Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ojanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ojanen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. toukokuuta 2018

Suomessa kummittelee

Eero Ojanen: Suomessa kummittelee - Selittämättömiä ilmiöitä ja kummallisia kokemuksia
242 s., Minerva 2018
kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy
 
Jos jokin tietokirjallisuudeksi luokiteltu laji minua erityisesti kiinnostaa, niin se on sitten kansanperinteeseen liittyvät tarinat ja niistä etenkin kummitusjutut. Luin pari vuotta sitten Eero Ojasen teoksen Suuri suomalainen kummituskirja, joka osoittautui hyvin laadukkaaksi teokseksi. Siitä syystä osasin odottaa myös tämän kirjan olevan laadukasta luettavaa, jossa aihealueet on jäsennelty hyvin ja niistä on kerrottu sopivan neutraalisti neutraalisti.
 
Suomessa kummittelee kertoo erilaisista kummista ilmiöistä noin sadan vuoden ajalta. Ojanen kertoo käyttävänsä yliluonnollisista asioista termiä "kumma", koska "yliluonnollinen" on sanana sellainen, että se heti värittää asian merkityksen epäuskottavaksi ja kuvaa asiaa, jota ei oikeastaan voisi olla olemassa. Itse suosin kuitenkin edelleen vanhaa tuttua yliluonnollista, koska sillä olen asiasta oppinut puhumaan eikä se minun mielessäni sävytä asiaa mitenkään muuten kuin korkeintaan kylmiä väreitä nostattavaksi.
 
Ojanen ei keskity tässä teoksessa kuvaamaan pelkkiä kummitusjuttuja, vaan ilmiöistä nostetaan esiin myös mm. etiäiset ja enkelit. Mielestäni Ojanen tekee teoksessaan hyvää työtä, sillä hän on rakentanut teoksensa siten, että siinä on ihmisten kertomuksia yliluonnollisista kokemuksistaan mutta myös tietoa siitä miten ilmiöitä on talletettu ja tutkittu Suomessa. Aihepiiri lomittuu osittain Ojasen Suureen suomalaiseen kummituskirjaan, mutta tässä teoksessa on myös paljon uutta ja kiinnostavaa.
 
Mielestäni Ojasen teos on enemmänkin kansanperinteen tallettamista kuin hyytäviä kummitusjuttuja, mutta niin hän on varmasti teosta kirjoittaessaan ajatellutkin asian. Suosittelen tätä(kin) teosta kaikille, joita kiinnostaa suomalainen kummitusjuttuperinne ja kummien kokemusten eri muodot.
 
♠♠♠♠½

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Suuri suomalainen kummituskirja

Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja - Kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen
240 s., Minerva 2016
kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy
 
Kun bongasin Minervan kirjakatalogista Eero Ojasen teoksen Suuri suomalainen kummituskirja, laitoin itseni oitis kirjaston varausjonoon. En oikeastaan tarkkaan edes tiennyt millainen kirja on kyseessä, lähinnä ajattelin tämän sisältävän pelkkiä kummitustarinoita. Teos osoittautui kuitenkin paljon monipuolisemmaksi, ja varmasti siitä syystä se onkin paikoin saanut kirjastoluokituksen 49.26 (kansantavat), vaikka takakansi ehdottaakin kaunokirjallisuuden hyllyluokkaa 84.2.
 
Minua on aina kiehtonut kaikenlaiset kummitusjutut ja erityisesti sellaiset, joihin liittyy jokin sukutarina tai tragedia tai muu mielenkiintoinen seikka. Vaikka kummitusjutut kiinnostavatkin, olen oikea pelkuri, joten kauhu ei kuulu vakiolukemistooni. Tämän Ojasen kirjan pystyin kuitenkin lukemaan saamatta siitä sen suurempia vilunväristyksiä, ja vaikka olisikin tehnyt tiukkaa, niin olisin lukenut silti, sillä en meinannut malttaa laskea tätä käsistäni ollenkaan.
 
Suuri suomalainen kummituskirja on hyvin jäsennelty teos, jossa on paitsi niitä kummitusjuttuja myös taustatietoa kansanperinteen enteistä ja etiäisistä, poltergeis-ilmiöistä, kummitusjuttuperinteen muuttumisesta ja pohdintoja siitä, miksi kummitusjuttuja on alunperin alettu kertoa. Ojanen ei ota selkeästi kantaa siihen ovatko jutut totta vai vain legendaa. Hän onkin kirjoittanut tämän teoksen hyvin neutraalisti, joten lukijalle itselleen jää valta päättää mihin oikein uskoo, vaikkakin Ojanen toteaa, että tietyistä kummitusjutuista löytyy hieman erilaisia mukaelmia ympäri maata. Hän myös kertoo miten kummitteluilmiötä on tutkittu, mutta ei silti ota kantaa siihen, ovatko tutkimukset kuinka päteviä. Joten jos joku tarttuu tähän teokseen toiveenaan lukea hyytäviä kummitusjuttuja kirjan täydeltä, tulee hän todennäköisesti pettymään.
 
Mielestäni Ojasen kirja on mainio sekoitus faktatietoa (kansanperinteestä) ja kummitusjuttuja. En uskalla sanoa, että "faktatietoa ja fiktiivisiä tarinoita", sillä enhän minä voi täydellä varmuudella tietää josko ainakin osa kummitusjutuista olisi ihan täysin tosia, vaikka siihen suuntaan kyllä tietyt tutkimustulokset ja useat havainnot antavat viitteitä. Suosittelen tätä kirjaa kaikille niille, joita kiinnostaa menneet uskomukset ja tavat sekä suomalainen kummitusjuttuperinne. Tästä kirjasta voi muuten bongata tuttuja paikkoja, joissa on havaittu kummittelua!
 
♠♠♠♠♠