lauantai 14. joulukuuta 2019

Kirjabloggaajien joulukalenterin 14. luukku

Kirjabloggaajien joulukalenterin 14. luukku on täällä! Minulla oli jo hyvissä ajoin tiedossa, että pääsen tekemään tämän päivän luukkua, mutta luukun aihetta tuntui olevan hieman vaikea keksiä. Yhtäkkiä keksin mistä haluaisin kirjoittaa: jouluperinteistä, joulustressistä ja jouluperinteiden vaalimisen aiheuttamasta joulustressistä. Kuulostaa ehkä hieman ankealta, mutta toivoisin tämän luukun kuitenkin tarjoavan jos ei nyt ihan vertaistukea niin ehkä kuitenkin jonkinlaisia oivalluksia siitä, että joskus asioiden on ihan hyvä muuttua.

Stressi on ollut minulle tänä syksynä oikein ajankohtainen asia. Tuntuu että on ollut gradustressiä, yleistä elämänhallinnan suhteen tasapainottelua, kiirettä, vähiinsä työstressiäkin ja pahasti näytti myös siltä, että iskee joulustressi. Veikkaan, että aika moni on joskus tuntenut joulustressin nostavan päätään, vaikka joulun pitäisi olla rauhoittumisen, lämmön ja kaikenlaisten ihanien asioiden aikaa. Jos olet selvinnyt elämässäsi täysin vailla joulustressiä, olet minun mielestäni hyvin onnekas!

Kun marraskuu lähestyi joulukuuta, minua alkoi painaa tietoisuus siitä, että en ollut vielä tehnyt oikeastaan mitään niistä perinteisesti joulua edeltävistä asioista, joita yleensä siihen mennessä olen jo tehnyt. Joulumusiikin kuuntelu oli aloittamatta, verhot vaihtamatta, tontut piilottelivat pahvilaatikoissa eikä kodissa ollut vielä yhtään tuoksunut joululta. Tuli hirveä paine siitä, miten ihmeessä ehdin kuuntelemaan kaikki ne joululevyt joita yleensä kuuntelen, milloin saan siivottua niin perusteellisesti, että joulukoristeita voi alkaa sijoittelemaan, mitä leivon ja millä ajalla, koska katson joka joulunalusaikaan kuuluvat elokuvat ja mitenkäs se yleinen hifistelykin? Tuli tunne, että on pakko ehtiä tekemään taas ne samat asiat, koska ne ovat perinteitä.

Aloin miettiä mitkä niistä perinteistä ovat sellaisia, joita todella haluan ylläpitää ja mitä ylläpidän lähinnä nostalgian tai tavan vuoksi. Sitä olikin hyvä pohtia, sillä se oli minulle avain joulustressin karkottamiseen. Joulunviettoni on parin viime joulun aikana alkanut jo hakemaan uusia uomiaan, mutta nyt tuntuu, että tästä joulusta saa rohkeasti tulla sellainen kuin on tullakseen. Jos haluan jouluna katsoa mieluummin Gilmoren tyttöjä kuin Yksin kotona -elokuvia, niin teen sen. Jos haluan mieluummin syödä nacholautasen kuin riisipuuroa, teen sen. Ylipäätään jos en jaksa, ehdi tai halua tehdä jotain, en tee sitä itse kehittämäni velvollisuuden pakosta.

On tietysti ihania perinteitä, joista en halua luopua. Lahjojen ostaminen ja paketointi on hauskaa. Korttien lähettäminen on minulle myös tärkeää, mutta tänä vuonna jätin askartelematta ja ostin kortit kaupasta. Joululeipominenkin on mieluisaa, mutta tänä vuonna olen jo rohkeasti kokeillut uusia reseptejä ja jättänyt perinteiset piparkakut ainakin toistaiseksi tekemättä. Olen myös alkanut harkita, että käännän jouluaattoni rytmin päälaelleen ja siirrän joulusaunan aamusta iltaan, jotta saan sen jälkeen pukeutua pyjamaan ja asettua keidastamaan sohvalle. Joulusaunan perinne pysyy, mutta ajoittuu omaan rytmiini paremmin.

Kiireinen syksy on ollut paikoin hyvinkin uuvuttava, mutta toisaalta myös monella tapaa opettavainen. Olen aiemmin ollut taipuvainen vaatimaan itseltäni paljon, joten yksi keskeisimmistä opeista on ollut se, että ei ole pakko jaksaa ja ehtiä kaikkea. Voi valita, priorisoida ne itselle tärkeät asiat ja oikeasti asettaa ne omat rajat sille, mitä elämään kaipaa ja mitä ei. Tuon oivalluksen siivittämänä lähestyn joulua ja pian alkavaa uutta vuotta rennommin mielin kuin mitään hetkeen. Tuntuu vähän kliseiseltä sanoa näin, mutta se on taatusti yksi parhaista (joulu)lahjoistani tänä vuonna. Tuntuu myös vähän hölmöltä sanoa, että tällaisia asioita on pitänyt pohtia ja opetella, mutta kuten tiedämme, yksinkertaisilta tuntuvatkaan asiat eivät aina ole niin helppoja kuin luulisi.



Toivottavasti te kaikki lukijani saatte myös nauttia rennosta joulun ajasta ja oman näköisestä juhlasta Ihanaa joulua kaikille, olipa se minkä näköinen, tuoksuinen tai makuinen tahansa!

Kirjabloggaajien joulukalenterin eilinen luukku aukesi Kirsin book clubissa ja huomenna pääsette lukemaan Viivin Kirjailuja.

11 kommenttia:

  1. Täällä toinen stressaaja! Joulun suhteen olen nyt tosin vuosien mittaan rauhoittunut, töissä on nimittäin aina pahin sesonki päällä juuri ennen joulua joten joulun valmisteleminen on jäänyt aika minimiin. Mutta ainahan se on sieltä sitten kuitenkin tullut! Hyvä vinkki tuo, että miettii mitkä asiat joulussa ovat ne tärkeimmät ja keskittyy sitten niihin. Minulle ne ovat joulumusiikki, ruoka ja joutenolo (=lukeminen) - niistä en tingi!

    Leppoisaa joulunodotusta! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kirjastossa ennen joulua meno aikalailla rauhoittuu, kun tapahtumat vähenee, vinkkaukset ja muut alkaa jäädä tauolle ja asiakkaat monesti lähinnä palauttaa joulusiivojen tieltä isot kasat kirjoja. Välipäivinä sitten alkaakin taas vilkastua. :)

      Juuri tänään kavereiden kanssa juttelin, että tänä jouluna haluaisin vain olla. Se ajatus vahvistuu koko ajan enemmän ja enemmän.

      Leppoisaa joulunodotusta sinullekin! :)

      Poista
  2. Olen kova stressaamaan, ja se näkyy silloin siinä, että en nuku. Tänä jouluna ei ole niin paha stressi, joten olen nukkunut. Lahjapaketit ovat lähteneet hyvissä ajoin, vaikka stressasin postilakkoa, pelkäsin, että lahjat eivät ehdi ajoissa perille. Joulukortit olivat päivän myöhässä, mutta niin ne ovat melkein joka vuosi, tarkoitan siitä halvimmasta mahdollisesta postimaksusta. Olen tehnyt joka vuosi omat joulukortit, mutta tänä vuonna en tehnyt, koska huom. postilakko. Ostin joulukortit. Ehkä pääsen siitä yli ensi jouluun mennessä.
    Joulukukkia löytyy kotoa ja olen mieltynyt tänä vuonna valkoisiin. Kotia olen koristellut pikkuhiljaa jouluun. Ensimmäisenä olivat ulkovalot. Joulumyyjäisissä on käyty ja joulutorilla. Miehen lahja on valmiina, samoin miehen minulle hankkima lahja. Koiralle pitää laittaa jotain kivaa pakettiin. Joululukemista on mukavasti pinossa yöpöydällä. Jouluun on 10pv.

    Lukuiloa ja joulutaikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitää päästää itsensä helpommalla ja jättää vaikka sitten ne kortit askartelematta. Minäkin mietin mitä mahtaa väki sanoa, kun olen askarrellut kortit vuodesta toiseen ja nyt tulee ihan ostokortit. Vaan onhan nekin kivoja, etenkin jos ajatuksella valitsee millaisen kellekin laittaa.

      Minäkin tykkäisin hurjasti joulukukista, mutta kissat eivät anna niiden olla rauhassa hetkeäkään. Tuo kuvissa pilkistävä tulilatvakin piti laittaa sellaiselle hyllylle, jonne kissat eivät pääse. Niillä tämä kasvienhimo vain yltyy vuosien myötä, vaikka luulisi oppivan, ettei niihin saa koskea. :D

      Sinun jouluvalmistelusi kuulostavat ihanilta, juuri sellaisilta joista se joulun tunnelma rakentuu. Lukuiloa ja joulutaikaa sinullekin Mai <3 :)

      Poista
  3. Hyvä kun jaoit näitä ajatuksia! Minä itse haluaisin mielelläni viettää joulun ihan stressaamatta, minulle ihan riittäisi kynttilänvalo ja lueskelu. Haluaisin saada itse valita, mitä teen jouluna ja mitä syön, olenko sosiaalinen vai en, tapaanko sukulaisia vai en... Mutta lähipiirillä menisi elämä sekaisin, jos rupeaisi kovin ryppyilemään. Minusta on rasittavaa, miten kolme päivää vuodesta ovat ihmisille tuollainen pakkomielle, että juuri silloin on pakko tehdä kaikki niin kuin toiset haluavat, vaikka itse menisin ihan mielelläni marraskuusta alkaen talviunille... Minusta suomalainen joulu näyttääkin olevan iloinen asia lähinnä pirteille, energisille ja tehokkaille ihmisille. No, ehkä joskus vielä pystyn lähtemään johonkin pakoon jouluna, mutta tällä kertaa se ei näytä mahdolliselta... Kaikki tunnelmointi ja rento meininki olisi kyllä erittäin tervetullutta. Jospa vain joulua saisi viettää levosta käsin... Hyvä jos sinulla on mahdollisuus omannäköiseen jouluun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaistun ajatuksiisi siitä, miten ihanaa olisi saada itse päättää juhlan kulku kaikkine puolineen. Onneksi itsellä tuntuu, että joulupäivänä alkaa jo helpottaa, aatto on usein se hektisin. Tänä vuonna haluan tosiaan tehdä siitä enemmän oman näköisen. Illan aion ainakin ihan varmasti viettää saunoen, lukien tai elokuvia katsellen, mikä nyt sitten tuntuukaan mukavimmalta ajanvietteeltä siinä kohtaa. :)

      Hyvää joulun aikaa <3

      Poista
  4. Minä en ole koskaan joulua stressannut, johtuu ehkä siitä että vietetään sitä miehen kanssa kahdestaan jo pitkän aikaa eikä joka vuosi ollenkaan jos miehellä on työvuoroja. Vuosi vuodelta on vaan vaikeampaa löytää joulufiilistä ja tänä vuonna sitä ei tähän mennessä ole vielä löytynyt. Ehkä siinä onkin se minun ainoa stressin aiheeni, että jos ei sitä fiilistä tule lainkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota minäkin pohdin aiemmin itsekseni, että mitä jos sitä joulufiilistä ei tule? Koska pitäähän sen tulla, pakko sen on tai kaikki on pilalla! No, ei tietenkään ole, mutta jotenkin sellainen stressi ja ahdistus silti helposti tulee.

      Toivottavasti sinä löydät joulun pyhistä itsellesi mieluisia asioita, vaikka ne eivät välttämättä niin jouluisia olisikaan!

      Poista
  5. Minä olen sellainen, joka ei ole koskaan joulusta stressannut. Myöskään lapsuudenkodissani ei joulusta stressailtu, vaikka sitä juhlittiinkin perinteisine jouluruokineen ja lahjoineen. Omille muutettuani vietin yleensä aaton vanhempieni luona ja vanhempani aina sanoivat jo etukäteen, että vietetään aikaa yhdessä eikä stressailla ja niin tehtiin. Myönnän, että minun on joskus vaikea tajuta mitä stressattavaa joulussa on.

    Nykyään en vietä ollenkaan joulua, mikä on ihanaa koska joulu ei kiinnosta minua enkä edes kuulu kirkkoon ja sitä aiemminkin olin vain tapauskovainen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäys: tai on minulla ollut joulupyhiin liittyvää stressiä, mutta se ei siis varsinaisesti liittynyt jouluun. Ja enää ei sitäkään stressiä ole ollut vuosikausiin (sen jälkeen kuin muutin omilleni).

      Poista
    2. Mahtavaa, että olet saanut jo kotoa "perintönä" stressittömän joulunvieton! Meillä kotona yleensä tunnelma jonkin verran kiristyi joulun lähestyessä ja pakka oli levällään aika pahasti. En sitä ihan lapsuudesta muista, mutta teinivuosilta jo hyvinkin. :D Äyskitään, huhkitaan hermo kireällä ja vielä aattoyönä tungetaan lahjoa pakettiin. Oma joulunvalmisteluni on sentään vähän rauhallisempaa ollut. :D

      Itsellenikään joulu ei ehkä ole uskonnolliselta kannalta kovin tärkeä tai se ei ole jouluni olennaisin kulma, mutta ei kyllä ole kulutusjuhla ja materiakaan. Ehkä jouluni on sekoitus niitä kaikkia ja samalla lepoa, rauhoittumista ja ystävien ja perheen kanssa oloa. Nämä viimeksi mainitut ovat ehkä ne kaikkein tärkeimmät asiat. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.