes maistu miltään.

    Heh ja vaikka itse olen kasvissyöjä, niin käytän todella vähän soijarouhetta. Mutta kyllä se useissa ruoissa ihan toimii, jos on hyvin valmistanut ja maustanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, nyt heräsi oikeasti mielenkiinto kokeilla tuota intiaanisokeria. Tosin se on varmasti kalliimpaa kuin valkoinen sokeri, joten taitaa jäädä kokeilu tekemättä senkin takia. :D Minun mielestäni valkoinen sokeri maistuu, no, sokerilta... :D

      Poista
  2. Tähän pitää selvästikin tutustua! Temosten julkisuuskuva on tosiaan varsin pullan- ja hevostallintuoksuinen, mutta se on varmaan ihan harkittua ja varmasti heillä on oikeastikin aika ihanaa. Kiitos kiinnostavasta arviosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän kovasti Temosten julkisuuskuvasta ja etenkin tytöt ovat aivan ihania luonnonlapsia. :) En epäile lainkaan etteikö heillä olisi mukavaa ja ihanaa, mutta ei kaikki voi olla niin auvoista kuin mikä tunne tästä kirjasta jäi. Olen lukenut viime päivinä Olga Temosen blogia ja se antaa realistisemman kuvan siitä, millaista maalla asuminen ja samalla lapsiperheen arjen pyörittäminen oikeasti on. Tietysti tähän kirjaan nyt olisi ollut aika hankalakin ympätä samanlaista realistisuutta kuin blogiin, joten sinänsä kirjan arvostelu sen suhteen on varmaankin hieman epäreilua.

      Poista
  3. Minäkin kiinnostuin tästä kirjasta. Olen pitänyt Olga Temosen kolumneista Kotivinkissä ja jotenkin niiden välityksellä saamani mielikuva on saanut minut ajattelemaan, että tämä kirjakin voisi olla mukava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tätä kirjaa, olen ihan myyty tästä kokonaisuudesta. :)

      Poista
  4. Mä en ole kasvissyöjä, mutta silti kasvisruokia olis tarkoitus syödä enempi. Voisin siis varmaan aloittaa ruokaohjeiden valikoinnin vaikka tästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, tämä on oikeasti tosi inspiroiva kirja :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.