Lukupiirikirja: Ennen kuin olimme sinun

Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

Sitruuna 2020

alkup. Before We Were Yours, 2017

suomentanut Hilla Hautajoki

äänikirjan lukijana Mirjami Heikkinen

Luimme lukupiiriin joulukuussa Yhdysvalloista kertovan tietokirjan 10 haavaa Amerikan sydämessä (kirj. Anna-Sofia Berner). Halusin jatkaa teeman parissa, joten tammikuun kokoontumiseen luimme yhdysvaltalaisen romaanin. Valitsin suositusten perusteella Lisa Wingaten teoksen Ennen kuin olimme sinun. Valinta oli sikäli hyvin onnistunut, että teema-ajatuksestani tietämättä piiriläisistä pari kommentoi heti kokoontumisen aluksi tämän kirjan olleen "niin Amerikkaa!".

Tarina rakentuu kahteen aikatasoon. Vuonna 1939 keskiössä on Mississippijoella laivassa perheensä kanssa asuva 12-vuotias Rill, joka jää vastuuseen neljästä nuoremmasta sisaruksestaan isän lähtiessä viemään äitiä sairaalaan. Eräänä päivänä jokilaivaan murtautuu ihmisiä, jotka vievät lapset väkisin mukanaan Tennesseen orpokotiin.

Nykyhetken aikatasossa keskiössä on kolmekymppinen Avery, joka on saavuttanut elämässään jo paljon kaikenlaista. Nousujohteinen ura liittovaltion syyttäjänä on saavutuksista suurimpia ja perhe odottaa hänestä aikanaan isänsä seuraajaa senaattorina. Siksi hän on laittanut uransa tauolle ja auttaa isäänsä vaalikampanjoinnissa. He vierailevat hoitokodissa, jossa Avery kohtaa vanhan naisen, joka vaikuttaisi tuntevan hänet. Avery ryhtyy penkomaan sukunsa menneisyyttä, jonka jäljet näyttävät johtavan Tennesseen orpokotiin.

Ennen kuin olimme sinun on romaani, mutta sillä on todellisuuspohjansa Yhdysvaltoja kuohuttaneessa lapsikaappaustapauksessa. Vuosien 1920-1950 välillä tennesseeläisen orpokodin perustaja ja johtaja Georgia Tann kidnappasi ja myi köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille ympäri maata. Osan vanhemmista Tann sai kirjoittamaan lailliset luovutuspaperit valheellisin perustein. Arviolta noin 5000 lasta päätyi lapsikaupan uhriksi, mutta tarkkoja lukuja on vaikea sanoa, sillä kirjanpito oli epätarkkaa. Osaa lapsista kohdeltiin Tannin organisaatiossa kaltoin ja he joutuivat kokemaan mm. henkistä tai seksuaalista väkivaltaa. Ristiriitaista kyllä, osa lapsista sai Tannin avulla kodin, jossa olosuhteet olivat paremmat, heistä pidettiin huolta ja heitä rakastettiin.

Lukupiiriläisistä suurin osa piti nykyhetken aikatasoa hieman turhana ja epäuskottavana, mutta tekstin vetävyyden myönsivät oikeastaan kaikki. Paljon tämä oli ajatuksia herättänyt. Itse pidin tästä kirjasta, oikein imeydyin mukaan tarinaan, sillä pidän historiaan kurottavista sukumysteereistä ylipäätään. Minuakin kiinnosti kyllä enemmän tuo 1930-luvun aikataso, jonne paluuta odotin aina kärsimättömästi. Kamala tausta tällä tarinalla kyllä on, mutta mielestäni on hienoa, että Wingate on tarttunut tähän aiheeseen. On tärkeää muistaa myös menneisyyden virheet ja epäkohdat, jotta ne eivät pääse toistumaan.

Lähes elossa

Ina Westman: Lähes elossa

WSOY 2024

Lyhyempi versio tästä tekstistä on julkaistu minun kirjoitusvuorollani paikallislehdessämme 22.1.2025.

On jo lähes viisi vuotta siitä, kun Suomeen julistettiin poikkeusolot koronavirustilanteen vuoksi. Samana keväänä Ina Westman sairastui koronaan. Poikkeusolot ovat onneksi jo kaukana takanapäin ja suurin osa meistä on jatkanut elämäänsä kuten ennenkin, mutta Westmanin elämä pysähtyi tuohon kevääseen. Hän sairastui koronaviruksen pitkittyneeseen muotoon, long covidiin, josta toipuminen on edelleen kesken.

Lähes elossa on autofiktiota, omakohtainen romaani Westmanin kokemuksista long covid -potilaana. Ennen niin aktiiviselle uraihmiselle ja perheenäidille tulevat sairastumisen myötä tutuiksi niin migreeni, univaikeudet, sydänoireet, jaksamattomuus, ruokahaluttomuus kuin monet muutkin oireet. Sairauden pahimmissa vaiheissa hän on lähes kotinsa vanki, sillä pienikin kuormitus voi johtaa pahempiin oireisiin.

Westman haki apua useita kertoja, usein heikoin tuloksin. Useimmiten hänen oireensa leimattiin psykosomaattisiksi eikä fyysisiä oireita tutkittu kunnolla. Voisi puhua jopa suoranaisista hoitovirheistä, vaikka etenkin alkuvaiheessa tietoa kaikista oireista ja niiden hoitomenetelmistä ei vielä ollutkaan kunnolla saatavilla. Hän alkoi kirjoittaa kokemuksistaan kirjaa, jotta voisi tuntea taas olevansa muutakin kuin sairas. Pitkittyneiden sairauslomien ja epäonnisten töihinpaluuyritysten keskellä hän pystyi tekemään edes jotain, joka auttoi pysymään järjissään.

On pysäyttävää lukea kokemuksista, jolloin julkinen terveydenhoitojärjestelmä pettää. Sitä vain toivoo, että kukaan läheinen tai itse ei joutuisi ikinä kokemaan samaa. Westman yritti sinnitellä töissä särkylääkkeiden voimin, koska niin lääketieteen ammattilaiset neuvoivat. Voisiko hänen tilanteensa olla nyt parempi, jos kaikki oireet olisi otettu heti todesta? Ehkä, vaikka ei sitäkään voi varmaksi tietää.

Mielestäni tämä on aiheestaan huolimatta todella vetävää luettavaa, oikea lukusukkula, jota ei malttaisi illalla laskea käsistään ja alkaa illalla nukkumaan. Westman kirjoittaa tajunnanvirtamaisesti, mutta kuitenkin selkeästi ja jäsennellysti, ja onnistuu välillä sanavalinnoillaan ja värikkäillä ilmaisuillaan suorastaan huvittamaan lukijaansa. Tästä ei hengi katkeruus, vaikka hyvällä syyllä kyllä voisi. Lopussa on jo toivoakin, sillä vähitellen löytyy uusia hoitokeinoja, ja Westman itse oppii seuraamaan kehonsa viestejä ja rytmittämään elämäänsä niiden mukaan.

Hertta

Heidi Köngäs: Hertta

Otava 2015

Heidi Köngäs on kirjailija, jota olen lukenut aivan liian vähän siihen nähden, miten paljon pidän hänen kirjoistaan. Köngäs on sujuvasanainen kirjailija, jonka teksti kulkee ja tarina etenee. Saman kokemuksen sain myös ryhtyessäni lukemaan Herttaa, jossa vaihtelee peräti kolme näkökulmaa, mutta joka on silti sujuva ja selkeä tarina.

Hertta on Hertta Kuusinen, joka vapautuu vankilasta kesällä 1939 vankilasta istuttuaan tuomionsa valtiopetoksen valmistelusta. Vapautuessaan hänen tahtonsa on entistä lujempi, sitä ei ole vankeusaika murtanut, vaikka ruumis onkin nälän kuihduttama. Hän on 35-vuotias, nainen täynnä tarmoa. Kun hän kohtaa Yrjö Leinon ja salamarakastuu, kehkeytyy suhteesta palava poliittinen liitto. Kommunismi yhdistää, mutta myös erottaa, sillä Hertan palo aatteeseen tuntuu olevan vahvempaa kuin mikään muu.

Hertta Kuusinen on todellinen henkilö, kommunistipoliitikko Otto-Wille Kuusisen vanhin tytär, joka eli ja hengitti kommunistista aatetta jo nuoresta asti. Hän oli valmis toimimaan aina puolueen edun nimissä, vaikka joutui sen vuoksi jopa jättämään Juri-poikansa Moskovaan ja kaipasi tätä jatkuvasti. Rakkaus Yrjö Leinoon oli kiihkeää, jopa yhtä vimmaista kuin aatteen palo.

Pidin tästä kirjasta. Erityisen vahvana jäi mieleen talvisodan ajanjakso, jolloin pariskunta painui maan alle, paleli ja piilotteli koko kylmän talven nähden ajoittain suoranaista nälkää. Edes se ei riittänyt nujertamaan heitä, eikä myöskään turvasäilöön joutuminen jatkosodan sytyttyä. Hertta jaksoi uskoa parempaan kommunistiseen huomiseen, joka koittaisi sodan jälkeen.

Hertan lisäksi tarinaa seurataan Yrjö Leinon sekä Leinoa taskussaan pitävän entisen Etsivän keskuspoliisin miehen, Riekin, näkökulmasta. Näistä kolmesta näkökulmasta muodostuu mielenkiintoinen kokonaiskuva, joka on kertojanvaihdoksista huolimatta selkeä kokonaisuus. Sitä ei aina tiennyt kenen puolelle asettuisi: silmittömästi rakastuneen Hertan, rahapulassaan helposti ostettavissa olevan Leinon vaiko ammatillisesti pettyneen Riekin. Tietysti olisi voinut ajatella ensisijaisesti maan etua, mutta käsitys siitä saattoi asioiden muuttuessa vaihtua myös toiseksi. Puolueeseensa sinisilmäisesti uskovaa Herttaa on kuitenkin vaikea syyttää siitä, että hän uskoi johonkin, joka häneen oli istutettu jo silloin, kun nuori mieli oli ollut erityisen altis vaikutuksille.

Tällä romaanilla Köngäs tekee historiasta elävää. 1930-1940-lukujen poliittinen kuohunta tulee lähelle nykylukijaa ja historiallinen henkilö Hertta Kuusinen tulee tutuksi inhimillisenä ihmisenä, jollainen hänkin aivan taatusti oli, vaikka yleinen historiankirjoitus onkin luonut hänestä kuvan nimenomaan valtiopetoksen kautta.

Sinun tähtesi täällä: Vuodet tasavallan presidentin puolisona

Jenni Haukio: Sinun tähtesi täällä - Vuodet tasavallan presidentin puolisona

WSOY 2023

Sauli Niinistön ollessa presidenttinä, en oikeastaan juurikaan seurannut mitä hänestä tai hänen puolisostaan mediassa kirjoitettiin. Tietysti jotain silti jäi mieleen, ainakin uutisoinnit Jenni Haukion puvuista Linnan juhlissa sekä presidenttiparin vauvauutinen. Kuitenkin melko puhtaalta pöydältä sain lähteä lukemaan Haukion itsensä kirjoittamaa muistelmateosta Sinun tähtesi täällä - Vuodet tasavallan presidentin puolisona.

Sinun tähtesi täällä on nimenomaan muistelmateos eikä omaelämäkerta. Jenni Haukio kertoo kirjassaan siitä roolista, jonka hän presidentin puolisona otti. Sen hän sai oikeastaan aika vapaasti luoda omannäköisekseen, koska mitään virallista roolia tai työ- tai virkasuhdetta presidentin puolisolla ei ole. Tämän kirjan myötä tunnen saaneeni uutta näkökulmaa paitsi presidenttiyden vaatimuksiin myös siihen, mitä tuohon tehtävään astuminen tarkoittaa puolisolle ja perheelle.

Jos jotakin, niin aivan erityisesti ihastelin sitä, miten laajasti sivistynyt kirjallisuus- ja kulttuuri-ihminen Jenni Haukio on. Hän kirjoittaa omalla äänellään hänelle tärkeistä asioista. Teoksessa on henkilökohtainen ote, vaikka tietty yksityisyyden raja onkin olemassa. Hänen arvomaailmansa ja näkemyksensä tuntuvat kumpuavan pitkälti juuri suomalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, jota hän laaja-alaisesti ja sisäsyntyisesti tuntee. Erityisesti ihailen hänen laajaa lukeneisuuttaan ja hyvää makuaan. Jenni Haukion sivistyneisyys ei rajoitu vain lukeneisuuteen, vaan hänellä tuntuu olevan myös sydämen sivistystä. Liikutuin ihan kyyneliin asti, kun hän kertoi surustaan Lennu-koiran menehdyttyä. En lainkaan ihmettele sitä, että hän oli niin pidetty roolissaan presidentin puolisona.

Minulle tämän kirjan mielenkiintoisimpia kohtia olivat kirjallisuudesta, taiteista ja kulttuuriperinnöstä kertovat osuudet, samoin kuin luonnon ja eläinten suojelusta kertovat kappaleet. Kiinnostavaa oli myös kuulla mitä kaikkea ja minkälaisia kohtaamisia Haukio pääsi puolisonsa presidenttivuosien aikana kokemaan. Mielestäni tämän teoksen erityinen ansio on siinä, että tuskin tulemme saamaan mitään vastaavanlaista luettavaksemme lähitulevaisuudessa. Tämä on siis ainutlaatuisen hieno katsaus presidentin puolison roolista. Kauniisti kirjoitettu, tuli sellainen sinivalkoinen mieli.

Uuden vuoden eka kirja: Pikkupakkasia ruukkikylässä

Hanna Velling: Pikkupakkasia ruukkikylässä

Bazar 2024

kansi: Tiia Javanainen

Luin jo uuden vuoden päivänä lähes kokonaan ensimmäisen kirjani vuodelle 2025. En ollut aiemmin lukenut Hanna Vellingin kirjoja, mutta Pikkupakkasia ruukkikylässä sopi mainiosti leppoisan vapaapäivän lukemistoksi.

Ursula on saanut tarpeekseen työstään suuressa kosmetiikkafirmassa, jossa työskentely ei ole enää tuottanut samaa iloa kuin ennen. Kehityskeskustelun päätyttyä katastrofimaisesti, päättää Ursula pakata kimpsunsa ja Nappi-koiransa ja suunnata sapattivapaan viettoon idylliseen ruukkikylään. Metsän siimeksessä vanhassa sepän mökissä olisi aikaa hengähtää ja keskittyä omaan hyvinvointiin, kun paksu lumivaippa kietoisi maailman syliinsä ja kaupungin kiireet jäisivät kauas taakse.

Arki ruukkikylässä autottomana ja katuvalojen tavoittamattomissa ei aina ole yhtä juhlaa, mutta vastoinkäymisistä huolimatta Ursula tuntee viihtyvänsä omintakeisten kyläläisten keskuudessa. Paikallinen bistro tarjoaa herkullisia elämyksiä ja seuraa aina silloin, kun mökki alkaa tuntua yksinäiseltä. Arka Nappi-koirakin viihtyy paremmin ruukkikylän rauhassa, vaikka kieltämättä niin koiraa kuin emäntääkin välillä yön pimeydessä kuuluvat äänet saattavat pelottaa.

Pidin ruukkikylän miljööstä paljon. Sepän mökki oli juuri sellainen idyllinen tupa, joka tuo minulle aina kotoisan olon. Ihan kuten Ursula, minäkin voisin haaveissani hyvinkin kuvitella viihtyväni sellaisessa talven yli, mutta todellisuudessa pimeät metsätaipaleet saisivat kyllä vilkkaan mielikuvituksen aika äkkiä liikkeelle.

Vaikka miljöö olikin mukava, en sanottavammin pitänyt monistakaan hahmoista. Jotenkin he olivat ehkä vähän liian pitkälle vietyjä stereotyyppejä. Ursulaakin hämmästelin: miten hän saattoi olla niin täysin valmistautumaton arkeen uudessa paikassa, että ei ollut miettinyt esimerkiksi kauppareissujen tekemistä yhtään etukäteen? Käytännönläheisenä ihmisenä arvostan monesti kirjahahmoissakin käytännönläheisyyttä ja ärsyynnyn sen puutteesta, joten ongelma voi hyvin olla yksin minun.

Tarinan kaari on mielestäni tässä kirjassa hyvä ja erityisesti pidin siitä, että loppuratkaisu ei ollut kliseinen, vaan pikemminkin ehkä hieman yllättävä. Kerrassaan virkistävää! Ehkä voisin joskus lukea Vellingiltä muutakin.

Meren ja veren liitto

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto

Gummerus 2024

Luin joskus nuorempana melko aktiivisesti Päivi Alasalmen tuotantoa, mutta nyt ehti tulla monen vuoden tauko Riivattujen ja Meren ja veren liiton välille. Sudenraudat kyllä kiinnostaisi myös lukea.

Meren ja veren liitto sijoittuu pitkälti Hailuotoon ja kuvaavat isonvihan aikaan syyskuussa 1714 koettuun murhaperjantaihin, jolloin 200 kasakkaa rantautui saarelle ja tappoi käytännössä jokaisen, jonka kiinni sai. Saarella oli asukkaiden lisäksi paljon mantereelta pakoon lähteneitä, joiden oli tarkoitus jatkaa matkaa edelleen turvaan Ruotsin puolelle. Alasalmen romaanissa keskiössä on nuori Christina, joka on lähetetty kotipappilastaan saattajineen kohti turvaa.

Ihan aluksi minusta tuntui, että kirja saattaa jäädä jopa kesken. Tarina kuitenkin alkoi varovaisesti viedä mukanaan ja pakomatkan alettua kerronta muuttui vetävämmäksi. Mielestäni Alasalmi kuvaa onnistuneesti pakolaisten matkaa ja sitä, miten pelokkaat ja vailla vaihtoehtoja olevat ihmiset ajautuvat välillä äärimmäisiin tekoihin. Tapahtumat Hailuodossa hän kuvaa aidon tuntuisesti pakokauhulla mässäilemättä. Christinan vaiheiden ohella oikeastaan yhtä jännittävää oli seurata hänen enonsa, Ruotsin sotaväkeen kuuluvan Matthiaksen vaiheita, kun hän pahoin loukkaantuneena saapuu varoittamaan sisarensa perhettä ja jatkaa sitten matkaa kohti omia joukkojaan.

Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että pidin tästä kirjasta paljon, vaikka se onkin verinen ja täynnä uhkaavaa vaaraa. Minulle Hailuodon murhaperjantai oli aivan uusi asia, tai en ainakaan muista kuulleeni siitä aikaisemmin, vaikka ajanjakson vaarallisuus ja mielivaltaisuus ovatkin toki tiedossani olleet. Katsonkin Alasalmelle erityiseksi ansioksi sen, että hän romaanissaan tarttui tähän aiheeseen. On tärkeää, että muistamme historian.

Muualla blogeissa:

Kirjojen keskellä

Kammottava totuus

Camilla Sten: Kammottava totuus

Rebecca Lekman 2

Bazar 2024

alkup. En giftig sanning

suomentanut Hanna Arvonen

Luin kesällä Camilla Stenin kriminaalipsykologi Rebecca Lekmanista kertovan sarjan avausosan Vaarallinen taito, joka kyllä juonellisesti oli ihan sujuva, mutta jätti silti ehkä hienoisen pettymyksen maun. Olin nimittäin odottanut aika paljon Stenin aiempien jännityskirjojen perusteella. Olikin iloinen yllätys huomata, että tämä Kammottava totuus piti saada heti selville = vei mennessään.

Nuori koomikko Lina löytyy murhattuna kotoaan. Poliisi ja media ovat oitis vakuuttuneita poikaystävän syyllisyydestä, vaikka oikeus hänet vapauttaakin syytteistä. Neljä vuotta myöhemmin mies yrittää yhä epätoivoisesti vakuuttaa syyttömyyttään ja puhdistaa maineensa. Hän ottaa yhteyttä Rebecca Lekmaniin, joka ottaa toimeksiannon vastaan ja ryhtyy selvittämään Linan murhaa.

Kilpailu etenkin vasta alalle pyrkivien koomikoiden kesken on kovaa, mikä pakottaa tulokkaat heittäytymään täysillä. Vanhoja tallenteita katsoessaan Rebecca huomaa, että Lina on esiintymisillään saattanut loukata läheisiään, mikä vain vahvistaa käsitystä poikaystävän syyllisyydestä. Melko pian tutkimuksensa aloitettuaan Rebecca saa myös selville, että Linalla oli salaisuuksia, jotka saattoivat olla hänelle vaarallisia. Se saa hänet vain entistä vakaammin päättämään, että totuus on kaivettava esiin. Linan on aika saada oikeutta.

Kammottava totuus oli loppuratkaisultaan yllättävä. Olin jo pariin kertaan melko varma syyllisestä, mutta erehdyin. Rikostutkimuksen ohella seurataan Rebeccan tasapainoilua omassa elämässään. Ikääntyvät, mutta etäiset vanhemmat pidättelevät häntä Ruotsissa, mutta samaan aikaan liitto Bostonissa asuvaan puolisoon säröilee entisestään. Ratkaisujen aika on vielä tulossa.

Lukupiirikirja: 10 haavaa Amerikan sydämessä

Anna-Sofia Berner: 10 haavaa Amerikan sydämessä

Otava 2024

Luimme jo joulukuun lukupiirikirjana Anna-Sofia Bernerin tietokirjan 10 haavaa Amerikan sydämessä, mutta kirjoittaminen siitä on jäänyt. Jotenkin halusin kovasti yrittää tehdä oikeutta tälle kirjalle, josta me piiriläiset olimme pitäneet ja joka tarjosi meille niin paljon aihetta niin omiin pohdintoihin kuin yhteiseen keskusteluunkin. Itse ihmettelin miten tämä ei ollut Tieto-Finlandiassa ehdokkaana, sillä mielestäni tässä olisi ollut siihen ainesta.

Helsingin Sanomien entinen Washingtonin-kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Berner kuljettaa lukijansa amerikkalaisuuden ytimiin. Hän tekee perusteellista työtä kuvatessaan kirjaan valikoituneita aiheitaan. Niitä on 10, ihan kuten kirjan nimi antaa odottaa. Kuten yhteiskunnassa yleensä, mikään asia ei ole täysin irrallinen, vaan niillä on aina vaikutusta toisiinsa. Bernerin valikoimat aihepiirit ovat väestö, politiikka, raha, rasismi, uskonto, media, väkivalta, ilmastonmuutos, sota ja vapaus.

Käsittelimme tätä kirjaa lukupiirissä aiheosio kerrallaan tehden nostoja niistä asioista, jotka olivat yllättäneet tai herättäneet ajatuksia. Kuten viereisestä kuvasta näkyy, olin ahkerasti laputtanut omia huomioitani, sillä niitähän riitti niin, että osa olisi unohtunut ilman merkintöjä. Kun kyseessä on kirjastolaina, joudun haikein mielin keräämään lappuseni pois.

Bernerin teoksen suurimpia ansioita on mielestäni se, miten hän saa tavallisen amerikkalaisen äänen kuuluviin. Hän on tutkinut asioita ja peilaa niitä siihen vahvaan historialliseen viitekehykseen, joka amerikkalaisessa yhteiskunnassa on kaiken taustalla. Hän hallitsee lähteet, mutta ei tyydy pelkästään olemassaolevaan tietoon, vaan etsii lukuisia haastateltavia ja pyytää heitä kertomaan elämästään ja ajatuksistaan. Siihen Bernerillä onkin verrattain hyvät verkostot, onhan hän itsekin asunut Yhdysvalloissa ja kerryttänyt ensikäden tietoa sikäläisestä elämänmenosta. Haastattelut ja aito amerikkalainen ääni ovat mielestäni hyvin kiinnostavia.

Tämän kirjan myötä ymmärrän ehkä hieman paremmin amerikkalaista ajatusmaailmaa, jonne toki sinnekin mahtuu erilaisia näkökantoja ja elämäntyylejä. Niillekin Berner mielestäni antaa kirjassaan sijaa. Ehkä hieman huvittavia ristiriitaisuuksiakin tuli bongattua, kuten esimerkiksi se, miten väestörekisteri heikentäisi amerikkalaisten mielestä yksityisyyden suojaa. Samaan aikaan sosiaalinen media on monen arkipäivää ja asioita jaetaan siellä huoletta. Ei niin huvittavaa on puolestaan se, että hyvinvointivaltion tutut yhteiskunnalliset turvaverkostot auttavat eniten jo muutenkin hyvin pärjääviä esimerkiksi verohelpotusten muodossa.

Hämmästyin tätä kirjaa lukiessani sitä, miten sokeasti amerikkalaiset tuntuvat uskovan karismaattisia puheita, mikä näkyy eritoten politiikan saralla. Valtaan nousevat ne, jotka parhaiten vetoavat kansan syviin riveihin. Yllättävää oli myös huomata, miten kyselytutkimusten mukaan yli puolet amerikkalaisista on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Toki monet myös luottavat Jumalan tahtoon siinä asiassa. Kiinnostavaa kuitenkin on, että huoli ylipäätään on olemassa, sillä monesti amerikkalaisista välitetään täysin piittaamatonta kuvaa.

Pysähdyttävin kohta puolestaan liittyi aborttioikeuteen. Bernerin haastattelema aborttioikeutta puolustava lääkäri Andrea Gallegos totesi (s. 148), että "Kyse ei ole elämän suojelemisesta -- koska jos olisi, Yhdysvalloissa olisi tiukemmat aselait, kattava terveydenhuolto ja pienempi äitiyskuolleisuus. Elämän sijaan kyse on vallasta ja kontrollista.". On lähes tyrmäävää kohdata näin suoraan se ristiriita, joka lainsäädännössä on.

Yhdysvallat on kiinnostava maa, ja 10 haavaa Amerikan sydämessä on kiinnostava kirja. Suosittelen tätä kirjaa paitsi lukupiireille myös kaikille niille, jotka haluavat lukea tiiviin mutta ansiokkaan peruspaketin amerikkalaisuuden ytimestä.

Alaskan taivaan alla

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

WSOY 2021

alkup. The Great Alone, 2021

suom. Marja Helanen

äänikirjan lukijana Liisa Pöntinen

Kuuntelin joulukuussa Kristin Hannahin upean 1970-luvun Alaskaan sijoittuvan romaanin Alaskan taivaan alla. Pidin kirjasta aivan valtavasti ja se onkin minulle yksi vuoden 2024 mieleenpainuneimmista kirjoista. Teos on huikea tarina selviytymisestä, ei pelkästään Alaskan karun kauniissa ympäristössä vaan myös ihmismielen synkimpien sävyjen ottaessa vallan.

Ernt Allbright on Vietnamin sodan veteraani, joka on palannut kotiin traumatisoituneena. Hän ei ole enää se mies, johon Cora nuorena rakastui, mutta sekin puoli miehestä vielä löytyy. Ernt haluaa perheelleen uuden alun ja päättää muuttaa vaimonsa ja Leni-tyttärensä kanssa Alaskaan, halusivat nämä sitä tai eivät. Vastoin odotuksia Alaskan pitkä valoisa kesä saa paikan tuntumaan onnelliselta uudelta alulta, oikealta mahdollisuudelta muutokseen. Vaan siinä missä kesä on valoisa ja pitkä, on talvi sitäkin synkempi ja karumpi. Pimeydessä Erntin traumat heräävät ja saavat Coran ja Lenin pidättelemään hengitystään.

Vaikka perhe-elämä väkivaltaan taipuvaisen ja dominoivan isän kanssa on kaikkea muuta kuin turvallista, Alaskaa Leni rakastaa. Vastoin kaikkia odotuksiaan hän kokee olevansa siellä enemmän kotonaan kuin missään muualla aiemmin. Hän saa siellä jopa ystäviä, joista tosin kaikki eivät ole isän mieleen. Ei varsinkaan Lenin ikätoveri Matthew Walker, jonka isää Lenin isä inhoaa. Turvaa tuo kyläkauppaa pyörittävä entinen juristi Iso-Marge, joka osaa taitavasti auttaa Leniä ja Coraa loukkaamatta silti suoraan Erntiä.

Alaskan taivaan alla on ahdistava ja sydämeen käyvä tarina ja hieno lukuromaani. Käsittelemättömät sotatraumat vaikuttavat koko Allbrightien perheeseen dramaattisesti ja kauaskantoisesti heittäen varjonsa kaiken hyvän ja onnellisen ylle. Pidin Lenin hahmosta todella paljon ja Alaskan luonnon kuvaus on kerrassaan kaunista. Tämän perusteella haluan kyllä tutustua myös Hannahin muuhun tuotantoon.

Sinusta kaikki alkoi

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi

HarperCollins Nordic, 2015

alkup. Here's Looking at You, 2013

suomentanut Anja Lindqvist

lukijana Pinja Flink

Mhairi McFarlanen teoksista on vuosien saatossa muodostunut minulle luottoviihdettä. Tykkään hänen hahmoistaan, huumoristaan ja kirjoitustyylistään, jotka yhdessä muodostavat mukaansatempaavia kertomuksia. Sanotaan kuitenkin, että poikkeus vahvistaa säännön, ja McFarlanen tuotannossa Sinusta kaikki alkoi on kai sitten se poikkeus.

Sinusta kaikki alkoi kertoo kolmekymppisestä Anna Alessista, joka tunnustautuu romantikoksi. Nettideittailun myötä hän kohtaa mitä erikoisempia kumppanikandidaatteja, mutta ei hän silti ole menettänyt uskoaan rakkauteen. Vaikka rakkausrintamalla on vastatuulta, työssään historioitsijana Anna menestyy ja työstään hän myös pitää. Hän elää mukavaa ja oikeastaan myös onnellista elämää, kunnes menneisyys muistuttaa itsestään James Fraserin muodossa.

Anna oli kouluikäisenä ylipainoinen ja muutenkin erilainen kuin muut, mikä johti siihen, että kiusaajat ottivat hänet hampaisiinsa. Kouluvuosien jälkeen Annan ulkonäkö on muuttunut ja hän on saanut uutta itsevarmuutta, mutta koulukiusaamisen jättämät haavat ja etenkin hänen ihastuksensa Jamesin tempaus koulun juhlissa seuraavat häntä edelleen, vaikka hän on tietoisesti halunnut unohtaa kaiken. Kun yhteistyöprojekti tuo Annan ja Jamesin saman työpöydän ääreen, on Annan pakko kohdata kipeät muistot. Anna joutuu myös pohtimaan, voiko kiusaaja todella muuttua toisenlaiseksi, kuten hänkin on muuttunut, ja ulkoisesti vieläpä niin paljon, että mies ei edes tunnista häntä.

En erityisesti pitänyt siitä, miten tässä kirjassa käsiteltiin ulkonäköasioita. Vaikka se oli pääsääntöisesti Annan itseensä kohdistamaa kritiikkiä, siitä tuli surullinen olo, ja koko kirjaan tuli jotenkin negatiivinen sävy. Tarina ylipäätään oli todella ulkonäkökeskeinen. Koko kiusaaja-kiusattu-trooppi ei myöskään ollut minulle mitenkään mieluinen, vaikka tarinassa oli kyllä myös hyvät hetkensä. Pisteitä annan kuitenkin nasevasta dialogista, joka toi tarinaan mainiota tilannekomiikkaa.

Vipinää ja villasukkia

Anni Niskanen: Vipinää ja villasukkia

Lehmuslahti 2

Tammi 2024

äänikirjan lukija: Usva Kärnä

Kun tajusin, että laina-aikani loppuu enkä millään ehdi lukemaan kirjaa itse, tuli Anni Niskasen tuoreesta Lehmuslahti-jatko-osasta minulle sittenkin äänikirja joulunpyhien palapelintekoon. Aika mukavasti tarina ja palapeli menivätkin yksiin, sillä äänikirja loppui palapelin viimeisiä paloja sijoitellessa.

Syksy ja talvi saapuvat Lehmuslahdelle, mutta vilkkaan kesän jälkeen majatalo Kontioranta uinuu hiljaiselossa. Asiakkaiden houkuttelemiseksi Aava ja Petteri etsivät yhteistyötahoja, mutta lopulta sesongin suurimmaksi ponnistukseksi muodostuu paitsi Aavan ja Petterin perheiden yhteinen joulunvietto herkkuineen ja koristeineen, myös tuttavapariskunnan häät, jotka pidetään Kontiorannassa.

Morsiamen lukuisat toiveet pitävät Aavan kiireisenä, mutta toki myös vapaa-aikaa riittää. Hiljalleen Aava on alkanut katsella ympärilleen ja toipua sydänsurusta, jonka kesällä koettu lyhyt suhde toi tullessaan. Välit parhaaseen ystävään Petteriin ovat onneksi taas normalisoituneet, vaikka kesäinen suhde tämän veljeen toikin pientä kitkaa ystävysten väleihin. Vähitellen Aava myös ymmärtää, että päästäkseen todella eteenpäin, on hänen ensin kohdattava menneisyytensä kokonaan. Jos se tarkoittaa myös Jonaksen, Saksassa asuvan entisen avopuolison, kohtaamista, olkoon sitten niin.

Jollain tavalla kyllä pidän Lehmuslahdesta, mutta viimeistään nyt toisen osan myötä alkaa olla selvää, että sarja ei kaikesta huolimatta ole ihan minun juttuni. Kuuntelin tämän kyllä ihan sujuvasti, mutta jotenkin vaan ei. En erityisemmin pidä sarjan hahmoista, jotka kyllä ovat pääsääntöisesti ihan mukavia mutta kuitenkin hieman mitäänsanomattomia minun makuuni. Mielestäni hieno majatalomiljöö jäi nyt vähän paitsioon eikä Lehmuslahden kylänraittikaan tullut yhtään aiempaa tutummaksi. Niskanen joka tapauksessa kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi, joten ei  aika kirjan parissa hukkaan heitettyä ollut.

The Christmas Tree Farm

Laurie Gilmore: The Christmas Tree Farm

Dream Harbor 3

One More Chapter, 2024

äänikirjan lukijana Regiana Reagan

Taisin innostua Laurie Gilmoren Dream Harbor -sarjasta enemmän kuin arvasinkaan, sillä kuuntelin nämä lopulta hyvin tiivistä tahtia ja nyt odotan jatkoa, jos en nyt kärsimättömänä, niin odotan kuitenkin.

Tässä kolmannessa osassa The Christmas Tree Farm keskiössä on vanhan joulukuusifarmin ostanut Kira, joka tuntuu olevan hieman eksyksissä. Hänen kaksoissisarensa on mennyt naimisiin ja muuttanut Tanskaan, joten Kira tuntee jääneensä ilman toista puolikastaan. Siksi hän päätti myös tehdä jotain aivan omaa, mikä johti vanhan farmin ostoon sen tarkemmin miettimättä. Haaveissa siintää elintarvikkeiden kasvatus ja säilöntä, mutta melko pian Kira huomaa, että farmilla pitäisi ensin selviytyä talvesta.

Bennet on sarjan ensimmäisen osan päähenkilön, Jeanien, veli, joka on tullut joulun tienoilla pidemmäksi aikaa Dream Harboriin viettääkseen aikaa sisarensa luona. Etätyöt ja lomailu saavat uuden suunnan, kun hänen mukanaan matkustaneet koirat johdattavat hänet suoraan Kiran rappusille. Ensikohtaaminen on kaikkea muuta kuin lämminhenkinen, mutta jotain alkaa silti kyteä kummankin mielessä.

Minä ihan tykkäsin jouluisesta Dream Harborista, mutta Kirasta en oikein välittänyt. Äkäinen, itseensä käpertyvä uusi tulokas tuntui lähinnä siltä mitä hän olikin eli loukkaavalta ja torjuvalta. Hänen hahmonsa toki vapautui kirjan edetessä, mutta aika paljon joulun hohtoa hävisi hänen äkäilyihinsä. Bennetistä sen sijaan pidin enemmän.

The Christmas Tree Farm ei suurimmaksi osaksi ollut niin eroottisesti latautunut kuin sarjan aiemmat osat, mikä oli mielestäni varsin virkistävää. Se olisi voinut antaa mahdollisuuden aiempaa suuremmalle Dream Harbor -miljööfiilistelylle, mutta kuten sanottua, Kiran äkäily laski tunnelmaa. Kuitenkin odottelen neljättä osaa, sillä näitä kuunnellessa mieli kyllä rentoutuu.