Dekkariviikko: Tuomitut

Vera Vala: Tuomitut

457 s., Gummerus 2015

Arianna de Bellis tutkii, osa 4

Vera Valan uuden dekkarin ilmestymisestä on alkanut muodostua minulle jonkinlainen "tapaus", sillä vaikka en erityisen paljon dekkareita luekaan enkä koe sitä itselleni välttämättä kovin läheiseksi genreksi, niin uuteen Arianna de Bellis tutkii -dekkariin tarttuu aina mielellään. Tuomitut on dekkarisarjan neljäs osa. Vala säilyttää edelleen yhtä tasaisen varman otteensa kuin sarjan aikaisemmissakin osissa, vaikka tässä kirjassa kulkeekin oikeastaan kaksi erillistä ja samalla toisiinsa kietoutuvaa juonta sen lisäksi, että sarjalle tunnusomaisesti tämäkin teos sisältää paljon erilaisia yksityiskohtia.

Tällä kertaa Arianna ryhtyy selvittämään asiaparinsa Angelon avustuksella Torinossa tapahtunutta katoamistapausta, jonka selvittämiseen toimeksianto tulee Ariannan sukulaisilta. Näyttää siltä, että kadonnut Rosalina on mahdollisesti liittynyt outoon lahkoon ja hänen henkensä saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinossa kuohuu, kun useampi pappi löytyy surmattuna ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan, joka aikoo jatkaa työtään edelleen. Pappisurmia on tutkimassa poliisin ohella myös Ariannan veli Ares. Näyttää siltä, että Rosalinan lahkolla saattaa olla jotain kytköksiä Torinon pappisurmiin.

Kirjoitin sarjan edellisestä osasta Villan Sibyllan kirous, että jännittävyysaste on noussut ja lukijalta vaaditaan enemmän ajatustyötä, kun leppoisat lenkkeily- ja ruoanlaittohetket on rajattu teoksessa minimiin ja keskitytään enemmän itse rikokseen. Tässä teoksessa Vala näyttää taas kuvaavan enemmän myös Ariannan arkipäivää, mutta edelleen tarina keskittyy hyvin tiiviisti rikokseen. Tapahtumat keskittyvät vain muutamiin päiviin ja tunnelma on hyvin latautunut. Mielenkiintoisena pidin erityisesti kahden alunperin erilliseltä vaikuttavan juonen punoutumista toisiinsa sekä Ariannan isoveljen, pappi Areksen, nostamista hyvin keskeiseksi hahmoksi. Kiinnostavia olivat myös erilaiset kultit ja katolisen kirkon kiemurat.

Tapahtumat keskittyvät tiiviisti pappisurmiin ja Rosalinan katoamiseen liittyviin tutkimuksiin, mutta myös Ariannan elämän kiemuroita päästään tarkastelemaan. Raskaana oleva Arianna on pettänyt rakastettuna Bartolomeon luottamuksen ja hän kamppailee ristiriitaisten tunteidensa parissa, sillä Bartolomeo ei näytä olevan enää kiinnostunut muusta kuin syntymättömän lapsensa hyvinvoinnista. Samaan aikaan Ariannaa kalvaa huoli siitä, onko el Lobon varoitus Ariannan ja syntymättömän lapsen mahdollisesta hengenvaarasta aiheellinen. Myös Ariannan menneisyydestä tuntuu kumpuavan yhä uusia tietoja ja muistinmenetyksen kattavalta ajalta paljastuu asioita, jotka yllättävät. Tässä romaanissa ollaan kuitenkin ennen kaikkea nykytilanteessa eikä keskitytä niin paljon muistinmenetyksen aikoihin kuin edellisissä osissa. Ratkaisu on virkistävä.

Valan dekkareissa olen pitänyt paljon siitä, miten taidokkaasti hän ottaa mukaan runsaasti yksityiskohtia muun muassa italialaisesta kulttuurista ja historiasta sekä antiikin mytologiasta ja luo samalla lukijalle helposti ymmärrettävän kokonaisuuden. Italia näyttäytyy Valan dekkareissa hyvin kiehtovana paikkana, ja jälleen kerran en voi muuten kuin uteliaana odottaa millaisia vaiheita seuraavassa dekkarissa Ariannan tielle osuu. Tuomitut on epäilemättä mielestäni mielenkiintoisin Arianna de Bellis tutkii -dekkari ja loppuhuipennus suorastaan salpasi hengen. Mahtavaa!

♠♠♠♠♠

Villa Sibyllan kirous

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

426 s., Gummerus 2014

kansi: ?

Villa Sibyllan kirous on kolmas osa Arianna de Bellis tutkii -dekkarisarjaan. Olen pitänyt sarjan aikaisemmista osista (Kuolema sypressin varjossa ja Kosto ikuisessa kaupungissa) paljon, eikä tämäkään osa jäänyt edeltäjiään huonommaksi.

Kosto ikuisessa kaupungissa päättyi mitä jännittävimmällä tavalla, mikä kyllä takasi sen, että tätä kirjaa on todella odotettu. Tässä teoksessa lukija saa hyvin vastauksia pohdituttamaan jääneisiin kysymyksiin, jotka liittyvät etsivä Arianna de Bellisin yksityiselämään ja erityisesti aikaan, jolta dramaattinen muistinmenetys häntä suojelee. Mielestäni Ariannan menneisyyttä ei ollut aina kovin sulavasti kuvattu, vaan hänestä ilmeni yhtäkkiä asioita, jotka tuntuivat jotenkin irrallisilta sen hetkisiin tapahtumiin nähden. Nyt kuitenkin moni menneisyyden solmu on auottu ja palat loksahtelevat kohdilleen, vaikka edelleenkin hänestä jää selvitettävää seuraaviinkin osiin.

Tämän teoksen varsinainen keissi saa alkunsa, kun asianajajaperheen huvila yritetään ryöstää. Talon emäntä on jo pidemmän aikaa saanut uhkauskirjeitä, eikä ryöstöyritys ainakaan paranna hänen mielenrauhaansa. Niinpä hän pyytää apua Ariannalta, joka ryhtyy selvittämään kuka haluaa vahingoittaa perhettä ja mistä syystä. Uhkailijaa jäljittäessään Arianna törmää muinaiseksi luultuun kulttiin sekä rikollisliigaan, mutta myös talouselämän korruptoituneisuuteen ja kieroiluun.

Mielestäni Vala on kehittynyt juonenpunojana hyvin, sillä vaikka hänen aikaisemmatkin dekkarinsa ovat pitäneet mielenkiintoani yllä, niin Villa Sibyllan kirous vei huomioini täysin. Jotenkin myös tyyli on muuttunut vakavammaksi ja lukijalta enemmän ajatustyötä vaativaksi, mikä ei suinkaan ole huono asia. Paras luonnehdinta voisi olla, että jännittävyysaste on noussut eikä Ariannan seikkailut ole enää ihan niin kevyttä luettavaa kuin aiemmin: sellainen leppoisa lenkkeily ja ruoanlaitto on tarinassa rajattu minimiin ja tapaus vie Ariannaa mitä erikoisempiin tilanteisiin. Muutoin Vala on säilyttänyt aikaisemmista osista tutun kerrontarakenteensa siinä missä kykynsä yllättää lukijansa täysin.

Pidin tapaukseen sujutettua antiikin aikaista kulttia oikein mielenkiintoisena lisänä tähän teokseen. Vala osaa maustaa tarinoitaan hyvin peri-italialaisilla asioilla, jotka ainakin minua kiehtovat. Ne syventävät miljöön yhteyttä tapahtumiin, ja se on kyllä Valan kirjoissa hoidettu aina täydelleen. Sen sijaan talouselämän lonkerot olivat mielestäni välillä hieman vaikeatajusia, vaikka en kyllä ole muutenkaan mikään ekonomianero.

Kokonaisuutena Villa Sibyllan kirous on kiehtova dekkari, joka nappaa lukijan erinomaisesti otteeseensa. Vala kirjoittaa pääsääntöisen sujuvasti, vaikka edellä kuvaamani Ariannan taustojen paljastuminen tuntui välillä hieman irralliselta. Harmillista muuten sujuvassa dekkarissa on myös selkeä hutilointi oikoluvussa. Tämä kirja vilisti erilaisia virheitä, kuten toistoa ja puuttellisesti muokattuja lauseita. Se hieman himmensi lukunautintoani, mutta onneksi ei täysin vienyt huomioitani itse tarinasta.

♠♠♠♠½