sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Klassikkohaaste 2: Maa on syntinen laulu

klassikkohaaste2Tänään on se päivä, jolloin kirjabloggaajien klassikkohaasteen toiseen osaan osallistuvat bloggaajat julkaisevat tekstinsä lukemistaan klassikoista. Haasteen ensimmäiseen osaan en osallistunut, mutta jahka jatkoa seuraa, niin tulen olemaan mukana, sillä haasteen kautta oikeasti tulee tartuttua lukulistalla ikuisuuksia keikkuneisiin teoksiin. Tällä kierroksella päätin selättää Timo K. Mukan teoksen Maa on syntinen laulu.

***
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu (1964)
yhteisniteestä Nuoruuden romaanit, Gummerus 1988

Maa on syntinen laulu kertoo pohjoisessa sijaitsevan kylän asukkaista ja elämänmenosta. Kyläyhteistöä leimaa paitsi kiihkomielinen uskonnollisuus myös luonnon äärellä eläminen ja luonnosta eläminen. Pohjoinen luonto näyttäytyy väkevänä ja rehevänä, kylän asukkaat puolestaan osoittautuvat toinen toistaan erikoisemmiksi yksilöiksi, joiden mielihuvia on naapureista juoruileminen, viinanjuonti tai yleinen pahennuksen aiheuttaminen. Tarinan keskiössä on nuori nainen Martta Mäkelä, joka elää heräävän seksuaalisuutensa aikoja ja rakastuu epämääräisen maineen omaavaan lappalaiseen, Oula Nahkamaahan.

Kukaan vähääkään kotimaista kirjallisuutta tunteva ei varmaan ole voinut välttyä kuulemasta, että Maa on syntinen laulu oli ilmestyessään shokeeraava ja rajoja rikkova teos. Painopiste tuossa kuvauksessa lienee avoimessa seksuaalisuudessa, alastomuudessa ja kaikenlaisessa "riettaassa elämässä", jota kylässä ilmenee. Minulle nykylukijana tämä ei ollut erityisen shokeeraava teos, mutta ihmettelin kyllä moneen kertaan miten omituisen vapaamielisiä jotkut kyläläiset olivat. Ihmetystä ei juurikaan herättänyt nuorten (tai vanhempienkaan vapaiden ihmisten) vapaa seurustelu keskenään. Enemmän ihmettelin päähenkilö Martta Mäkelän taipumusta pällistellä alastomana keimaillen muun muassa isoisänsä edessä ja puhua rivoja jopa sukulaiselleen. Tuli mieleen ihan joku alkuasukas, jolla ei ole päässä mitään käsitystä siitä mikä on sopivaa ja mikä ei. Minua jotenkin inhotti Martan käytös ja ylipäätään tapa jolla hän suhtautui moniin muihin ihmisiin. Hämmästelin myös sitä, miten toisaalta esiaviolliset suhteet herättivät pahennusta, mutta samalla oli ihan ookoo jos nuoret lukittautuivat peräkamariin ja kaikki kyllä tiesivät mitä siellä oli tapahtuva. Kylän ihmiset osoittautuivat melkoisen tekopyhiksi ja kaksijakoisiksi.

Vaikka tämä kirja ei shokeerannut minua, niin silti tämä tietyiltä osin onnistui järkyttämään minua. Olin täysin kauhuissani siitä, miten teoksessa eläimiä kohdeltiin - vanha ja sokea koira sai kestää iskut ja potkut, poroerottelussa tapahtui jos jonkinlaista kidutusta ihan huvin vuoksi eikä hevoselle annettu armoa savotassa. Osa kyläläisistä tuntui olevan todella brutaaleja ja vailla mitään käsitystä mistään inhimillisestä. Se ei todellakaan ollut kaunista luettavaa ja herätti minussa lähinnä mielipahaa, tyrmistystä ja inhoa. Ihmisten puukkohippastelut vielä kestää lukea, mutta eläimiin kohdistuva raakuus on minulle liikaa.

Olen näköjään jo kaksi kertaa luonnehtinut tämän teoksen herättäneen minussa inhoa, joten lienee sanomattakin selvää, että minä en ymmärrä tämän teoksen erinomaisuutta. Teksti on toki sujuvaa ja murteellinen dialogi kiehtovaa, samoin luonto näyttäytyy upeana ja voimallisena. En tiedä oliko tämä teos hieman liian alkuvoimainen minun makuuni, sillä Mukka kirjoittaa kovin suorasti ja kaunistelematta. Kuitenkin mielestäni vaikka ei haluaisikaan kirjoittaa mitään kaunopuheista tekstiä, niin asiat voi silti esittää vähän vähemmän inhottavasti ja brutaalisti. Tämä ei vain kerta kaikkiaan ollut minun kirjani, sillä sujuva teksti ja luontokuvaus ei ihan riitä peittomaan kaikkea muuta lukemaani. Mutta tulipahan luettua!

16 kommenttia:

  1. Mukka ei tosiaan tavoittelee mitään herkkää kokonaisuutta, mutta ehkä tässä onkin tarkoitus osoittaa ihmiselon raadollisuus. Jotain alkukantaista tässä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen edelleen sitä mieltä, että ihmiselon raadollisuuden voi osoittaa muillakin tavoilla kuin niillä joita Mukka käyttää. :-D Toki esimerkiksi Mäkelän äijän kohtalo on yksi tapahtuma, jossa Mukka esittelee elämän raadollisuutta siistimmin, joten siihenkin Mukka halutessaan kykenee.

      Poista
  2. Maa on syntinen laulu on minulle tuttu, mutta luin sen pakosta joskus aikoja sitten, olen nähnyt myös elokuvan. Tässä vain on kaikkea minulle liikaa. Hyvin kuvaat minunkin tunnot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, että en ole ajatusteni kanssa yksin! Elokuvaa en kyllä edes aio katsoa.

      Poista
  3. Minä luin tämän edelliseen klassikkohaasteeseen ja pidin kyllä, tosin tuo alkuvoimaisuus kävi vähän liikaakin iholle. Ymmärrän siis mainiosti tuon inhon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ollut kyllä mun kirja yhtään. Joskus kirjalta toivoo, että se tulisi enemmän iholle, mutta joskus (kuten tässä tapauksessa) toivoisi sen pysyvän etäisempänä. Ikinä ei oo hyvin... :-D

      Poista
  4. Minullakin on tämä lukematta. Ehkä sivistyksen vuoksi pitäisi, vaikka täytyy sanoa, etteivät kirjan teemat / aiheet oikein houkuttele, eläimiin kohdistuvasta julmuudesta puhumattakaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä olisin tiennyt, että tässä on tuollaista eläimiin kohdistuvaa julmuutta, niin en olisi kyllä ryhtynyt lukemaan.

      Poista
  5. Minullakin on tämä kirja lukematta, vaikka on kyllä keikkunut kiinnostuslistallani jo ihan pelkän nimensä takia: "Maa on syntinen laulu" on mielestäni jotenkin komea ja voimakas nimi. Sopinee siis tähän kirjaan arviosi perusteella varsin hyvin.

    Siedän kirjallisuudessa melko paljon, mutta eläinten huonoa kohtelua on vaikea sulattaa. Eli kiinnostusprosentti tätä kirjaa kohtaan laski nyt kuin lehmänhäntä. Täytynee olla karaistunut mielentila, jos tämän joskus lukee. Täytyy vakavasti miettiä kannattaako tätä aukkoa sivistyksessä edes paikata. Kiitos hienosta kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista. :) Minultakin olisi kyllä jäänyt lukematta, jos olisin tuosta eläinten kohtelusta tiennyt.

      Kirjan nimi kyllä tosiaankin on voimakas, ja nyt kun sanoit, niin kieltämättä se sopii tälle tarinalle hyvin. En tosin ehkä päässyt oikein kiinni siihen mistä tuo nimi juontaa, ehkä siitä luonnon voimakkuudesta, joka heijastelee ihmisten tuntoja?

      Poista
  6. Luin tämän vuosia sitten ja muistan jollain tapaa pitäneeni. Elinan toteama alkukantainen on tälle varmasti hyvä määritelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkukantainen on kyllä tosiaankin tälle hyvä määritelmä. Itse en usko, että pitäisin tästä yhtään nykyistä enempää, vaikka uudelleen lukisinkin ja yrittäisin jättää tämän asenteen taakse. Enkä kyllä edes haluaisi lukea tätä uudelleen, niin vahvasti jäi kyllä nytkin mieleen.

      Poista
  7. Olen lukenut tämän kaksi kertaa, ensimmäisen kerran liian nuorena, jolloin en ymmärtänyt kirjan läpi tunkevaa seksuaalisuutta. Aikuisena tämä kolahti. Hieno kirja naturalismissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hienoa, että tästä klassikosta jotkut löytävät hyvää sanottavaa. Minulle tämä ei vain käynyt, mutta minkäs teet.

      Poista
  8. Lainasin tämän joskus viime tai edellisvuonna, mutta jäi selailun asteelle. Nyt oli tarkiitus lukea Mukan Tabu tälle haastekierrokselle, mutta puhti riitti vain lyhyeen Tšehoviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle jäi tämän jälkeen sellainen olo, että en kyllä ainakaan kovin pian halua Mukan muuhun tuotantoon tutustua. Minulla oli lainalla sellainen yhteisnide, josta löytyy muun muassa Tabu. Aion alunperin lukea senkin tässä lähiaikoina, mutta kun tajusin millainen kirja Maa on syntinen laulu on, luovuin tuosta ajatuksesta.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.