Rupi Kaur: Kotikeho
189 s., Sammakko 2023
alkup. home body, 2020
suom. Kreetta Lahtinen
Olen odottanut pitkään ja hartaasti Rupi Kaurin uuden runoteoksen ilmestymistä, sillä Aurinko ja hänen kukkansa oli minusta todella hyvä ja myös Maitoa ja hunajaa -teoksella on ansionsa. Käännösrunouden lukemisessa on tietysti aina omat riskinsä alkuperäisen ajatuksen katoamisesta, mutta mielestäni Rupi Kaurin modernien runojen käännökset ovat olleet onnistuneita.
Kotikeho kuvaa särkyneen mielen eheytymistä Kaurille ominaiseen mietelausemaiseen tyyliin. Lukeminen ja tulkinta on mielestäni sujuvaa ja mukavaa, vaikka parhaiten Kaurin runot mielestäni toimivat pienissä erissä luettuna, jolloin tulkinnalle ja tunnelmien makustelulle jää enemmän tilaa. Joistakin runoista pidin hyvinkin paljon, toisista en niinkään saanut omakohtaisesti kiinni. Kiva oli lukea välillä runouttakin.
Viime vuoden lopulla luin sen Milk And Honey -teoksen. Pidin kovasti, sopivan yksinkertaista että omalla enkulla pärjäsi hyvin ja kuitenkin moni kohta oli minusta voimallisesti ilmaistu.
VastaaPoistaOlen somessa nähnyt Kaurin runoja alkukielellä ja ne tosiaan ovat sellaisia, että ihan perus kielitaidolla kyllä saa selkoa sanoista ja sanomasta. En tiedä miksi olen niin ehdottomasti halunnut lukea näitä juuri suomeksi, kun ei tässä tapauksessa kielitaidon puutekaan ole syynä :D
Poista