Tove Jansson: Taikatalvi
121 s., WSOY 2010
1. suomenkielinen laitos 1957
alkup. Trollvinter 1957
suom. Laila Järvinen
Taikatalvi on aina ollut suosikkini Muumi-kirjoista, joten kun lukupiiristä tuli aihetoiveeksi Tove Jansson, valitsin hänen tuotannostaan tietenkin Taikatalven meille kirjaksi. Ehkä piiriläiset odottivat jotakin muuta, aikuisten kirjaa lähinnä, mutta mielestäni Muumi-kirjoissa on niin paljon sisältöä myös aikuiselle lukijalle, että tämä tuntui oivalliselta valinnalta.
Taikatalvi kertoo siitä merkillisestä talvesta, jolloin Muumipeikko herää kesken talviunien eikä saa enää unta. Alkuun arasteltuaan hän poistuu uinuvasta Muumi-talosta tutkimaan ympäristöään. Käy ilmi, että myös Pikku Myy on herännyt kesken unien. Uimahuoneessa asuva Tuu-tikki ei sen sijaan ole talviunilla ollutkaan, joten hän osaa kertoa heille yhtä ja toista talvesta.
Rakastan Taikatalven viisautta, talvisen Muumilaakson erilaisuutta ja Janssonin upeaa kuvitusta. Huomasin, että melko pitkälti kirja herätti samoja ajatuksia kuin aiemminkin, mutta nyt kiinnitin hahmoihin eri tavalla huomiota. Jostain syystä Tuu-tikki näyttäytyi minulle nyt aiempaa penseämpänä hahmona, jolta ei löytynyt ymmärrystä talviunilta heränneen Muumipeikon hämmennystä kohtaan. Huomasin suorastaan ärtyväni Tuu-tikin asenteesta, niin silmiinpistävältä se nyt tuntui. Muumipeikon tietynlaisesta henkisestä kasvusta puolestani pidin.
Tämä kirja löytyy ihan omasta hyllystäni, ja oli ihanaa, kun tällä lukukerralla sain rauhassa tehdä alleviivauksia nostaakseni mielestäni hienoja oivalluksia ja viisaita kohtia esille. Niitä kertyikin jonkin verran. On mielenkiintoista nähdä poimivatko silmäni lisää alleviivattavaa, kun joskus palaan kirjan pariin taas uudelleen.
Lukupiirissä tästä kirjasta syntyi mukavasti keskustelua ja ajatuksia. Osa oli myös poiminut oivaltavia kohtia ja luki niitä ääneen, joten kirjaa kerrattiin keskustelussa hyvin perusteellisesti. Keskustelimme myös hahmoista, pääasiassa keskushenkilöinä olevista Muumipeikosta, Pikku Myystä ja Tuu-tikista, mutta myös nukkuvasta Muumimammasta, jonka hahmosta tulee esille olennaisia piirteitä hyvin pienillä huomautuksilla. Kirja herätti ihastusta, ja luulenpa, että jotkut lukevat vielä muitakin Muumi-kirjoja tämän innoittamana.
Tämä ja Muumilaakson marraskuu on aivan ihania <3
VastaaPoistaAjatuksissa olisi vähitellen lukea muutkin Muumi-kirjat uudelleen. Muumilaakson marraskuun muistan näistä ehkä huonoiten, joten muistinvirkistys tekee hyvää :D
PoistaKuulostaa kiehtovalta. Minulta Muumi-kirjat ovat jääneet lukematta, mutta pitäisi kyllä tutustua! Janssonin novelleja luin joskus nuorena, mutta siitä on niin pitkä aika, että pitäisi joskus kokeilla niitä uudestaan.
VastaaPoistaVoi, olen aika varma, että pitäisit näistä! Kannattaa kokeilla :)
PoistaTämä (kuten monet muutkin Muumi-kirjat) on siitä hieno, että sen voi lukea sekä lapsi että aikuinen, ja molemmat löytävät siitä mielenkiintoisia ajatuksia! Itse viimeisimmällä lukukerralla kiinnitin huomiota Muumimamman ja Tuu-tikin suhteeseen ja pohdin, kuinka tosielämä heijastelee fiktioon.
VastaaPoistaJuuri niin! Yksi piiriläinen sanoi, että oli lukenut kirjan lapsensa kanssa yhdessä ja kumpikin oli pitänyt kirjasta ja löytänyt siitä mielenkiintoisia juttuja.
PoistaItse en tuohon Muumimamman ja Tuu-tikin suhteeseen kiinnittänyt huomiota, joten nyt jäi kiinnostamaan, että millaisia huomioita siitä teit? :)
Lähinnä mietin sitä, mitä tiesin Tuulikki Pietilän ja Ham Janssonin oikean elämän suhteista, ja huomasin, että Muumimamman ja Tuu-tukin välit ovat jotenkin etäiset, eikä mamma tunnu suhtautuvan Tuu-tikkiin ihan yhtä lämpimästi kuin moniin muihin kirjojen hahmoihin. Voi toki olla, että ylitulkitsin asiaa, mutta tämä oli silti mielestäni kiinnostavaa.
PoistaOlen lukenut Tove Janssonin elämäkerran, mutta jotenkin en tiennyt tai muistanut noita etäisiä välejä. Nyt kun miettii, niin ehkä siinä tosiaan on jotain sellaista nähtävillä.
Poista