Kirstin

Kaari Utrio: Kirstin

410 s., Tammi 2018

kansi: Otso Melkka

ilmestynyt ensikerran nimellä Kartanonherra ja kaunis Kirstin, 1968

 

Kaari Utrion esikoisteos Kirstin on ollut lukulistallani jo pitkään. Kun viime vuonna kirjasta ilmestyi 50-vuotisjuhlajulkaisu, lainasin sen melko pian. Tämä onkin odotellut minulla lainassa jo ihan liian pitkään, joten oli jo aikakin todella ottaa tämä luettavaksi.

Kirstiniä pidetään suomalaisena vastineena huippusuositulle Angelica-sarjalle, joka onkin ollut Utrion esikuvana hänen työstäessään esikoisromaaniaan. Esipuheessaan Utrio kertoo kirjan työstämisestä ja ilmestymisestä. Hän ei esimerkiksi pitänyt kirjan alkuperäisestä ilmestymisnimestä lainkaan ja olen kyllä itseki nsitä mieltä, että tämä lyhennetty nimi on ytimekkäämpi. Tosin alkuperäisestä nimestä näkyy mielestäni kuka oikeastaan lopulta on päähenkilö suhteessa keneen: itse koin, että teoksen ensisijainen päähenkilö taitaa lopulta kuitenkin olla kartanonherra Klaus Kristerinpoika Horn, vaikka Kirstin ja heidän suhteensa ovatkin erittäin olennaisesti muodostamassa juonta.

Kirstin sijoittuu Ruotsi-Suomeen 1500-luvulle loistokkaiden linnojen ja kartanojen mutta myös sotien, tautien ja mielettömien hallitsijoiden aikakauteen. Klaus Kristerinpoika Horn, Joensuun kartanon omistaja, on tunnettu valtiomies, jota yleisesti pidetään naistenmiehenä. Hän saisi vaimokseen kenet tahtoisi, mutta Klaus tahtoo kiivaan ja omapäisen Kirstinin, joka ei todellakaan tahdo naistenmiehen vaimoksi. Sinänsä hyvin itsevarmassa Kirstinissä esiintyy tässä kohtaa epävarma puoli, sillä hän kokee itsensä kokemattomaksi miehen rinnalla eikä tunnu voivan myöntää sitä oikein itselleenkään.

Esipuheessaan Utrio suhtautuu esikoisteokseensa ankaran rehellisesti, hän ei pyri peittelemään sen puutteita tai kömmähdyksiä, mutta samalla Utrio on nuorta esikoiskirjailijaa kohtaan lempeä. Hän kertoo tunnistavansa teoksesta myös kerronnan ilon ja aidon tarinankertojan kyvyn. Mielestäni Utrio on oikessa kummassakin asiassa. Kirstin oli tosiaan paikoitellen vähän kömpelö, mutta toisaalta tässä esikoisteoksessakin jo näkyy Utrion loistava kyky kirjoittaa hyvää, kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa historiallista viihdettä. 

 

Kirstin  osoittautui minulle romaaniksi, jota viihdytti ja nollasi ajatuksia, vaikka ei tämä välttämättä kirjallisilta ansioiltaan huippu olekaan. Viihteelläkin on kuitenkin sijansa ja viihdyttämäänhän Utrio on kirjansa kirjoittanutkin. Pidin Klausin ja Kirstinin hahmoista ja heidän suhteensa kipinöinnistä. Jostain syystä minua aina viehättää tarinoissa kipakasti sanailevat ja vahvatahtoiset parit, kuten tämän kirjan pääpari tai esimerkiksi Tuulen viemän Rhett ja Scarlett. Myös miljöötä on mielestäni kuvattu hyvin, ja vaikka Utrio itse moitiskeleekin joissain kohdin kirjoittaneensa teokseensa aikakauteen sopimattomia sanoja ja tunteita, niin eivät ne minun lukukokemustani häirinneet.

Utrio on tehnyt pitkän uran kirjailijana ja tietyllä tapaa ymmärrän hänen tuntemuksiaan esikoisteostaan kohtaan. Itse olen kirjoittanut tätä blogia nyt melkein 7,5 vuotta ja kieltämättä suhtaudun ensimmäisiin arviointeihini vähän nolostuneena: ensimmäiset tekstit tuntuvat nyt kömpelöiltä, mutta toisaalta ne ovat tärkeä osa kehitystäni kirjabloggaajana ja siksi ne ovat tärkeitä. Omiin teksteihin täytyy suhtautua ymmärryksellä ja lempeästi, vaikka niitä pystyisikin tarkastelemaan myös kriittisesti. Mielestäni se pätee kaikkeen julkaistuun tekstiin, olipa kyseessä sitten kaunokirjallinen teos tai blogi.

Saippuaprinsessa

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa

8 cd-levyä, Tammen äänikirja 2005

lukija: Susanna Haavisto

Saippuaprinsessa kertoo nuoresta Ulrika Rutenfeltista, joka isänsä kuoleman jälkeen on päätynyt asumaan holhoojansa ja tämän vaimon talouteen. Eletään 1830-lukua, jolloin naisen tulevaisuuden tärkeimpänä tukipilarina nähtiin viisaasti (ja varakkaaseen sukuun) solmittu avioliitto. Ulrikan holhooja vaimoineen asuu maaseudulla ja niinpä he päättävät lähettää tytön sukulaisten hoiviin Helsinkiin, jotta leskiparonitar Ekestolpe voisi auttaa nuorta sukulaistaan löytämään sopivan aviomiehen. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, sillä saippuaprinsessaksi tituleerattu Ulrika tulee saamaan äidinperintönään huikean rahasumman, joka kelpaisi kenelle tahansa. Ulrikalle onkin jo kaavailtu serkkunsa Mauritz Ekestolpen morsiamen Victoria von Sperlingin tuhlaavaista veljeä, mutta Ulrikapa ei olekaan niin vietävissä kuin jotkut maalaistyttösestä olettaisivat.

Mielestäni Saippuaprinsessa oli viihdyttävää kuunneltavaa työmatkoilla, vaikka teos olikin melkoisen ennalta-arvattava: minä ainakin hoksasin jo heti alussa, että mitä tulevaisuus mahtaa Ulrikalle tuoda tullessaan. Siitä huolimatta kuuntelin tairnaa ihan mielenkiinnolla, joskin välillä minua hieman turhautti takaiskut Ulrikan tiellä, kun kuitenkin oli koko ajan tiedossa miten kaikki varmasti kääntyy. Siitä huolimatta tämä taitaa olla viihdyttävin teos, jonka olen Utrion tuotannosta kuunnellut. Tässä teoksessa oli myös selkeämmin suoranaista huumoria, joka sai minut välillä naureskelemaan ääneen. Lisäksi mielestäni Susanna Haavisto lukee teoksen jotenkin sopivan nasevasti, jotta Utrion teksti pääsee hienosti esille.

♠♠♠♠

Ruma kreivitär

Kaari Utrio: Ruma kreivitär

Tammen äänikirja, 2003

8 cd-levyä

lukija: Lis Laviola

Olen tässä viime aikoina tutustunut hieman Kaari Utrion teoksiin äänikirjojen muodossa. Tällä kertaa vuorossa oli Ruma kreivitär, joka osoittautui tähän asti selkeimmäksi ja kiinnostavimmaksi kuuntelemistani teoksista. (Äänikirjan takana muuten mainittiin, että kesto on noin 7 tuntia, mutta se ei pidä paikkaansa - lähes jokainen levy kestää noin tunnin ja 10 minuuttia tai enemmän.)

Ruma kreivitär kertoo neljästä naisesta. Dorotea ja Julia ovat sisarukset, jotka elävät köyhyydessä rapistuvassa kotikartanossaan, kun isä hävittää kaikki varat. Ylhäinen sukutausta ei ole tae rikkaudesta, kuten sisarukset hyvin tietävät, mutta se on merkittävä avu avioliittomarkkinoilla. Dorotea on lisäksi kaunis, mutta Julia lähinnä arkipäiväinen. Hän onkin tarinan keskushenkilö, joka on saanut liikanimen ruma kreivitär. Sitten on vielä Carolina, joka on kaunis ja rikkaasta, mutta porvaristaustaisesta perheestä. Hänen päämääränsä on kuulua ylhäisöön. Augusta taas on kaikkea tätä: kaunis, rikas ja ylhäinen. Luonteen kauneutta häneltä kuitenkin puuttuu, ja Augusta onkin esimerkki siitä, miten ulkoiset puitteet eivät auta, jos sisus on mätä.

Teoksessa tarkkaillaan kaikkien näiden naisten yhteiskunnallista asemaa ja arkea. Huomionsa saa myös miesväki, joka kuuluu näiden naisten lähipiiriin joko sukulaissuhteen kautta tai ystävyyden siten. Teoksessa nähdään myös "miehenmetsästystä", kihlautuminen ja häätkin. Paljon kuitenkin tapahtuu, eikä kaikki välttämättä kulje sitä rataa kuin alussa näyttäisi tapahtuvan.

Mielestäni tämä teos oli alusta lähtien hyvin selkeä kaikin puolin. Aikaisemmin minua on Utrion teosten kohdalla hieman vaivannut se, että alussa esitellään paljon hahmoja ja ainakin äänikirjan kohdalla on ollut vaikea pysyä selvillä siitä kuka kukin on. Tässä teoksessa ei sitä ongelmaa kumminkaan ollut, vaikka monta hahmoa heti alussa esiteltiinkin. Jokainen hahmo oli niin omanlaisensa, että heidät oli helppo muistaa. Tarina myös eteni selkeästi ja riittävän tasaisesti, jotta juonenkäänteisiin oli helppo päästä kiinni. Kokonaisuutena tämä oli tasapainoinen teos, jonka juonenkäänteet pitivät mielenkiinnon yllä. Juonen parissa oli helppo viihtyä, sillä etenkin keskushahmo Julia osoittautui kiinnostavaksi ja vahvaksi yksilöksi, jonka vaiheita kiinnostuksella seurasin. Teos ei kuitenkaan ole vain viihteellinen, vaan siinä nähdään läpileikkaus paitsi naisen asemasta myös yhteiskunnallisista normeista 1800-luvun Suomessa.

♠♠♠♠

Vaitelias perillinen

Kaari Utrio: Vaitelias perillinen

9 cd-levyä / 10 h 11 min, Tammen äänikirja 2009

lukija: Kaija Kärkinen

Kirjallinen joulukuuni alkoi äänikirjan parissa. Kuuntelin pari kuukautta sitten Kaari Utrion Pappilan neidot ja tykästyin kovasti. Nyt otin kuunteluvuoroon toisen Utrion teoksen Vaitelias perillinen, joka tuntui aluksi jotenkin sekavalta ja hankalasti etenevältä, mutta loppujen lopuksi vei mukanaan.

Vaitelias perillinen kertoo Rautialan kartanon perillisestä Robert Bravertista, joka on ammatiltaan Venäjän armeijan kapteeni. Robertin veljen kuoltua perheettömänä Rautialan kartanon ainoaksi perilliseksi jää Robert, joka palaa ottamaan perintönsä vastaan. Rautialassa häntä odottaa yrmeä äiti, joka jumaloi edesmennyttä esikoispoikaansa, saita ja juonitteleva eno sekä lähes yhtä juonikas serkku. Robertin ei uskota kykenevän huolehtimaan kartanosta saatika lasiruukista, sillä häntä pidetään yksinkertaisena tollona. Pakkaa sekoittaa paikkakunnalle saapunut nuori leskiparonitar Bravert, Robertin serkkuvainaan puoliso, ja tämän pieni poika. Robertin edesmennyt setä testamenttasi Hammarlundin kartanon Robertin veljelle riitauduttuaan poikansa kanssa, mutta kukaan ei ottanut lukuun pojan perhettä, joka nyt saapuu peräänkuuluttamaan oikeuksiaan.

Robert Bravert osoittautuu kuitenkin tarkkanäköisemmäksi kuin kukaan uskoisi, ja hän saakin selville yhtä ja toista muun muassa lasiruukin asioihin liittyen. Hän on myös hyvin oikeudentuntoinen persoona, joten hänestä on helppo pitää. Sen sijaan Robertin sukulaiset ovat kauheita tapauksia, jotka tavoittelevat häikäilemättä omaa etuaan ja tekevät kaikkensa, jotta kartanon omistaja tuntisi olonsa mahdollisimman epätoivotuksi henkilöksi omassa kodissaan. Robert osoittaa sotilaallista luonteenlujuutta kestäessään kaiken, sillä kuten sanottu, Robert on tarkkanäköinen mies ja tietää missä kohtaa kannattaa nostaa valtit esiin.

Aluksi teos tuntui kovin sekavalta, sillä hahmoja vilisti tarinassa paljon enkä oikein tahtonut päästä perille siitä kuka kukin on. Toisen levyn kohdalla tarina alkoi kuitenkin kunnolla vetämään ja hahmot kävivät tutummiksi, joten juonen seuraaminen helpottui. Tämä 1830-luvulle sijoittuva tarina paljastui viihdyttäväksi kartanoromaaniksi, jossa tapahtuu paljon kaikenlaista - vääryyttäkin - mutta lopussa oikeus voittaa. Tarinassa on myös romanttisia juonteita, kuten kunnon kartanoromaanilta kai sopii odottaakin. Minä viihdyin kyllä Vaiteliaan perillisen parissa, vaikka alku olikin takelteleva. 

♠♠♠♠

Pappilan neidot

Kaari Utrio: Pappilan neidot

6 cd-levyä, 6 h 55 min.

Tammi 2006 (1976)

lukija:Lis Laviola

Pappilan neidot on ensikosketukseni Kaari Utrion romaaneihin. Olen joskus lukenut häneltä jonkin tietokirjan, mutta romaaneihin en ole aikaisemmin tutustunut. Syynä on yksinkertaisesti se, että en ole oikein tiennyt mistä aloittaa - onhan Utrion tuotanto hyvin laaja. Kun valitsin äänikirjaa kutomisen aikana kuunneltavaksi, päätin kokeilla Pappilan neitoja. Pidin siitä kovasti ja taidanpa jatkaa Utrion teoksiin tutustumista näin äänikirjojen kautta, sillä rajallisemman valikoiman vuoksi on helpompi lähteä etenemään.

Pappilan neidot kertoo pääasiassa pastori Israel Löfbergin kolmesta vanhimmasta tyttärestä, joiden naittaminen viisaasti voisi tuoda alituisesti varojensa yli elävän pastorin talouteen helpotusta. Tarina sijoittuu 1830-luvulle, jolloin avioliittoja solmittiin monesti pikemminkin järjen kuin tunteiden perusteella. Tyttäret Hedvig, Lovisa ja Sara eivät kuitenkaan toimi aina isänsä odotusten mukaisesti ja siitä saa kuulla erityisesti heidän äitipuolensa, jonka syytä itsekäs Israel Löfberg kuvittelee kaiken olevan.

Kaikkein keskeisin hahmo tarinassa on Sara, joka kaikeksi onneksi kutsutaan Helsinkiin Dorothea-tädin luokse. Perhe uskoo Saran kykenevän löytämään itselleen sopivan miehen päästyään Helsingin seurapiireihin. Totuus koleran runtelemassa Helsingissä paljastuu vallan toiseksi kuin Löfbergin perhe odotti. Hedvig tahollaan haluaa vain päästä pappilasta pois ja rikkaisiin naimisiin, eikä hän peittele ajatuksiaan. Alituisessa köyhyydessä kasvaneella Hedvigillä on kipeä halu haalia ympärilleen kaikkea kaunista (ja kallista), eikä se köyhässä pastorilassa onnistu. Lovisa puolestaan on hautautunut köökin puolelle ja vähitellen hänestä on tullut pappilan talousmamselli, niin talon tytär kuin onkin. Myös hänellä on salatut toiveensa, eikä isänsä silmissä tottelevaisena tyttärenä näyttäytynyt Lovisa epäröi seurata niin, kun se aika tulee.

Mielestäni Pappilan neidot oli hyvin etenevä ja selkeä tarina, jota oli mukava kuunnella. Aluksi minulla oli kyllä hieman vaikeuksia pysyä selvillä kuka henkilöhahmoista on kukin, sillä jo pappilan perhepiiriin kuuluu useita jäseniä, mutta kun tarina alkoi edetä, niin oli myös helpompi pysyä kärryillä hahmoista. Minulle ei tätä teosta kuunnellessa muodostunut kovinkaan kummoista myötätuntoa pappilan väkeä kohtaan, mutta toden totta Israel Löfgren päätyi inhoni kohteeksi: itsekäs, vain omaa etuaan häikäilemättömästi ajatteleva ja kaikesta vaimoaan syyttävä pastori kerta kaikkiaan nosti niskavillani pystyyn. Samalle kannalle kääntyivät loppujen lopuksi myös tyttäret, sillä pastori onnistui kyllä osoittamaan sydämettömyytensä moneen otteeseen. Mokomakin!

Olen jotenkin aina elänyt siinä luulossa, että Kaari Utrio kirjoittaa aika "vakavasti", mutta Pappilan neidothan olikin viihteellinen ja hyväntuulinen kirja! Kuinka väärässä sitä taas kerran voikaan olla ennen kuin ottaa asioista selvää. Pidin myös Lis Laviolan kertojanäänestä, joka sopi mielestäni tarinan tunnelmaan hyvin. Kokonaisuutena siis mukava kirja, vaikkakin vähän ennalta-arvattava joiltakin osin.

♠♠♠♠

Suomen naisen tie

Kaari Utrio: Suomen naisen tie - Pirtistä parlamenttiin

308 s., Tammi 2006

Sain jo viime viikonlopuksi luettua Kaari Utrion mielenkiintoisen tietokirjan Suomen naisen tie - Pirtistä parlamenttiin, mutta vasta nyt minulle tuli tilaisuus blogata tästä. Valitsin tämän luettavaksi kulttuurihistorian esseetä varten, mutta minun on pakko tunnustaa, että sitä kirjoittaessani juttu ei todellakaan luistanut ja en oikein saanut tämän kirjan sisällöstä ajatuksia irti. Kyse ei ole siitä, että tämä kirja olisi epämielenkiintoinen tai tiedoiltaan puutteellinen saatika sitten huonosti kirjoitettu, jotenkin vain tuntuu, että tämä kirja oli hyvin raskas luettava.

Suomen naisen tie kattaa suomalaisten naisten vaiheita aina keskiajalta alkaen. Utrio on jakanut teoksen aihepiirin mukaisiin osiin Sielu ja mieli, Sääty ja työ, Malli ja tekijä sekä Suku ja perhe. Jokaisen aihepiirin hän käy läpi hyvin varhaisista vaiheista saakka, niin pitkältä aikaa kuin vain on mahdollista. Tiedollisesti tämä siis on hyvin kattava ja runsas, mutta samalla kovin raskas ja siinä riittää runsaasti omaksuttavaa.

Mielestäni tämä kirja on myös kirjoitettu hieman liian tietokirjamaisesti. Tämä teksti on hyvää kieltä, mutta se ei vain ota tuulta alleen ja vielä lukijaansa (no ainakaan minua) mukanaan eteenpäin. Tämän lukeminen otti aikaa, vaikka aihe kiinnostikin. Yksi haittapuoli tekstin suhteen on myös pieni fonttikoko ja tiheä teksti, jotka ovat aina omiaan lamaannuttamaan minut heti alkuunsa.

Yksi tämän kirjan parhaista puolista on runsas kuvitus, joka luo hyvin mielikuvia asioista sekä täydentää tekstiä. Ilman kuvitusta tämä kirja olisi aivan liian raskasta luettavaa, joten se tietyllä tavalla myös pelastaa tämän kirjan. Hyvä asia on myös tietolaatikot, jotka on upotettu varsinaisen tekstin rinnalle. Niistä löytyy tietoa merkittävistä edistysaskelista, pukeutumisesta, tavoista ja ajan merkkinaisista. Vaikka laatikot ovatkin hyvä ja mielenkiintoinen lisä tekstiin, on ne välillä asemoitu muuhun tekstiin nähden todella kehnosti, mikä häiristee minua paljon: pitää selata eestaas, jotta saa kaiken luetuksi.

Utrio tarkastelee asioita hyvin eri näkökulmista, mutta tietokirjailijan ote säilyy eikä hän lähde esittelemään omia teorioitaan. Tämä on siis hyvin ammattimaisesti kirjoitettu, mikä on kyllä tietokirjallisuudessa hyvä asia. Tästä näkee, että hän on tutkinut aihetta tarkasti ja huolella, sillä takeltelevuutta ja ristiriitoja ei ainakaan minun silmiini osunut.

Tällä kirjalla on siis hyvät ja huonot puolensa, kuten lähes kaikilla kirjoilla on. Minua harmittaa tämän kirjan kohdalla se, että pienillä asioilla (fonttikoon suurentaminen, tietolaatioiden asemointi) olisi teoksesta saatu heti raikkaampi ja selkeämpi kokonaisuus. Nyt mielenkiintoinen asia meinaa jäädä jalkoihin, kun pikkuseikat alkavat kasvaa suuriksi ja häiritä lukukokemusta. Suosittelen tätä teosta kumminkin kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita naisen aseman muutoksista ja naisten historiasta Suomessa.

♠♠♠