Näytetään tekstit, joissa on tunniste jumaluus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jumaluus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Katri Valan Kootut runot

Katri Vala: Kootut runot
429 s., WSOY 1958, 3.p.
 
Luin viime kesänä ihastuttavan Joka tytön runokirjan, jolloin innostuin lainaamaan lisää mm. Katri Valan runoutta. En kuitenkaan ole ehtinyt aikaisemmin oikein perehtymään koko teokseen, mitä nyt lueskellut muutamia runoja sieltä täältä, joten nyt otin oikein asiakseni tutustua hänen tuotantoonsa oikein kunnolla. 
 
Tämä teos sisältää 42-vuotiaana kuolleen Katri Valan kaikki runoteokset, joita on kaikkiaan viisi kappaletta. Ne ovat Kaukainen puutarha (1924), Sininen ovi (1926), Maan laiturilla (1930), Paluu (1934) ja Pesäpuu palaa (1942). Itseäni puhuttelivat eniten Sinisen oven runot, vaikka mieluisia runoja löysinkin kaikista kokoelman osista.
 
Valan runoissa esiintyy monia eri aiheita ja usein onkin nähtävissä aiheiden jakautuminen eri kokoelmien kesken. Esimerkiksi Valan esikoisteoksen Kaukainen puutarha runot käsittelevät mielestäni selkeimmin luontoa, jumaluutta ja eksotiikkaakin, vaikka näistä aiheista ammennetaan muissakin teoksissa. Sinisen oven runot puolestaan käsittelevät melko pitkälti monentyyppistä kaihoa ja kaipuuta, eron hetkiä, luopumista ja jopa kuolemaa. Nämäkin aiheet toistuvat muissakin teoksissa, mutta muut teokset eivät mielestäni niin pitkälti rakennu juuri näiden teemojen ympärille.
 
Tätä teosta lukiessa minulle valkeni, että Katri Vala oli hyvin monipuolinen runoilija, jonka runot puhuttelivat minua loppusoinnuttomuudesta huolimatta. Yleensä olen loppusointujen ystävä, mutta Vala on jälleen yksi esimerkki runoilijasta, jonka tuotanto ihastuttaa minua ilman loppusointujakin. Hänen ilmaisutapansa on hyvin puhutteleva samoin kuin hänen runojensa aiheet. Lukiessa oli hauska huomata, että moni minua miellyttänyt runo oli merkitty ruksilla. Oletan jonkun merkinneen omia mielirunojaan sillä tavoin, ja on jotenkin hauska ajatella, että näin vanha painos on kulkenut monien käsien läpi ja joskus joku on pitänyt erityisesti juuri samoista runoista kuin minäkin.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Sairas tyttö tanssii

Meriluoto, Aila: Sairas tyttö tanssii
86 s., WSOY 1953, 3. p.

Ne jotka ovat lukeneet arvosteluni Meriluodon Lasimaalauksesta tietävät, että pidin siitä kovasti. Nimesin Meriluodon jopa suosikkirunoilijakseni. Tartuin suurin odotuksin hänen toiseen teokseensa, Sairas tyttö tanssii, mutta jotenkin se ei iskenyt niin kovaa kuin esikoisteos.

Sairas tyttö tanssii -runoteoksen kantavia teemoja ovat usko/uskonto, luonto ja jumaluus. Ehkä juuri nämä teemat ovat syy, miksei tämä kolahtanut niin paljon kuin Lasimaalaus, jonka teemat olivat enemmänkin ihmissuhteissa. Yleensä nimittäin en kauheasti pidä luontokuvauksista runoudessa sen enempää kuin uskonnollisistakaan. Myönnän toki, että runot ovattaitavasti kirjoitettuja ja rakennettuja, niissä on iskevyyttä ja rytmiikkaa. Hän on luonut vahvojakin kuvia sanoillaan, mikä on mielestäni olennaista runoudessa.


Kokoelman runot ovat melko pitkiä, mikä häiristi minua jonkin verrran. Itse pidän hieman lyhyemmistä runoista, kun taas teoksessa runot saattoivat olla usemman sivun mittaisia. Mielestäni vain on ehkä helpompi sisäistää runon sanoma, jos runo on lyhyehkö.

Teos ei sisällä pelkästään Meriluodon omia runoja, vaan myös hänen suomentamiaan Rainer Maria Rilken runoja. Rilke oli itävaltalainen ja kirjoitti saksaksi. Poika -runo oli mielestäni suomennetuista paras, Meriluodon omista runoista parhaat olivat Salaisuus ja Tulipatsas.

♠♠♠

Tulipatsas
Jo tulen kiihkein jaloin/suin mykin silmin puhuvin,/jo tulen vapisevin jaloin/vaan pettämättömin./Kauan paikallani paloin,/nyt irtosin/nyt hulmahdin/ja katso: tulipatsas/ja katso: mulla mulla/on kyky liikkua, siis tulla/ja mennä pois./--