sunnuntai 2. tammikuuta 2022

2 x Mhairi McFarlane

Kuuntelin joulukuussa kaksi Mhairi McFarlanen kirjaa, joista molemmista pidin kovasti. Olen yrittänyt miettiä mikä on se juttu, joka saa minut niin kovasti pitämään hänen kirjoistaan. Pidän hänen huumoristaan ja kirjoitustyylistään, mutta on muutakin. Luulenpa, että osasyynä on se, että hänen henkilöhahmonsa eivät ikinä ole yksiulotteisia, vaan heistä löytyy rosoa ja särmää. Juonessa on usein tietyt ennalta-arvattavuutensa, mutta matkan varrella paljastuu yleensä aina jotain yllättävää ja käänteentekevää. Hänen hahmoilleen asiat eivät ole liian helppoja, vaan toisinaan matkan aikana heidän on oivallettava paljonkin sekä itsestään että muista. Pidän McFarlanen naispäähenkilöistä luultavasti myös siksi, että he ovat älykkäitä ja itsenäisiä aikuisia naisia, eivät mitään avuttomia tyttösiä.

Tyttö muiden joukossa kertoo Ediestä, joka jää työtovereidensa hääjuhlissa sulhasen kanssa kiinni kyseenalaisesta tilanteesta. Nopeasti raivostunut petetty morsian ja vastuutaan pakoileva sulhasmies saavat kaiken näyttämään Edien syyltä, vaikka hän ei ollutkaan aloitteellinen osapuoli. Koska kaikki kolme ovat työtovereita, tilanne on hankala. Pomo lähettää Edien työskentelemään Elliot Owenin elämäkertaprojektin parissa. Sen vuoksi Edie matkaa takaisin kotikaupunkiinsa ja asettuu asumaan lapsuudenkotiinsa isänsä ja sisarensa luo.

Vaikka Edie on ajautunut eräänlaiseen umpikujaan ja joutunut työyhteisönsä ja ystäväpiirinsä hyljeksimäksi, pysyy hän epävarmuuden hetkistä huolimatta vahvana. Siihen auttaa se, että hänen ja Elliotin välille syntyy aito ja rehellinen luottamus, joka paitsi jouduttaa kirjan kirjoittamista myös osaltaan terapoi Edietä. Snobina pidetty lupaava näyttelijä ei olekaan niin ylimielinen kuin Edien on annettu ymmärtää, vaan hän tarjoaa Edielle näkökulmia asioihin. Kotikaupungissa ystävyyssuhteet vanhojen ystävien kanssa alkavat myös versoa uudelleen, ja vaikka pikkusiskon kanssa välit ovat erimielisyyksistä toisinaan lähes katkeamispisteessä, Edie huomaa viihtyvänsä lapsuutensa maisemissa paremmin kuin arvasikaan.

Tyttö muiden joukossa oli mukaansatempaava, viihdyttävä ja ihana kirja, pidin siitä todella! Siksi otinkin ripeästi kuunteluun toisen kirjaston valikoimasta löytyneen ja vielä kuuntelemattoman McFarlanen, joka myös vei minut mennessään.

Muuten siitä viime kerrasta on tarina ystävyydestä ja itsetutkiskelusta. Eve, Susie, Justin ja Ed ovat olleet erottamattomia ystäviä 18-vuotiaasta saakka. Heidän ystävyytensä on kestänyt muuttuneet elämäntilanteet, he tapaavat säännöllisesti pubivisan merkeissä ja muutenkin. Vieläkin yli kolmekymppisenä Eve on salaa yhtä rakastunut Ediin kuin ennenkin. Vaikka olisi jo aika menne eteenpäin, hän ei voi olla miettimättä, mitä heidän välilleen olisi voinut kehkeytyä.

Kun eräänä pubivisan jälkeisenä yönä tapahtuu vakava onnettomuus, jonka seurauksena kaikkien elämä muuttuu, Eve saa huomata, että ei tunnekaan ystäviään niin hyvin kuin luuli. Eve on kuvitellut, että hän on salarakkauksineen ainoa, jolla on salaisuuksia, mutta hän huomaa olevansa väärässä. Onnettomuudesta seuraa oivallus, että kukaan ei lopulta voi tuntea toista ihan täysin. Eve ja Susie ovat jakaneet ihan kaiken, tai niin Eve luuli, mutta hänen Ediin kohdistuvien tunteidensa ohella on muutakin, mistä he eivät ole koskaan puhuneet. Samalla kun Eve pohtii tätä oivallusta, hän huomaa, että tarinoilla on aina kaksi puolta.

Nyt olen kuunnellut kaikki kirjaston kautta tällä hetkellä saatavissa olevat McFarlanet. Pitänee tiedustella voisi niitä saada valikoimaan lisää, tai sitten pitää ottaa kokeilujakso jostain äänikirjapalvelusta, sillä haluaisin kyllä kuunnella loputkin.

Tiedot:
Tyttö muiden joukossa, Harper Collins Nordic 2016. Alkup. Who's That Girl, suomentanut Hanna Arvonen, lukijana Sanna Majuri.
Muuten siitä viime kerrasta, Harper Collins Nordic 2021. Alkup. That Night, suomentanut Hann Arvonen, lukijana Sanna Majuri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.