Annin ruokakirja

Anni Hautala: Annin ruokakirja

128 s., Otava 2017

Annin ruokakirja on ollut minulla nyt jo pariin otteeseen lainassa ja edelleen jäi muutama hyvältä vaikuttava resepti testaamatta. Tässä kirjassa riittää selkeitä ja helppojakin reseptejä moneen makuun: on makeaa, suolaista, kasvisruokaa, liharuokaa, juomia, leivottua, paistettua ja keitettyä. 

Annin ruokakirjasta olen tähän mennessä testannut valkosipuliaiolin, sitruuna-kermapastan, sitruunarahkan ja bataatti-vuohenjuustopihvit. Reseptit ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, niitä on helppo seurata ja mokaamisen mahdollisuus on melko olematon. Tosin onnistuin siinäkin kertaalleen, mutta se ei ole kyllä reseptistä johtuvaa - unohdin kananmunan pihveistä ja voin kertoa, että on kovasti helpompi kääntää niitä, jos niissä on jokin sidosaine. Maku oli kuitenkin hyvä ja sitruunarahkan ohella sen ohje jäänee käyttööni myös jatkossa. Annin ohjeella uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa tekemään itse majoneesia, eikä se ollutkaan yhtään vaikeaa! Siitä tosin tuli aika väkevää, sillä käyttämissäni valkosipuleissa oli yllättävän paljon ytyä.

Jos haluat löytää monipuolisen keittokirjan tai helppo reseptejä, vastaus on Annin ruokakirja. Jo pelkästään tämän kirjan lukemisesta välittyy hyvä fiilis, sillä mielestäni sen layout kuvineen ja värimaailmoineen on sangen onnistunut. Kun saan tämän uudelleen lainalle, aion testata ainakin hapankorppukakun!

Fiftaa itsesi kuntoon - 50:50 keittokirja

Nina Sarell: Fiftaa itsesi kuntoon - 50:50 keittokirja

170 s., Minerva 2017

kannen kuva: iStock

 

Alkuvuodesta 2017 ilmestyi seinäjokelaisen sairaanhoitaja Nina Sarellin teos 50:50 - Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan. Nyt hän on julkaissut teoksen, jossa annetaan reseptivinkkejä aiemmassa kirjassa esiteltyyn fiftausruokavalioon. Fiftaus tarkoittaa sitä, että terveellisempiin valintoihin tähdätään puolittamalla eli fiftaamalla: esimerkiksi vaalea pasta korvataan puoliksi tummalla täysjyväisellä pastalla. Fiftauksessa suu saa tottua uusiin makuihin  vanhojen makujen rinnalla.

 

Vaikka tämä teos on alanimikkeensä mukaan keittokirja, on tässä kirjassa paljon muutakin. Teos on jaettu osiin erilaisten ruokapulmien mukaan, kuten "mitä söisin, kun makeanhimo vie järjen" tai "kun aamiainen ei maistu". Osioita on kaiken kaikkiaan kuusi ja niistä jokaisen alussa kuvataan tyypillisiä tilanteita, jotka kyseisen pulman kohdalla tavallisesti vallitsevat. Itse löysin samaistumispintaa näistä pulmista ja uskoisin, että niin löytää moni muukin.

 

Sarellin ote on asiallinen, mutta ei paasaava. Mielestäni tässä kirjassa on valtavan paljon hyvää, koska tässä syömiseen liittyvät huonotkin valinnat näyttäytyy ymmärrettävässä valossa eikä repsahduksia pidetä maailmanloppuna, vaan pikemminkin kannustetaan tietoisesti valittuihin herkkuhetkiin, jotta olisi helpompi pitää ruokavalio terveellisessä kurssissa muuten. Se on mielestäni hyödyllinen ajatus, sillä kovin usein kuulee ihmisten harmittelevan satunnaisia herkkuhetkiään, jotka eivät todellakaan ole mikään maailmanloppu, vaan osa sallivaa ruokavaliota.

 

Kokonaisuutena tämä on mielestäni hyvä kirja kaikille terveellisestä ruokavaliosta kiinnostuneille ja niille, jotka vasta opettelevat terveellisempien valintojen tekemistä. En lähtenyt testaamaan kirjan ruokaohjeita, koska olen mielestäni jo valmiiksi hyvä tekemään terveellisiä ruokia, mutta aika houkuttelevilta nuo ohjeet näyttivät ja tuntuu, että kyllä niistä jäi jotain ajatuksiin itämään.

Olgan vegekirja

Olga Temonen: Olgan vegekirja - Kasvisruokaa läheltä koko perheelle

159 s., Tammi 2017

 

Olen testaillut Olgan vegekirjan reseptejä satunnaisesti jo jonkin aikaa ja ajattelin, että lokakuu olisi hyvä aika esitellä tämä kirja: moni on varmaan kuullut ja osa ehkä osallistunutkin Lihaton lokakuu -kampanjaan. Olgan vegekirja on inspiroinut minua kovasti ja taatusti muutama resepti jää vakiokäyttöön. Aluksi olin kyllä hieman pettynyt, sillä vasta kirjan käsiini saatuani tajusin, että kyseessä on uudistettu laitos Emäntänä Olga -kirjasta. Koin oloni jopa hieman huijatuksi, sillä etukäteen tätä seikkaa ei ollut juuri tuotu esiin. Loppujen lopuksi tämä kirja inspiroi minua kokeilemaan reseptejä ihan eri tavalla kuin Emäntänä Olga aikoinaan.

 

Arvelin vuosia sitten, että tulisin joskus ostamaan Emäntänä Olga -kirjan itselleni. En kuitenkaan ole sitä tehnyt, vaikka jotkin reseptit ovat jääneet houkuttelemaan. Muistan Emäntä-kirjasta erityisesti nuudelikeiton, joka houkutteli, mutta jota en kuitenkaan kokeillut. Saatuani uudistetun laitoksen käsiini testasin ensimmäisenä nuudelikeittoa ja ai että oli muuten hyvää! Olen tehnyt sitä jo pariin otteeseen ja jo pelkkä ajatus ihanasta kookosmaito-mausteliemestä saa veden kielelle. Testiin pääsi myös soijalihapiirakka, kasvislasagne ja soijapullat, joista etenkin soijapullat vei kielen mennessään.

 

Olgan vegekirja tuntuu edeltäjäänsä freesimmältä kokonaisuudelta, vaikka ohjeet ovat pitkälti samoja kuvia myöten. Nyt olen myös ollut innokkaampi ja varmempi testailemaan reseptejä, sillä ruokavalioni on vuosien kuluessa muuttunut entistä kasvispainotteisemmaksi ja oma kokemukseni kasvisruokien tekemisestä ja etenkin maustamisesta on kehittynyt. Olgankin ohjeita hieman soveltelin oman makuni mukaisiksi, vaikka pääosin teinkin kuten ohjeessa sanottiin.

 

Mielestäni Olgan vegekirja on innostava keittokirja myös niille, joille kasvisruoka on vieraampaa. Pienen tutustumisen jälkeen ruokien kaikki ainekset ovat löydettävissä ihan tavallisesta marketista, joten erikoisliikkeisiin ja suuriin automarketteihin ei tarvitse sännätä erikoisuuksia etsimään. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti tämän kirjan ohjeita, minä en ainakaan joutunut pettymään testaamieni ohjeiden kohdalla!

Emman makea joulu

Emma Iivanainen: Emman makea joulu - herkut, lahjat, koristeet

139 s., Docendo 2016

 

Tänä vuonna olen innokkaasti etsinyt uusia reseptejä testattavaksi ja joulupöytään leivottavaksi. Asian suhteen todellinen löytö on ollut Emma Iivanaisen kirja Emman makea joulu, josta olen testannut kahta reseptiä ja olen ihan myyty. Molemmat keksiohjeet nousivat välittömästi suosikkieni joukkoon ja muitakin ohjeita olisi tarkoitus testata jossain sopivassa kohdassa.

 

Emman makea joulu pitää sisällään monta ihanaa joulusta reseptiä, joista kelpaa kyllä valita kahvipöytään purtavaa tai lahjaksi pakattavaa herkkua. Ohjeita löytyy eri vaikeusasteisia ja itse skippasin heti ne, joissa pitäisi temperoida suklaata, sillä minulla ei ole siihen sopivia välineitä eli lähinnä lämpömittari uupuu. Kuitenkin monta sellaistakin ohjetta löytyy, jossa temperointia ei tarvita, joten ei hätää. Kirjasta löytyy ohjeita kekseihin, kakkuihin, jäätelöihin, makeisiin ja vaikka mihin. Minä olen testannut ohjeista Joulupukin cookiet ja Lumikeksit, joista etenkin nuo Joulupukin cookiet veivät kielen mennessään. Olen leiponut niitä jo useampaan otteeseen ja viimeksi tänään aamulla tein taas taikinan ja valmistin niitä ison purkillisen lahjaksi.

 

Mielestäni Emman makea joulu on inspiroiva kirja, joka varmasti ilahduttaa niin kokeneenpaa ja yksityiskohdilla hifistelevää kuin aloittelevaa tai pelkistetyistä ohjeista pitävää leipojaa. Olen varma, että tulen palaamaan tämän teoksen pariin yhä uudelleen, sillä kokeilemani pari ohjetta antoivat todella onnistumisen ilon ja leipomukset veivät kielen mennessään. Suosittelen tutustumaan tähän teokseen.

Mielensäpahoittajan keittiössä

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan keittiössä

143 s., WSOY 2016

kansi: Mika Tuominen

 

Kirjoitin lokakuussa ensimmäisestä tietokirjaa ja Mielensäpahoittajan lyömättömiä ajatuksia yhdistelevästä teoksesta Mielensäpahoittaja: Miehen työt. Tuolloin totesin, että en oikein tiennyt mitä tarkoitusta varten kyseinen teos on tehty - onko sen tarkoitus viihdyttää vai antaa tietoa vaiko kenties hieman molempia. Siinä missä Miehen työt oli viihdyttävyydestään huolimatta hieman genrejen väliin putoava teos, on mielestäni tämän nyt käsillä olevan kirjan funktio selvä: tämä on keittokirja.

 

Mielensäpahoittajan keittiössä sisältää runsaasti erilaisia ruokaohjeita, jotka on jaoteltu alkuperänsä mukaan, kuten vaikkapa "järvestä", "perunamaalta" tai "kellarista". Pääasiassa ohjeet ovat melko perinteisiä, Mielensäpahoittajan tyylisiä tuttuja ja konstailemattomia ruokia, mutta esitellään tässä muitakin kuin perisuomalaisia makuja mm. resepteissä Kolehmaisen emännän wokki ja Pankalesialainen vihreä curry. Ollaakseen vanha suomalainen jäärä Mielensäpahoittaja on kuitenkin melko avarakatseinen tyyppi niin ruokien suhteen kuin muutenkin.

 

Mielensäpahoittajan keittiössä on selkeästi keittokirja, mutta se sisältää Mielensäpahoittajan nasevia kommentteja tai neutraalimpia huomioita ruoasta. Monet tämän teoksen ruoista ovat sellaisia, joita en uskoisi ihan heti Mielensäpahoittajan alkavan valmistaa, vaikka takakansitekstissä sanotaankin, että "Mielensäpahoittaja neuvoo" miten valmistetaan ruoka jos toinenkin. Jotenkin siis oletin tämän olevan sellainen teos, jonka kaikki ruoat olisivat sellaisia, joita hyvin voisi kuvitella Mielensäpahoittajan keittelemään, mutta olin väärässä. En oikein osaa sanoa onko se iloinen yllätys vai pettymys, sillä itse en lähtenyt lukemaan tätä kirjaa sillä mielellä, että tästä olisin reseptejä ruokarepertuaariini haalinut. Tarkoitukseni oli siis puhtaasti viihtyä ja hieman olisin kyllä kaivannut lisää Mielensäpahoittajan mielipiteitä reseptien väleihin.

 

Kiinnostavaa mielestäni on, että koska tämä on mielestäni selkeästi keittokirjaksi tarkoitettu (eikä siis niinkään viihdykkeeksi), niin kuinkahan moni loppuviimein lähtee ruoanlaittoon hakemaan innotuista tästä teoksesta? Jotenkin itseni on vaikea nähdä sellaista tapahtuvaksi ja minusta tuntuu, että usein tällaiset "sekoituskirjat" jäävät ainakin kirjastoissa hyllyyn lojumaan: ruoanlaittoon halutaan avuksi selkeästi keittokirja, viihdettä etsitään muualta. Toki Mielensäpahoittaja varmasti myy ja kiinnostaa, mutta edelleen hieman mietityttää, että miksi Mielensäpahoittaja on pitänyt tällaiseen kirjaan tupata mukaan, etenkin kun hänen mielipiteitään ruoasta on jo kuultu teoksessa Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike.

Olgan joulu

Olga Temonen: Olgan joulu

145 s., Tammi 2016

Olga Temosen aiemmat ruokakirjat ovat olleet mielestäni kiinnostavia, mutta erityisen suurella mielenkiinnolla suhtauduin nyt tähän Olgan jouluun, joka on kyllä yksi eniten odottamistani uutuuskirjoista. Olgan joulu sisältää jos jonkinlaisia reseptejä pikkujouluihin ja joulupöytään. Olen itse asiassa inspiroitunut tästä kirjasta todella paljon ja testannutkin jo peräti neljää ohjetta!

Olga perheineen noudattaa kasvisruokavaliota ja tässä kirjassa onkin paljon kasvissyöjille sopivia ohjeita, mutta on tässä mukana Olgan lapsuudesta tuttu joululampaankin resepti, jos joku uutta ideaa joulun liharuokiin kaipaa. Minä tutkin tätä kirjaa todella suurella mielenkiinnolla, sillä kasvisruoka ja uudet ideat sen valmistamiseen kiinnostavat minua kovasti. Löysinkin monta reseptiä, joita haluan ehdottomasti testata - ja osaa olenkin jo ehtinyt kokeilemaan. Mielestäni tämän kirjan ohjeissa oli yleisesti ottaen paljon sellaisia ruokia, joita voi hyvin valmistaa muulloinkin kuin joulunaikaan.

Olgan joulu on houkuttelevasti kuvitettu teos ja joidenkin ohjeiden kohdalla kuva oli alunperin syy pysähtyä tutkimaan reseptiä tarkemmin. Kokonaisuus on siis visuaalisesti hieno, mutta kyllä vain sisältökin toimii, sillä kokeilemani reseptit olivat selkeitä ja lopputulos pääsääntöisesti minulle mieluinen. Senpä vuoksi varmaan olenkin niin innokas jatkamaan kokeilujani Olgan reseptien parissa ja aion kokeilla vielä jossain vaiheessa ainakin punajuuri-aurajuustotaateleita ja soija-punajuurivartaita. Punajuuriruoat ovat minulle yleensä hyvin mieluisia, joten odotan näiden testaamista mielenkiinnolla.

Ensimmäiseksi kokeilin tästä kirjasta valmistaa imellettyä perunalaatikkoa, mutta koska ennen uuniin laittamista "massa" ei maistunut mielestäni siltä miltä perunalaatikon pitää, lisäsin mausteita roimalla kädellä. Perunalaatikko on minulle joulupöydän tärkein ruoka ja äidin tekemänä se on kaikkein parasta, mutta ei tämä Olgan (tai oikeastaan Tuukan) perunalaatikkokaan huonoa ollut, kun sitä vähän tuunasi. Lisäksi tein pikanäkkäreitä, joiden tekeminen oli tosi simppeliä ja niitä oli mukava rouskutella glögin kanssa. Glöginkin ohje löytyi tästä kirjasta, siinä pohjana käytetään mustaherukkamehua ja lisätään ihania joulumausteita sekaan. Viimeisimpänä kokeilin ihanaa puolukkakakkua ja sitä tulen kyllä tekemään toistekin, sillä se oli todella hyvää ja ohjekin ihan helppo. Tarjosin sitä kahvivierailleni ja hekin pitivät siitä.

Olgan joulu on mielestäni tämän syksyn kiinnostavin joulukirja ja suosittelen todella tähän tutustumista. Vaikka ulkona sataakin kaatamalla vettä ja räntää ja on ankean harmaata, niin tämä kirja tuo joulumieltä ja inspiroi kokeilemaan uutta!

Hyvän olon jäätelökirja

Virpi Mikkonen & Tuulia Talvio: Hyvän olon jäätelökirja - ilman maitotuotteita, gluteenia ja valkoista sokeria

157 s., Cozy Publishing 2016

 

Olen aina ollut kova syömään jäätelöä ja sitä on minulla pakastimessa oikeastaan aina. Lempimakuni on jo vuosia ollut vanilja, mutta aina flunssan iskiessä minun tekee mieli suklaajäätelöä, josta en muutoin juurikaan pidä. Tämä kesä ei varsinaisesti ole ollut mikään jäätelökesä, mutta olen kuluttanut tuota ihanaa viileää herkkua kuitenkin ihan kivoja määriä... En usko, että jäätelö voisi tehdä minulle mitään pahaa, paitsi korkeintaan reikiä hampaisiin, mutta kun töissä törmäsin Virpi Mikkosen ja Tuulia Talvion Hyvän olon jäätelökirjaan, ajattelin kokeilla miltä maistuisi omatekoinen ja terveellisempi jäätelö.

 

Sain kirjan melko nopeasti lainaan ja innolla odotin, että pääsen tekemään jäätelöitä. Kirjan alussa on raaka-aineluettelo, josta sai hyvän käsityksen millaisia juttuja jäätelöiden valmistamiseen tarvitaan. Alussa myös kerrottiin miten jäätelöä voi valmistaa kotona joko koneella tai ihan vain sekoittelemalla säännöllisin väliajoin. Itse en omista jäätelökonetta, joten pakastimella tuli käytyä aika tiuhaan sekoittelemassa massaa ja odottelemassa herkun valmistumista.

 

Suurimassa osassa jäätelöohjeita käytettiin pohjana kookosmaitoa, joka on jäähdytetty jääkaapissa, jotta siitä tulee muokattavaksi sopivaa kiinteää massaa. Mikkonen ja Talvio lupailivat, että kookoksen maku ei maistu läpi, kun jäätelöä maustaa muilla ainesosilla, kuten vaniljalla tai suklaalla. Itselläni ei ole oikein mitään mielipidettä kookoksen mausta: en sitä erityisesti kaipaa, mutta ei se pahaakaan ole. Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä kyllä se kookos vain ainakin makuun tottumattoman suuhun melko voimalla puski läpi mansikoista ja vaniljasta ja hunajasta huolimatta. Ohjeena oli sivun 24 mansikkajäätelö. Maku oli kuitenkin melko jännä ja oikeastaan aika maistuva.

 

Jäätelöinnostukseni kuitenkin stoppasi jo lähes seuraavana päivänä tuosta mansikkajäätelön valmistamisesta. Aamulla laittautuessani huomasin, että silmänympärysiholle oli ilmestynyt pientä ihottumaa. Söin kuitenkin vielä pakastimeen jättämäni jäätelönlopun ennen kuin minun oli uskottava: ihottumaa tuli lisää eli taidan olla lievästi allerginen kookokselle. Ihottuma hävisi parissa päivässä, kun en enää kookosta syönyt. Onneksi kirjassa on kuitenkin myös esimerkiksi pakastettuun banaaniin pohjautuvia jäätelöohjeita, mutta pääosaan ohjeista kuitenkin tarvitaan kookosmaitoa, mikä on hieman harmi. Taidan kuitenkin jossain vaiheessa kaikesta huolimatta vielä lainata tämän kirjan uudelleen ja valmistaa jotakin kookosjäätelöä. Nyt seuraava henkilö jo odottaa tätä teosta ja eräpäivä lähestyy, joten minun täytyy jättää kokeilut toiseen kertaan.

 

Suosittelen kyllä tutustumaan tähän teokseen, sillä tässä on jotakin kovin inspiroivaa!

Olgan pullakirja

Olga Temonen: Olgan pullakirja

145 s., Tammi 2015

 

Olga Temosen ensimmäinen keittokirja Emäntänä Olga: Kasvisruokaa läheltä koko perheelle sai ilmestymisensä aikoihin pari vuotta sitten paljon huomiota ja kiitosta. Temosen uusi keittokirja tai oikeastaan leivontakirja ei kuitenkaan ole vielä oikein saanut huomiota puoleensa. Liekö syynä sitten se, että teos käsittelee vain yhdentyyppistä leivonnaista eri variaatioissaan, mene ja tiedä, mutta mielestäni tämä on oikein mahtava pullanleivonnan tieto- ja ideapaketti.

 

Itse en oikeastaan ihan hirveästi tykkää leipoa mitään sellaista, josta pitäisi käsin muotoilla jotain - pullanleivonta ei siis ole ykkössuosikkini, vaikka kuulemma leipomani pulla onkin hyvää. Minulla on tapana tehdä aina samanlaisia kanelikierrepullia, joita äitini ja häntä ennen mummuni ovat tehneet. En oikeastaan ole edes keksinyt, että minkä muunlaisia pullia sitä voisi leipoa, paitsi ihan peruspullia tietysti. Olgan pullakirjasta löytyy erilaisia täytevaihtoehtoja puusteihin, pikkupulliin, täytepulliin, isoihin kranssi- ja pitkopulliin munkkeja unohtamatta. Intouduin kokeilemaan kahta eri ohjetta eli vadelma-rahkapullia ja mantelipullia. Ja molemmat oli todella hyviä! Ohjeita löytyy monenlaisia: monimutkaisempia ja sitten näitä helpompia, joita itsekin kokeilin.

 

Temosen teos on hyvin perusteellinen, sillä se ei sisällä pelkkiä ohjeita vaan myös kunnon vinkit aineksista leipomiseen ja paistamiseen. Taikinoitakin löytyy erisorttisia ja ohjeiden yhteydestä löytyy Temosen omia kommentteja ohjeiden synnystä tai vinkkejä niiden suhteen. Erityisen kiinnostava oli osio "Pitkojen teon lyhyt oppimäärä", sillä en ole koskaan tehnyt pullapitkoa. Niitäkin voi näköjään tehdä erilaisilla letitystaktiikoilla ja monimutkaisesta ulkonäöstä huolimatta niitä on ilmeisesti helppo rakennella - tätä en kokeillut, vaikka ajatus jäikin mielen pohjalle itämään. Onhan perinteinen pullapitko nyt jotenkin niin nostalginen juttu, vaikka omiin lapsuudenmuistoihini kuuluvatkin kierrepullat eivätkä pitkot.

 

Suosittelen tutustumaan Olgan pullakirjaan, jos kaipaat jotain uutta leivontaan tai inspiraatio on muuten vain hukassa. Houkuttelevat pullakuvat tuovat kyllä inspiraation kenelle tahansa!

Emäntänä Olga

Olga Temonen: Emäntänä Olga - kasvisruokaa läheltä koko perheelle

152 s., Tammi 2013

valokuvat: Emilia Ikäheimo, kuvitukset: Päivi Häikiö ja Tomi Leppänen

Havahduin keväällä siihen, että monessa blogissa esiteltiin Olga Temosen ensimmäistä (vaan toivottavasti ei viimeistä!) keittokirjaa Emäntänä Olga. Epäilin hieman, että voiko keittokirja todella olla niin hyvä kuin mitä sain lukea muualta. Jonkin ajan kuluttua varasin kirjan kirjastosta, sillä mielenkiintoni oli herännyt. Onneksi tein niin, sillä pidän tästä keittokirjasta todella paljon ja aion vielä joskus ostaa tämän omaksi asti, sillä tässä kirjassa on paljon hyvältä vaikuttavia ja erilaisia reseptejä.

Olga Temonen on näyttelijä, jonka moni varmasti muistaa Noora Aution roolista Salatuissa elämissä. Olga Temonen on myös äiti, vaimo, innokas puutarhuri, eläintenystävä, pienen tilan emäntä ja nainen, josta tuli kasvissyöjä 10 vuotta sitten. Temonen kirjoittaa, että "minusta tuntuu, että lempiruokani ja -makuni eivät ole muuttuneet - vain raaka-aineet vaihtuivat". Mielestäni tuo kiteyttää hyvin sen perusajatuksen, mikä tästä kirjasta huokuu: vaikka olisikin kasvissyöjä, se ei tarkoita, että tietyistä ruoista pitäisi luopua kokonaan.

Minä itse en ole kasvissyöjä, mutta syön kyllä mielelläni kasvisruokaa. Varsinkin kesä on minulle oikein kulta-aikaa, kun uusi sato kypsyy ja pääsee kokeilemaan kaikenlaista. Kokeilen mielelläni uutta omien ideoideni pohjalta, mutta tykkään myös testailla ja soveltaa muiden ohjeita. Tästä keittokirjasta sain valtavasti vinkkejä ja ohjeita, joita tekee mieli päästä kokeilemaan. Kesäkurpitsapihvien ohjetta jo testasinkin, mutta sovelsin sitä hieman lisäämällä siihen tomaatinsiivuja ja jätin juustoraasteen pois, koska laiskotti ja en jaksanut ruveta raastamaan. Mutta uskokaa huviksenne, että se juustoraaste ei ole siinä ohjeessa ihan muuten vaan, sillä pihveistä olisi varmasti tullut mehevämpiä raasteen kanssa kuin ilman raastetta... :-)

Pidän kovasti tämän kirjan rakenteesta, sillä teos on jaettu selkeästi osiin. Osien otsikot jo kertovat, että mitähän sieltä mahtaisi löytyä: kepeät, kattilalliset, tuhdit, leivotut, herkut ja juotavat. Pidän kovasti siitä, että Temonen on kirjoittanut jokaiseen reseptin yhteyteen sen tarinan tai jonkin vinkin. Nuo tarinat ja vinkit tuovat reseptiin makua, sillä pelkkä ainesluettelo ja valmistusohje olisi sangen puuduttavaa luettavaa. Pidän myös kirjan kuvituksesta, joka saa kyllä nälän kurnimaan, sillä niin herkullisilta ruokavalokuvat näyttävät. Kuvitus saa plussaa myös siitä, että kuvissa on mukana Temosen oman perheen jäseniä ja heidän kotiaan, mikä luo todella tunnelman, että "hei, näitä ruokia todella kokataan jossakin eikä näitä ole vain koottu tähän kirjaan huvin vuoksi". Graafinen asu on upea ja toimiva, kirjaa selaa ihan mielikseen. Hieman miinusta annan tälle kirjalle siitä, että välillä tuli todella lintukotomainen olo, sellainen että "ah kun on mukavaa kasvattaa itse oma ruokansa ja lapset syövät kiltisti aina ja emäntänä oleminen on auvoista aina". Eihän kaikki aina voi niin vain sujua. Vai voiko? Muuten kirjan tunnelma on suorastaan ihanan perinteinen ja samalla moderni.

Mikä tämän kirjan suurin anti sitten minulle oli? Ensiksikin sain valtavasti uutta tietoutta siitä, millä kaikilla tavoilla eri kasviksia voi käyttää. Lisäksi sain selkeät ohjeet soijarouheen käytöstä ja hyviä reseptejä mitä siitä voisi valmistaa. Olen jo kauan halunnut testata soijarouhetta ruoassa, mutta en ole sitä vielä tehnyt, koska en yksinkertaisesti ole oikein tiennyt, että miten sitä käytetään. Toki tässä kirjassa on myös ohjeita, joita en varmasti tule ikinä testaamaan enkä myöskään aio ostaa esimerkiksi intiaanisokeria leivonnaisia varten, mutta onhan se kiva tietää eri mahdollisuuksista lisää.

Toivoisin, että Temoselta ilmestyisi lisääkin näitä kasvisruoan keittokirjoja, sillä minun mielestäni houkuttelevia ja kiinnostavia kasviskeittokirjoja ilmestyy todella vähän tai sitten niistä vain puhutaan todella vähän. Olisihan aika mahtavaa, jos tästä kehittyisi kokonainen sarja, josta jokin osa voisi käsitellä esimerkiksi kasvissyöjän juhlaruokia (joulu, pääsiäinen jne.), eri sesonkien ruokia tai vaikka pelkkiä leivottavia juttuja. Sitä paitsi sillä voisi olla potentiaalia.

keittokirjalle on hankala antaa pisteitä testaamatta ensin ohjeita,

joten jätän tämän arvosanoittamattomaksi