lauantai 13. toukokuuta 2023

Kasvattitytär

Enni Mustonen: Kasvattitytär
Rouvankartanon tarinoita 1
400 s., Otava 2023
kansi: Timo Numminen

Enni Mustonen on aloittanut jälleen uuden sarjan, tällä kertaa 1700-luvulle sijoittuvan kartanoromaanisarjan Rouvankartanon tarinoita. Mustonen tuntee historian ja osaa tehdä siitä elävää, mutta upean Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan jälkeen tämä uusi avaus oli ehkä hieman laimea. Sujuvaa ja viihdettä tämä toki on, mutta ei imaise samalla tavalla mukaansa.

Hedda Noora on tullut jo vuosia sitten Ruotsista Suomen puolelle enonsa ja  tämän vaimon kasvattityttäreksi, kun hänen oma isänsä ei ole kyennyt elättämään perhettään säädynmukaisesti. Suomessa Hedda Noora on saanut kaiken maallisen hyvän ja välit kasvatusvanhempiin ovat hyvät. Itsenäistyminen alkaa, kun suvun yhden pikkukartanon emäntäpiika sairastuu ja sinne tarvitaan joku valvomaan talon töitä. Hedda Noora lähetetään sinne, sillä hänellä ei ole kaupungissa sitoumuksia mihinkään suuntaan. Väen luottamuksen ja arvostuksen voittaminen ei ole aluksi helppoa, mutta loppujen lopuksi Hedda Noora lunastaa paikkansa Frugårdin väen silmissä.

Päähenkilön myötä lukija pääsee seuraamaan 1700-luvun elämänmenoa nuoren naisen silmin. Sinänsä se on ihan mielenkiintoista, mutta en voinut olla ajattelematta, että Mustonen ehkä tietyissä asioissa toistaa hieman itseään. Hänhän on ollut kirjoittamassa esimerkiksi Hovimäki-sarjaa, ja tietynlaisia yhtymäkohtia siihen ainakin itse koin. Vaikka Hovimäki on yksi suosikeistani, en asiasta suoranaisesti ilahtunut. Olisin myös kaivannut hieman selkeämpää ajankuvaa. Kirjasta ei Mustoselle yleensä kovin tyypilliseen tapaan löydy juurikaan yhtymäkohtia esimerkiksi ajanjakson olennaisiin historiallisiin tapahtumiin, tai sitten en niitä tunnistanut.

Kasvattitytär ei ole mielestäni kovinkaan vahva avaus sarjalle, mutta tulen varmasti jatkamaan sarjan parissa, sillä onhan uusi Mustonen aina luettava. Ehkä hän seuraavaan kirjaansa saa enemmän tarttumapintaa ja vetävyyttä, luotto on ainakin vahva.

2 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa, koska ylipäätään on alkanut kotimainen historiallinen romaani kiinnostaa. Mustosta olen lukenut hyvin vähän ja Hovimäki on heikosti muistissa – ehkä voi olla hyväkin niin tämän kohdalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimaiset historialliset romaanit ovat kyllä pääsääntöisesti hyvin kiinnostavia ja niiden tekijät asiantuntevia, joten valikoimaa riittää onneksi runsaasti :-)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.