Meidän kesken

Mhairi McFarlane: Meidän kesken

HarperCollins Nordicin äänikirja, 2023

alkup. Between Us, 2023

suomentanut Hanna Arvonen

lukijana: Anniina Piiparinen

Olen viime vuosina kuunnellut suuren osan Mhairi McFarlanen suomennetuista teoksista. Mielestäni ne toimivat äänikirjoina todella hyvin ja niistä onkin muodostunut minulle ikään kuin luottoviihdettä. Kirjoitin tammikuussa 2022, jolloin viimeksi postasin blogiini hänen kirjoistaan, seuraavasti:

Olen yrittänyt miettiä mikä on se juttu, joka saa minut niin kovasti pitämään hänen kirjoistaan. Pidän hänen huumoristaan ja kirjoitustyylistään, mutta on muutakin. Luulenpa, että osasyynä on se, että hänen henkilöhahmonsa eivät ikinä ole yksiulotteisia, vaan heistä löytyy rosoa ja särmää. Juonessa on usein tietyt ennalta-arvattavuutensa, mutta matkan varrella paljastuu yleensä aina jotain yllättävää ja käänteentekevää. Hänen hahmoilleen asiat eivät ole liian helppoja, vaan toisinaan matkan aikana heidän on oivallettava paljonkin sekä itsestään että muista. Pidän McFarlanen naispäähenkilöistä luultavasti myös siksi, että he ovat älykkäitä ja itsenäisiä aikuisia naisia, eivät mitään avuttomia tyttösiä.

Samoissa mietteissä olen edelleen. Minun on ollut vähän ikäväkin McFarlanen kirjojen pariin, sillä vaikka viihdekirjallisuutta kulutankin nykyään aika paljon, niin hänen kirjojaan en ole tässä lähes kolmen vuoden aikana kuunnellut kuin yhden. Nyt valitsin tämän uusimman kuunteluun ja viihdyin kyllä hyvin.

Roisin ja Joe ovat olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Viime aikoina suhde on tosin alkanut vähän väljähtyä, sillä Joen ura käsikirjoittajana on alkanut todella ottaa tuulta alleen ja se on vienyt häntä ympäriinsä välillä pidemmiksikin ajoiksi. Nyt Roisin, Joe ja heidän kaveriporukkansa on kokoontunut viettämään yhteistä viikonloppua, jolloin juhlitaan monestakin syystä, myös Joen uuden rikosdraaman televisiojulkaisua.

Yhteinen viikonloppu ei tuo tullessaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota Roisin on kaivannut niin parisuhteeltaan kuin kaveripiiriltäänkin. Käy pikemminkin niin, että yhteinen aika horjuttaa kaikkia perustuksia ja luottamusta, jota Roisin on puolisoaan kohtaan tuntenut: Joen uusi sarja on täynnä Roisinin puolisolleen kertomia salaisuuksia, osin kipeitä ja hyvin yksityisiä. Tämä saa hänet pohtimaan mitä kaikkea Joe onkaan siirtänyt tosielämästä sarjaansa. Entä jos sarjan uskottomassa päähenkilössä onkin enemmän Joeta itseään kuin mitä hän antaa ymmärtää?

Kuten McFarlanen kirjoissa yleensäkin, mielestäni päähenkilö Roisin on hyvä tyyppi. Pidin hänen fiksuudestaan ja siitä, miten hän käsittelee asioita pääosin hyvin aikuismaisesti, vaikka häntä onkin loukattu syvästi. McFarlanelle tyypillinen fiksu päähenkilö siis. Tähän mennessä McFarlane on onnistunut myös aina keksimään uudenlaisia juonenkäänteitä ja ihmissuhdetilanteita, vaikka hän samaa genreä koko ajan kirjoittaakin.

Palavan taivaan alla

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla

Sitruuna Kustannus Oy, 2020

alkup. Beneath a Scarlet Sky

suomentanut Seppo Raudaskoski

äänikirjan lukijana Jone Takamäki

Kuuntelin vähän aikaa sitten Mark Sullivanin romaanin Kohti vihreää laaksoa, joka perustuu Martelin perheen uskomattomaan pakomatkaan Ukrainasta II maailmansodan aikaan. Pidin siitä kovasti, joten päätin kuunnella myös Palavan taivaan alla. Sekin perustuu II maailmansodan aikaiseen tositarinaan, jonka keskiössä on nuori mies nimeltä Pino Lella. Tämä kirja on kerännyt kehujen lisäksi myös kritiikkiä ja sen todenperäisyyttä on kyseenalaistettu. On syytä muistaa, että kyseessä on kuitenkin romaani, joten tapahtumien ei ole tarkoituskaan olla täysin yks-yhteen todellisuuden kanssa.

Pino Lella on milanolainen nuori mies, jonka elämä mullistuu II maailmansodan rintamien yltäessä hänen kotikaupunkiinsa. Pommitukset runtelevat rakasta kaupunkia ja isä lähettää molemmat poikansa turvaan vuoristoon. Siellä Pino ja muutama muu rohkea alkavat auttaa juutalaisia rajan yli Sveitsiin. Matkat ovat vaarallisia ja fyysisesti raskaita, mutta Pino kokee tekevänsä tärkeää työtä. Natsien kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä.

Vanhempiensa painostuksesta Pino värväytyy saksalaisten armeijaan, jossa he uskovat pojan olevan parhaiten turvassa. Pinosta tulee Hitlerin lähipiiriin kuuluvan kenraali Leyersin henkilökohtainen autonkuljettaja. Hän pääsee todistamaan sotaa natsiarmeijan sisäpiiristä käsin, mutta toimii samalla salaisena vakoojana liittoutuneiden hyväksi. Hetken hengähdystaukoja pelkoon ja epävarmuuteen antaa rakkaus palvelustyttönä työskentelevään Annaan.

Palavan taivaan alla on jännittävä kuvaus sotaa käyvästä Italiasta. Pino on rohkea ja neuvokas nuorukainen, jonka seikkailuissa on kiinnostavaa olla mukana. Sodan näyttämöistä ja raakuuksista huolimatta pidin kirjan miljööstä paljon. Erityisesti vaiheet vuoristossa olivat kiehtovia ja taas erilaista kuin aiemmin lukemani tarinat. Mielestäni tämä on kokonaisuutena hyvin mukaansatempaava tarina, oli se sitten totta tai ei. Henkilöt ainakin ovat todellisia ja kirjan lopussa Sullivan kertoo mitä heille tapahtui sodan jälkeen.

Kurpitsajuhla

Agatha Christie: Kurpitsajuhla

WSOY 1985

alkup. Hallowe'en party, 1969

suom. Anna-Liisa Laine

En ole pitkään aikaan lukenut Agatha Christien teoksia, mutta nyt päätin tarttua niin sanotusti sesongin mukaiseen teokseen eli Kurpitsajuhlaan. Se kertoo pieleen menneistä lasten pyhäinpäivänjuhlista, joissa nuori Joyce löytyy kuolleena pää omenanpoimintaleikissä käytettyyn vesisankoon upotettuna. On selvää, että kyse on henkirikoksesta, mutta kun niin motiivi kuin syyllinenkin ovat epäselviä, juhlissa mukana ollut dekkarikirjailija Ariadne Oliver kutsuu ystävänsä Hercule Poirotin avuksi.

Kurpitsajuhla on taattua Christietä eli ovelaa, loppuratkaisultaan yllättävää rikoskirjallisuutta. Teemoiltaan koin tämän olevan kuitenkin paljon synkempi kuin Christien dekkarit keskimäärin. Henkirikoksen uhriksi on joutunut lapsi, mikä vie jo heti synkempiin vesiin. Valtaosassa lukemistani Christieistä on ollut kyse kolmiodraamoista tai perinnöistä, aikuisten asioista. Nyt näyttää siltä, että 13-vuotias Joyce on joutunut uhriksi vain varomattomien puheidensa vuoksi, täysin pahaa-aavistamatta. Teoksessa myös viitataan moneen otteeseen lapsiin kohdistuneisiin rikoksiin ja seksuaalirikoksien yleisyyteen. Seksi ja seksuaalisuus vilisevät myös nuorison puheessa ehkä hieman hämmentävällä tavalla, päälleliimatun arkipäiväisenä. Se ei tuntunut luontevalta, vaan pikemminkin kohahduttamishaluiselta.

Agatha Christien tekstiä on helppo lukea ja kirja tuli luetuksi nopeasti. Oli lähes nostalgisella tavalla mukavaa uppoutua aivan perinteisen salapoliisikertomuksen maailmaan. Omassa hyllyssäni odottelee pari lukematonta Christietä, joten ehkäpä seuraavan kerran salapoliisikertomusta kaivatessani tartun niihin.

Syksyn sävyjä Lemmenlahdella

Tuuli Kivijoki: Syksyn sävyjä Lemmenlahdella

Lemmenlahti, osa 2

Karisto 2024

kansi: Katja Säilä

Ihastuin Lemmenlahteen sarjan ensimmäisen osan myötä ja voi miten jo odotinkaan jatkoa sille. Luin Syksyn sävyjä Lemmenlahdella ihan parilla istumalla ja viihdyin jälleen erittäin hyvin arkisen kotoisessa miljöössä. En tiedä miten onkin niin ihanaa lukea siitä, kun joku valmistaa sienipiirakkaa ja istuu sohvalla neulomassa lapasia. Yleinen tunnelma ja realistinen ote romanttisella twistillä vievät vastustamattomasti mennessään.

Annika on tehnyt elämässään jotain aivan uskomatonta. Hän on ostanut Lemmenlahdelta rintamamiestalon aivan yksin, ehkä jopa vähän vahingossa, kun kariutuneen parisuhteen jälkeen tuntui, että muutoksen tuulet puhaltavat. Talon mukana näyttää tulleen kaupanpäälle myös kissa, joka on päättänyt jäädä vanhaan kotiinsa. Uusi elämänvaihe innostaa, vaikka samalla Annikaa hieman hirvittääkin miten hän mahtaa selvitä kaikista omakotitalon kommervenkeistä yksin.

Annika esiintyi jo sarjan aikaisemmassa osassa sivuhahmona. Hän työskentelee vanhainkodissa hoitajana ja harrastaa ruoanlaittoa ja käsitöitä. Omasta kodista rakentuu tärkeä turvapaikka ja teknisistä ongelmistakin selvitään, kun tietää kenelle soittaa. Kissan matkassa hän nimittäin tutustuu myös lähistöllä asuvaan koiraan ja koiran isäntään. Petteri on korvaamaton apu ja ystävä, ja suojamuurinsa korkealla pitävä Annika joutuu myöntämään itselleen, että toivoisi ehkä enemmänkin kuin ystävyyttä.

Harvoin on päähenkilön elämäntilanne ihan näin tutun tuntuinen kuin tässä kirjassa. Olen nimittäin itse tehnyt saman kuin Annika, ostanut omakotitalon yksin ja saanut osakseni hyvin samanlaista epäilyä ja huolehtimista kyvyistäni pärjätä omakotitalossa yksin naisena (nykypäivänä!). Toisaalta samanlainen tilanne oli hauskalla tavalla tuttu, mutta toisaalta välillä myös turhautti se, miten Annikan oma toiminta oli välillä vain omiaan ruokkimaan häntä niin tympäiseviä epäilyjä ja huolehtimista. Kaiken kaikkiaan Lemmenlahdella tuntuu kuitenkin olevan voimakkaita ja osaavia naisia, jotka eivät epäile tarttua haasteisiin, ja heidän parissaan minä viihdyn. Jatkoa odotellessa!

Lukupiirikirja: Vuorten laulu

Nguyen Phan Que Mai: Vuorten laulu

Sitruuna 2022

alkup. The Mountains Sing, 2020

suomentanut Elina Salonen

Lukupiirikirjojen joukosta löytää joskus todellisia helmiä. Sellainen on myös Nguyen Phan Que Main ensimmäinen romaani Vuorten laulu, joka kertoo perheestä yhteiskunnallisen myllerryksen ja lopulta myös sodan jaloissa. Neljän sukupolven yli ulottuva tarina Tranin perheestä on hieno ja koskettava lukukokemus. Aivan erityisesti minua liikutti, miten mielivalta ja sota erotti ihmiset rakkaistaan. Läheisen menettäminen on suuri kipu, mutta miten suuri kipu tuleekaan epätietoisuudesta rakkaidensa kohtalosta.

Kirjan tarina muodostuu useista eri aikatasoista, joista rakentuu toisiaan täydentävä kokonaisuus. Samalla Vietnamin lähihistoria tulee tutuksi Tranin perheen kohtaloiden kautta. Tarina itsessään on fiktiivinen samoin kuin hahmotkin, mutta silti tämä tuntuu täysin mahdolliselta ja aidolta. Varmasti vastaavanlaisia kohtaloita on oikeastikin koettu. Kirjailija esimerkiksi omistaa kirjansa nälänhädässä menehtyneelle isoäidilleen ja maauudistuksessa surmansa saaneelle isoisälleen. Juuri tuonkaltaiset käänteet koskettavat myös Tranien perhettä.

Teoksen keskiössä ovat isoäiti ja nuori Huong, jotka yrittävät pärjätä pommien runtelemassa Hanoissa ja odottavat rakkaitaan sodasta takaisin kotiin. Isoäiti kertoo tyttärentyttärelleen omaa elämäntarinaansa, jotta ajatukset pysyisivät poissa ympäröivästä todellisuudesta. Samalla isoäidin tarina myös osoittaa, että vaikeistakin paikoista voi selviytyä, jos on sisua ja rohkeutta. Pidin heidän hahmoistaan, erityisesti ikiviisasta isoäidistä, jolla riitti ymmärrystä vähän jokaiselle.

Vuorten laulu on kielellisesti sujuvaa, miellyttävää luettavaa. Aivan tempauduin mukaan tarinan vietäväksi. Parissa kohtaa pökkäsi, kun isoäiti puhui miniästään, vaikka selvästi tarkoitti kälyään - hänen lapsensakin olivat vielä niin nuoria tarinan siinä vaiheessa, että miniästä ei voi olla kyse. Kirjassa oleva sukupuu vahvistaa myös kyseen olleen kälyksistä. Pienehkö virhe, mutta harmittavasti osui silmään.

Vuorten laulun perusteella aion jossain kohtaa lukea myös Nguyen Phanin tänä vuonna suomennetun romaanin Missä tuhka kukkii.

Järki ja tunteet

Jane Austen: Järki ja tunteet

Teos 2020, äänikirjana 2023

alkup. Sense and Sensibility, 1811

suomentanut Kersti Juva

lukijana Liisa Pöntinen

Luin nuorempana, lähinnä joskus lukioikäisenä, lähes kaikki Jane Austenin romaanit. Erityisesti Ylpeys ja ennakkoluulo sykähdytti silloin, mutta jostain syystä Järki ja tunteet jäi lukematta. Ehkä ihan hyvä niin, sillä nyt tutustuin tähän kirjaan ihan tuoreelta pohjalta ja Kersti Juvan raikkaasti suomentamana. Pidin tästä kirjasta hyvin paljon ja nautin siitä, miten Austen kuvaa ihmisten moraalia, ulkokultaisuutta ja oman edun tavoittelua mutta myös aitoa ystävyyttä.

Järki ja tunteet on herkullinen, suorastaan viihdyttävä kertomus, jonka päähenkilöt ovat Dashwoodin siskokset Elinor ja Marianne. Elinor on käytännöllinen, maltillinen ja ystävällinen ihminen, joka usein yrittää hillitä impulsiivisempaa pikkusisartaan Mariannea. He ovat leskiäidin tyttäristä vanhimmat, vähävaraisia, mutta eivät suorastaan köyhiä. Ympäröivään seurapiiriin heitä johdattaa ystävälliset sukulaiset ja muut hyväntekijät, jotka tosin luulevat tietävänsä toinen toistaan paremmin neitojen rakkauksista ja tulevista avioliitoista, joista he eivät itse olleet vielä lainkaan tietoisia... Spekulointia siis riittää, ja kummallakin on toki rakkautensa ja sydänsurunsa.

Austenin henkilöhahmot ja yhteiskunnallinen kuvaus ovat kyllä kerrassaan mainiota. On huikean hienoa, että Kersti Juvan kaltainen ansioitunut kääntäjä on tehnyt tästä nykylukijan mieleen olevan tuoreen, mutta silti teoksen ilmestymisajan viitekehykseen sopivan suomennoksen. Juva on suomentanut myös Ylpeyden ja ennakkoluulon. Siihen en ole tutustunut, vaan olen lukenut kirjan viimeksi vanhempana käännöksenä. Nyt houkuttelee kyllä kovasti päästä kokemaan Ylpeys ja ennakkoluulo uutena käännöksenä. Näkyypä Arkaileva sydän (aik. Viisasteleva sydän, alkup. Persuasion) olevan myös tulollaan Juvan kääntämänä.