Rauhan kyyhky

Annikki Vesivalo: Rauhan kyyhky - Nuoren lotan päiväkirja 1939-1942

toim. Paula Sainio

163 s., Kirjokansi 2016

 

Minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut Lotta Svärdin toiminta ja erityisesti lottien kokemukset niin sota- kuin kotirintamillakin. Annikki Vesivalo syntyi vuonna 1921 ja oli 18-vuotias, kun sota syttyi. Annikki piti päiväkirjaa, jonka ympärille Rauhan kyyhky on koottu. Mukana teoksessa on alkuperäisiä päiväkirjamerkintöjä, myöhempiä muisteluja ja kommentteja tapahtumista sekä kirjoituskurssilla kirjoitettuja, sota-ajan tapahtumista kertovia tarinoita.

 

Esipuheessa Vesivalon tytär Paula Sainio toteaa, että joitakin päiväkirjamerkintöjä on hieman muokattu ja muiden henkilöiden nimet muutettu, mikä sai minut hieman epäilemään sitä miten alkuperäisten merkintöjen aitous on onnistuttu säilyttämään. Lukiessani huomasin, että Annikki Vesivalon päiväkirjasta huokuu aitous ja sodankin keskellä nuoruuden into ja elämisen ilo. Hieman kyllä silti oudoksun ratkaisua, että etunimillä mainittujen tuttujen nimet on muutettu, sillä ei mielestäni mistään mitään arkaluontoista paljastunut, muun muokkaamisen kyllä ymmärrän.

 

Lottana Annikki koki monenlaisia vaiheita, mutta suurimpia sodan kauhuja hän ei joutunut kohtaamaan, sillä hän työskenteli toimistotehtävissä. Sotavuodet olivat kuitenkin suuri henkilökohtainen mullistus hänelle, sitä ei käy kiistäminen. Talvisodan aikaan Annikkikin joutui lottana olostaan huolimatta lähtemään evakkoon nuorempien sisarustensa kanssa, jatkosodan aikana hän puolestaan matkasi syvälle Itä-Karjalaan. Hänen tiensä lottana päättyi hänen omasta tahdostaan vuonna 1942, sillä hänen mielitiettynsä sai vuodeksi vapautuksen sotapalveluksesta samana vuonna. Nuoret pääsivät suunnittelemaan omaa elämäänsä, ja tulevaisuudenuskohan eli vahvana sodasta huolimatta.

 

On hienoa, että Vesivalo tyttärineen päätti ryhtyä kirjaprojektiin ja tuoda kaiken kansan luettavaksi yhden palan sotahistoriaamme. Mielestäni tämä teos on hieno kokonaisuus ja saa taas kerran muistamaan, että itsenäisyytemme eteen on tehty paljon töitä - mutta samalla kuitenki eletty omaakin elämää, kukin mahdollisuuksiensa mukaan.

Kun taivas repeää & Taivas sinivalkoinen

Manninen, Kirsti; Onttonen, Markku: Kun taivas repeää

352 s., Gummerus 1998

***

Manninen, Kirsti; Onttonen, Markku: Taivas sinivalkoinen

416 s., Gummerus 2001

Nyt tuli luettua toisen kerran yksiin ihanimpiin tv-sarjoihin perustuvat kirjat Kun taivas repeää ja Taivas sinivalkoinen. Mun on oikeasti hirveän vaikea arvioida näitä kirjoja objektiivisesti, koska olen ihan hurahtanut sarjaan. Näille teoksille olen valmis antamaan anteeksi paljon sellaista, mitä muille en olisi.

Kerron nyt hieman minun ja sarjan yhteisestä taipaleesta. Eli siis jo ihan pikkulikkana tuli tv:stä katsottua sarjaa, tosin muistan lähinnä Taivas sinivalkoinen -sarjan. Tykkäsin niistä jo silloin, mutta sitten sarja unohtui. Pari vuotta sitten olin kirjastossa töistä ja löysin tämän  dvd-hyllystä. Pakkohan se oli lainata ja sarja vei mennessään niin pahasti, että katsoin sen kahdesti alle viikossa. Sen jälkeen lainasin kirjat ja luin ne. Ja sitten en enää tiedäkään montako kertaa olen sen jälkeen dvd:t katsonut. Etsin kissojen ja koirien kanssa dvd:tä omaksi ja löysinkin. Tammikuussa löysin kirjaston poistomyynnistä nämä kirjat ja tokihan ne piti ostaa, niistäkin kun olin haaveillut. :)

Sitten itse tarinaan. Molemmat teokset kertovat Ainon ja Laurin rakkaustarinaa. Luvut on jaettu siten, että joka toisen kertoo Aino ja joka toisen Lauri. Kun taivas repeää kertoo Ainon ja Laurin vaiheista syksystä 1943 lähtien kesään 1944 saakka. Aino on lääkintälottana kenttäsairaalassa ja Lauri on kaikkien tuntema sissipäällikkö ja sankari. Paljon tapahtuu ja sota ja kuolema ovat vahvasti läsnä tässä teoksessa, mutta niin on rakkauskin.

Taivas sinivalkoinen jatkaa nuoren parin tarinaa siitä mihin edellinen osa jäi. Sota loppuu ja viipurilaiselta Laurilta menee kaikki. Aino pysyy sitkeästi miehen rinnalla, vaikka kaikki on aloitettava tyhjästä eikä sotainvalidin kanssa ole aina niin helppoa. Rakkaus kantaa ja saa jaksamaan. Myös tämä teos on rakennettu vuoroin Laurin ja vuoroin Ainon kertomaksi.

Molemmat kirjat kuvaavat suunnatonta sitkeyttä ja peräänantamattomuutta, uskoa ja toivoa paremmasta kansakuntamme vaikeina aikoina. Itse pidän Taivas sinivalkoinen -teosta koskettavampana kuin edeltäjänsä, jotenkin koen sen vahvemmin, vaikka toisaalta pidänkin edeltäjästä enemmän. Kerronnallisestihan nämä teokset eivät ole mitenkään kovin huikaisevia, mutta tarina vie mukanaan.

Teosten välillä on selkeitä asiaristiriitoja, mutta yritän kovasti jättää ne huomiotta, sillä haluan vain nauttia tarinasta. Jos vertaan kirjoja ja alkuperäistä sarjaa, kirjat valottavat asioita paljon enemmän. Niin Laurin kuin Ainonkin äidit vaikuttavat huomattavasti inhimillisemmiltä kuin sarjassa, samoin itse päähenkilöiden mielenliikkeet valottuvat paremmin.

♠♠♠♠½