Sairas tyttö tanssii

Meriluoto, Aila: Sairas tyttö tanssii
86 s., WSOY 1953, 3. p.

Ne jotka ovat lukeneet arvosteluni Meriluodon Lasimaalauksesta tietävät, että pidin siitä kovasti. Nimesin Meriluodon jopa suosikkirunoilijakseni. Tartuin suurin odotuksin hänen toiseen teokseensa, Sairas tyttö tanssii, mutta jotenkin se ei iskenyt niin kovaa kuin esikoisteos.

Sairas tyttö tanssii -runoteoksen kantavia teemoja ovat usko/uskonto, luonto ja jumaluus. Ehkä juuri nämä teemat ovat syy, miksei tämä kolahtanut niin paljon kuin Lasimaalaus, jonka teemat olivat enemmänkin ihmissuhteissa. Yleensä nimittäin en kauheasti pidä luontokuvauksista runoudessa sen enempää kuin uskonnollisistakaan. Myönnän toki, että runot ovattaitavasti kirjoitettuja ja rakennettuja, niissä on iskevyyttä ja rytmiikkaa. Hän on luonut vahvojakin kuvia sanoillaan, mikä on mielestäni olennaista runoudessa.

Kokoelman runot ovat melko pitkiä, mikä häiristi minua jonkin verrran. Itse pidän hieman lyhyemmistä runoista, kun taas teoksessa runot saattoivat olla usemman sivun mittaisia. Mielestäni vain on ehkä helpompi sisäistää runon sanoma, jos runo on lyhyehkö.

Teos ei sisällä pelkästään Meriluodon omia runoja, vaan myös hänen suomentamiaan Rainer Maria Rilken runoja. Rilke oli itävaltalainen ja kirjoitti saksaksi. Poika -runo oli mielestäni suomennetuista paras, Meriluodon omista runoista parhaat olivat Salaisuus ja Tulipatsas.

♠♠♠

Tulipatsas

Jo tulen kiihkein jaloin/suin mykin silmin puhuvin,/jo tulen vapisevin jaloin/vaan pettämättömin./Kauan paikallani paloin,/nyt irtosin/nyt hulmahdin/ja katso: tulipatsas/ja katso: mulla mulla/on kyky liikkua, siis tulla/ja mennä pois./--