Risto Räppääjä ja pullistelija

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja pullistelija

116 s., Tammi 2016

 

Risto Räppääjä ei ole koskaan kuulunut kirjasuosikkeihini toisin kuin samojen tekijöiden Heinähatut ja Vilttitossut. Elokuvista sen sijaan olen pitänyt ja siinä sivussa ehkä ajatukseni kirjoistakin on hieman muuttunut, joten ihan jo työnikin vuoksi halusin lukea uusimman Risto Räppääjän.

 

Risto Räppääjän aurinkoinen kesä saa yllättävän käänteen, kun naapurin asuntoon muuttaa kuntoilua harrastavat isä ja poika Pöntinen. Ristosta tuntuu, että hänellä ei ole mitään yhteistä urheiluhullun naapurinpojan kanssa, sillä Ristoahan tunnetusti kiinnostaa räppääminen. Riston pettymykseksi Nelli kuitenkin pitää uudesta pojasta ja ystävystyy tämän kanssa. Samoin Rauha-täti ihailee estottomasti Bill-isää eikä aikaakaan, kun myös alakerran naapuri Lennart Lindberg huomaa Riston tavoin, että uudet naapurit on palautettava maanpinnalle ja osoitettava Nellille ja Rauhalle, että lihaskimput eivät ole yhtään se coolimpia tyyppejä kuin esimerkiksi eräs räppäävä nuorukainen ja postimerkkejä keräilevä keski-ikäinen herrasmies. Riston ja Lennartin ainoa toivo on Elvi Räppääjä, joka voisi auttaa kohentamaan heidän imagojaan Nellin ja Rauhan silmissä. Hätä on todellakin suuri, kun Elviä pelkäävät Risto ja Lennart päättävät kutsua tämän apuun!

 

Monenmoisten väärinkäsitysten kautta tilanteet saavat lopulta onnellisen lopun, mutta matkan varrella sivutaan kuitenkin erilaisia teemoja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta ystävyyteen ja kateuteen. Mielestäni Risto Räppääjä ja pullistelija osoittautui ihan hauskaksi kirjksia ja siinä oli sopivasti vauhtia. Lennart Lindbergin hahmossa on edelleen jotakin, josta pidän kovasti ja joka tuppaa naurattamaan minua, mutta on Elvi-tätikin aika pakkaus. Mielestäni hauskimmat hetket koettiinkin juuri Lennartin, Elvin ja Riston seurassa.

Risto Räppääjä ja Sevillan saituri

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Sevillan saituri

kuvitus: Christel Rönns

108 s., Tammi 2014

 

Kuten olen jo aiemmin Risto Räppääjästä kirjoittaessani todennut, ei kyseinen kirjasarja ole oikein koskaan ollut minun juttuni. Olen kuitenkin tämän lukuvuoden ajan lukukerhon vetäjänä ja siellä valitsimme jatkokirjaksi Risto Räppääjä ja Sevillan saituri -uutuusteoksen, jota luin aina vähän matkaa kerrallaan lapsille ääneen. Heitä tämä kirja hauskuutti kovasti ja samalla huomasin itsekin, että onhan tämä nyt aika hauska kirja ja hahmot aika hulvattomia stereotyyppisyydessään. Kokemus oli herättelevä!

 

Kirjan tapahtumat saavat alkunsa, kun Räppääjien kaukaiselta sukulaiselta, Ernesti Ohraselta, tulee kirje, jossa hän kertoo olevansa vakavasti sairas ja perillisiä vailla. Hän aikoo matkustaa Sevillasta Suomeen katsomaan, josko Risto olisi sopiva perijä. Rauha ja Elvi puunaavat ja kouluttavat Riston esittelykuntoon, mutta tapaaminen menee hieman mönkään. Käy ilmi, että Ernestin palvelijalla, Arnold Rätvänällä, ei ole puhtaat jauhot pussissaan. Pian Risto ja hänen paras ystävänsä Nelli ovat keskellä vauhdikasta salajuonta, johon puuttuvat pian myös Rauha, Elvi ja Lennart Lindberg-parka.

 

Pidin tätä teosta todella nokkelana ja hauskana, siinä on vauhdikkaita juonenkäänteitä ja sopivasti jännitystä sekä arvoitus ratkaistavanaan. Risto ei edelleenkään ole suosikkihahmojani, mutta siitä huolimatta tarina vei myös minut mennessään. Teoksen dialogi on mielestäni onnistunutta, tosin välillä ääneen lukiessa sitä tuntui olevan hieman liikaa ja olisin kaivannut enemmän ihan oikeaa kerrontaa. Dialogin avulla hahmoihin tulee kyllä syvyyttä ja heidän oma luonteensa kuvastuu repliikkien kautta, mikä on positiivinen asia. Kokonaisuutena tämä kirja oli oikein toimiva ja lasten mielestä muun muassa "hauska", "hyvä" ja "vauhdikas". Olen samaa mieltä.

 

♠♠♠♠

Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli

Sinikka & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli

kuvittanut Christel Rönns

116 s., Tammi 2012

 

Risto Räppääjä ei ole koskaan kuulunut suosikkihahmoihini lastenkirjallisuudessa, vaan Nopoloiden Heinähattu ja Vilttitossu on tehonnut minuun paremmin. Joskus ala-astelaisena luin yhden Räppääjän ja elokuvat olet nähnyt uusinta lukuunottamatta, mutta nekin katsoin lähinnä Martti Suosalon tulkitseman Lennartin vuoksi. Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli päätyi luettavakseni, sillä haluan työkuvioideni vuoksi olla mahdollisimman hyvin kartalla lastenkirjallisuudesta. Edelleenkään RR ei kuulu suosikkeihini, mutta kirjan lukeminen oli silti ihan hauskaa, kun hahmot olivat elokuvista tuttuja ja kuvitus oli eloisaa.

 

Riston hyvä ystävä ja naapuri Nelli Perhonen joutuu muuttamaan vanhempineen maaseudulle vaatimattomiin oloihin, mistä Rauha-täti päättelee perheen köyhtyneen äkisti. Rauhalle tosin tässä kamalinta lienee se, että nyt tv-kokki Perhosten muutettua pois heidän kerrostalostaan, siellä ei asu enää julkkiksia. Risto haluaa auttaa Nelliä ja lupaa huolehtia tämän kissasta, mutta loppujen lopuksi kissaparka päätyy määräilevän Elvi Räppääjän huomaan. Nyt Riston täytyy pelastaa Alpo-kissa ennen kuin on liian myöhäistä!

 

Pelastusoperaatio ei luonnollisestikaan suju kovin sutjakkaasti ja koko ajan tulee uusia mutkia matkaan. Väärinkäsityksiltäkään ei vältytä ja kuten sanottu, mitä useampi kokki sitä sakeampi soppa. Tarina on humoristinen ja menevä, mikä on tietysti lastenkirjallisuudessa hyvin arvostettu piirre. Viihdyin itsekin tarinan parissa ihan hyvin, mutta jostain syystä Risto kumppaneineen ei minua oikein houkuta mukaansa. Sarjan hahmoista hauskin on eittämättä arkaileva vanhapoika Lennart Lindberg, joka liehittelee Rauhaa, mutta myös topakka Elvi Räppääjä viihdyttää minua suorapuheisuudellaan. Minun on myös omista mielipiteistäni huolimatta helppo nähdä miksi lapset pitävät Ristosta ja miksi sarja on suosittu: hahmo on mieleenpainuva, aina sattuu ja tapahtuu ja huumoriakin löytyy. Teksti on myös hyvin rikasta, mitä minä kyllä arvostan kovasti.

 

♠♠♠