Kansalliskirja

Hautala, Turkka: Kansalliskirja

112 s., Gummerus 2012

Löysin Turkka Hautalan Kansalliskirjan sattumalta kirjaston uutuushyllystä, ja vaikka olinkin lähtenyt hakemaan jotakin muuta, otin tämänkin mukaani. Lisäksi olen lukenut siitä ihan positiivisia arvioita, joten miksipä ei? No siksi.

Kansalliskirja on ensikosketukseni Hautalan teoksiin, enkä kyllä välttämättä tule kovin vapaaehtoisesti tarttumaan niihin enää. Olen kyllä lukenut muistakin teoksista positiivisia arvioita, mutta jotenkin Kansalliskirjasta jäi sen verran hapan maku suuhun, että enpä tiedä. Odotin Kansalliskirjan pureutuvan hauskan ironisesti suomalaisuuteen, minkä se kyllä tekikin: se ei  kuitenkaan vain kerta kaikkiaan kolahtanut mun huumorintajuuni. Tunnistin siis odottamani piirteet kirjasta, mutta ei se silti iskenyt.

Tarinat ovat pääsääntöisesti kirjoitettu siten, että niistä tajuaa pointin, mutta joitakin lukiessa en löytänyt pääasiaa sieltä millään. En oikeastaan edes jaksanut sen kummemmin pohdiskella tarinoita, jos ne eivät kerrasta auenneet: teos ei laittanut minua pohtimaan ja vaivaamaan mielen pohjia. Hautala kirjoittaa kuitenkin sujuvaa kieltä, mikä nyt on tietysti hyvä.

Oikeastaan pidin teoksessa vain muutamasta tarinasta. "Rannassa miesten kesken" ja molemmat Riipisen listat olivat hyviä, etenkin ensiksi mainitusta pystyin tavoittamaan hyvin tunnetta ja astumaan sisään tilanteeseen. Riipisen listat jopa hieman huvittivat. Suurin ongelmani teosta lukiessa olikin varmasti se, että en pystynyt tavoittamaan tarinoista tunnetta, joten ne jättivät kylmäksi. Lisäksi toisinaan pointin hankala löytäminen esti tarinan tunteen välittymistä.

♠½