Esther Wildingin seitsemän salaisuutta

Holly Ringland: Esther Wildingin seitsemän salaisuutta

Minervan äänikirja 2023

alkup. The Seven Skins of Esther Wilding, 2022

suomentanut Kaisa Haatanen

lukijana Rosanna Kemppi

Kuuntelin aiemmin tänä vuonna Holly Ringlandin taianomaisen esikoisteoksen Alice Hartin kadonneet kukat, joka lumosi miljööllään ja kävi sydämeen tarinallaan. Sellaisen kirjakokemuksen jälkeen tietysti myös Esther Wildingin seitsemän salaisuutta lähti kuunteluun. Pidin tästäkin, mutta en ihan niin kovasti kuin edellisestä.

Esther on hieman hukassa monellakin tapaa. Opinnot jäivät jo aikoja sitten kesken eikä elämälle tunnu oikein löytyvän suuntaa. Lisäksi häntä painaa huono omatunto ja suuri suru, sillä hänen sisarensa Aura katosi vuosi sitten mereen eikä hänen kohtalostaan saatu varmuutta. Ennen katoamistaan Aura olisi halunnut puhua Estherin kanssa jostakin, mutta Esther ei mennyt paikalle. Vanhempiensa pyynnöstä hän lopulta päättää seurata Auran jalanjälkiä Tanskaan ja Färsaarille selvittääkseen mitä sisarelle siellä oikein tapahtui viimeisinä vuosinaan, sillä tuon matkan aikana jokin muuttui lopullisesti.

Mielenkiintoisinta antia tässä kirjassa oli juonen punoutuminen meriaiheisten kansantarujen ympärille. Kansantarujen hyljenaiset, meren väki ja kohtaamiset ihmisten kanssa olivat minulle uudenlaisia tarinoita, vaikka käsittääkseni kyseessä on siis aivan oikeat kansantarinat. Seitsemän eri tarinaa liittyvät Auran seitsemään eri tatuointiin, jotka kaikki kertoivat tarinaa hänen elämänsä merkittävistä käänteistä. Kirjassa onkin hyvin pitkälti kyse nimen omaan Aurasta, ja siksi hieman hämmästyttääkin, että kirjan nimihahmo on silti hänen sisarensa Esther. On hänkin tärkeä hahmo ja tavallaan hän luo nahkansa tässä tarinassa, mutta mielestäni kyse voisi olla pikemminkin Aura Wildingin seitsemästä salaisuudesta (tai seitsemästä ihosta, kuten alkuteoksen nimi viittaa).

En tiedä, en ihan lumoutunut tästä tarinasta. Liikaa salaisuuksia, epäonnekkaita sattumia ja ehkä hieman epäuskottaviakin käänteitä. Miljöö oli kuitenkin hieno tässäkin ja kansantaru-yhteys myös. 

Alice Hartin kadonneet kukat

Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat

13h 40min., Minerva Kustannus 2022

alkup. The Lost Flowers of Alice Hart, 2018

suom. Hanni Salovaara

lukija: Rosanna Kemppi

Alice Hartin kadonneet kukat kiinnitti huomioni alunperin upealla kannellaan, mutta lukupinoon se ei silti heti päätynyt. Kuten niin monen muunkin kirjan kohdalla, tutustuin tähän äänikirjana löydettyäni sen kirjaston e-äänikirjastosta. Alice Hartin kadonneet kukat oli paljon voimakkaampi kokemus kuin osasin kuvitella.

Tämä teos on nimihenkilö Alicen kasvutarina lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Hän jää orvoksi 9-vuotiaana ja muuttaa kotikaupungistaan tuntemattomaksi jääneen isoäitinsä Junen hoiviin. Kaiken tutun jäätyä taakse äitiään ikävöivä tyttö on kovin yksin. Isoäidin kukkatarhalla hän oppii kukkien kielen, jonka avulla pystyy sanoittamaan tunteita silloin, kun varsinaiset sanat ovat liian vaikeita sanottaviksi.

Tämä kirja pitää sisällään monenlaisia tunteita, kohtalonhetkiä ja arjen taikuutta. Pidin tästä kirjasta paljon enemmän kuin osasin odottaa. Australian hehkuva luonto ja kukat antavat upeat puitteet tälle tarinalle, joka tosiaan onnistuu riipaisemaan sydäntä. Yksi kirjan keskeisimmistä aiheista on parisuhdeväkivalta, niin henkinen kuin fyysinenkin. Ringland kuvaa aihetta niin hyvin, että se tukahduttaa ja ahdistaa, vaikka itse en onnekseni ole koskaan sellaista joutunut kokemaan. Ringland kuvaa tunteita niin hyvin, että ne tulevat lähelle, niin positiiviset kuin vaikeammatkin tunteet. Tiivistetysti: lämmin, mutta ravisteleva teos.