Kun taivas repeää & Taivas sinivalkoinen

Manninen, Kirsti; Onttonen, Markku: Kun taivas repeää

352 s., Gummerus 1998

***

Manninen, Kirsti; Onttonen, Markku: Taivas sinivalkoinen

416 s., Gummerus 2001

Nyt tuli luettua toisen kerran yksiin ihanimpiin tv-sarjoihin perustuvat kirjat Kun taivas repeää ja Taivas sinivalkoinen. Mun on oikeasti hirveän vaikea arvioida näitä kirjoja objektiivisesti, koska olen ihan hurahtanut sarjaan. Näille teoksille olen valmis antamaan anteeksi paljon sellaista, mitä muille en olisi.

Kerron nyt hieman minun ja sarjan yhteisestä taipaleesta. Eli siis jo ihan pikkulikkana tuli tv:stä katsottua sarjaa, tosin muistan lähinnä Taivas sinivalkoinen -sarjan. Tykkäsin niistä jo silloin, mutta sitten sarja unohtui. Pari vuotta sitten olin kirjastossa töistä ja löysin tämän  dvd-hyllystä. Pakkohan se oli lainata ja sarja vei mennessään niin pahasti, että katsoin sen kahdesti alle viikossa. Sen jälkeen lainasin kirjat ja luin ne. Ja sitten en enää tiedäkään montako kertaa olen sen jälkeen dvd:t katsonut. Etsin kissojen ja koirien kanssa dvd:tä omaksi ja löysinkin. Tammikuussa löysin kirjaston poistomyynnistä nämä kirjat ja tokihan ne piti ostaa, niistäkin kun olin haaveillut. :)

Sitten itse tarinaan. Molemmat teokset kertovat Ainon ja Laurin rakkaustarinaa. Luvut on jaettu siten, että joka toisen kertoo Aino ja joka toisen Lauri. Kun taivas repeää kertoo Ainon ja Laurin vaiheista syksystä 1943 lähtien kesään 1944 saakka. Aino on lääkintälottana kenttäsairaalassa ja Lauri on kaikkien tuntema sissipäällikkö ja sankari. Paljon tapahtuu ja sota ja kuolema ovat vahvasti läsnä tässä teoksessa, mutta niin on rakkauskin.

Taivas sinivalkoinen jatkaa nuoren parin tarinaa siitä mihin edellinen osa jäi. Sota loppuu ja viipurilaiselta Laurilta menee kaikki. Aino pysyy sitkeästi miehen rinnalla, vaikka kaikki on aloitettava tyhjästä eikä sotainvalidin kanssa ole aina niin helppoa. Rakkaus kantaa ja saa jaksamaan. Myös tämä teos on rakennettu vuoroin Laurin ja vuoroin Ainon kertomaksi.

Molemmat kirjat kuvaavat suunnatonta sitkeyttä ja peräänantamattomuutta, uskoa ja toivoa paremmasta kansakuntamme vaikeina aikoina. Itse pidän Taivas sinivalkoinen -teosta koskettavampana kuin edeltäjänsä, jotenkin koen sen vahvemmin, vaikka toisaalta pidänkin edeltäjästä enemmän. Kerronnallisestihan nämä teokset eivät ole mitenkään kovin huikaisevia, mutta tarina vie mukanaan.

Teosten välillä on selkeitä asiaristiriitoja, mutta yritän kovasti jättää ne huomiotta, sillä haluan vain nauttia tarinasta. Jos vertaan kirjoja ja alkuperäistä sarjaa, kirjat valottavat asioita paljon enemmän. Niin Laurin kuin Ainonkin äidit vaikuttavat huomattavasti inhimillisemmiltä kuin sarjassa, samoin itse päähenkilöiden mielenliikkeet valottuvat paremmin.

♠♠♠♠½