Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi

e-äänikirja, 2h 47 min., Otava 2018

lukija: Jukka Viikilä

Etsin taannoin kirjastomme e-äänikirjojen joukosta jotain kuunneltavaa ja huomasin, että Jukka Viikilän uusi teos Suomalainen vuosi löytyy sieltä. Lainasin kirjan, koska minua kiinnosti kuulla miten Viikilä on käsitellyt suomalaisuutta ja suomalaista elämänmuotoa vuodenkierron kattavassa teoksessaan. Odotin teokselta ehkä enemmän humoristisuutta tai sitten sen humoristinen kulma ei vain auennut minulle, mutta sopivan lyhyen teoksen kuunteli kyllä näinkin.

Suomalainen vuosi rakentuu pienistä kertomuksista, joissa kuvataan suomalaisuutta eri asioiden ympärillä. Käsittelyyn pääsee niin lomat, juhlat, urheilu, ihmissuhteet, arki, työ kuin luontokin ja monta muuta asiaa näitä sivuten. Viikilä tavoittaa kertomuksissaan olennaisia asioita suomalaisesta tavasta olla ja elää.

Suomalainen vuosi on kirja, jonka kuuntelee sujuvasti, mutta joka olisi minun kohdallani varmasti luettuna jäänyt kesken. Syy siihen on se, että teos ei vienyt minua mennessään, vaikka kuuntelinkin sitä sujuvasti aamulla töihin valmistautuessa. Teos ei myöskään jättänyt minuun mitään ihmeempää muistijälkeä, vaikka kuuntelikin sitä tarkkaan. Nyt pari viikkoa kuuntelemisen jälkeen siitä on lähinnä mielessä se, miltä Viikilän kertojanääni kuulosti.

Viikilän aiempi teos Akvarelleja Engelin kaupungista ei noussut suursuosikkieni joukkoon ja nyt näiden kahden perusteella olen alkanut tulla siihen tulokseen, että ehkä Viikilä ei vain ole minun kirjailijani. Kaikista ei voi tykätä yhtä paljon, ja onneksi Viikilälläkin on jo oma lukijakuntansa.

♠♠

Kansalliskirja

Hautala, Turkka: Kansalliskirja

112 s., Gummerus 2012

Löysin Turkka Hautalan Kansalliskirjan sattumalta kirjaston uutuushyllystä, ja vaikka olinkin lähtenyt hakemaan jotakin muuta, otin tämänkin mukaani. Lisäksi olen lukenut siitä ihan positiivisia arvioita, joten miksipä ei? No siksi.

Kansalliskirja on ensikosketukseni Hautalan teoksiin, enkä kyllä välttämättä tule kovin vapaaehtoisesti tarttumaan niihin enää. Olen kyllä lukenut muistakin teoksista positiivisia arvioita, mutta jotenkin Kansalliskirjasta jäi sen verran hapan maku suuhun, että enpä tiedä. Odotin Kansalliskirjan pureutuvan hauskan ironisesti suomalaisuuteen, minkä se kyllä tekikin: se ei  kuitenkaan vain kerta kaikkiaan kolahtanut mun huumorintajuuni. Tunnistin siis odottamani piirteet kirjasta, mutta ei se silti iskenyt.

Tarinat ovat pääsääntöisesti kirjoitettu siten, että niistä tajuaa pointin, mutta joitakin lukiessa en löytänyt pääasiaa sieltä millään. En oikeastaan edes jaksanut sen kummemmin pohdiskella tarinoita, jos ne eivät kerrasta auenneet: teos ei laittanut minua pohtimaan ja vaivaamaan mielen pohjia. Hautala kirjoittaa kuitenkin sujuvaa kieltä, mikä nyt on tietysti hyvä.

Oikeastaan pidin teoksessa vain muutamasta tarinasta. "Rannassa miesten kesken" ja molemmat Riipisen listat olivat hyviä, etenkin ensiksi mainitusta pystyin tavoittamaan hyvin tunnetta ja astumaan sisään tilanteeseen. Riipisen listat jopa hieman huvittivat. Suurin ongelmani teosta lukiessa olikin varmasti se, että en pystynyt tavoittamaan tarinoista tunnetta, joten ne jättivät kylmäksi. Lisäksi toisinaan pointin hankala löytäminen esti tarinan tunteen välittymistä.

♠½