Kaarna

Tommi Kinnunen: Kaarna

WSOY 2024

kansi: Martti Ruokonen

Tommi Kinnusen uusinta romaania Kaarna ei voi kuin kehua. Eri vuosikymmenillä liikkuen ja useamman henkilön muistoja ja mielikuvia kuvaten muodostuu pysäyttävä kokonaisuus, joka kertoo lukijalle paljon sellaista, mikä jää yksittäisiltä hahmoilta itseltään piiloon.

Martti, Eeva ja Marja ovat sisarukset, jotka aika ja olosuhteet ovat etäännyttäneet toisistaan kenties lopullisesti. Heidän äitinsä laina on jo vuosia ollut muissa maailmoissa. Kuolemaa tekevän äidin sairaalavuoteen viereen kokoontuminen nostaa pintaa monenlaisia tunteita. Muistot ja kokemukset äidistä erottavat heitä, vaikka äidin sairaalavuode kokoaakin heidät vielä yhteen.

Vaikka Laina-äiti onkin jo muissa maailmoissa, lukija oppii tuntemaan hänen mielenmaisemaansa paremmin ja todemmin kuin hänen lapsensa koskaan. Kirjassa liikutaan 2000-luvulta taaksepäin kohti kesää 1944, jolloin partisaanien hyökkäys muutti Lainan pysyvästi. Kaiken aiemmin kerrotun taustalla on aina se koteloitunut kipu, jota ei koskaan saanut puhutuksi, ja kysymykset, joihin ei koskaan tullut vastausta. Koska lapset eivät tiedä, he eivät voi ymmärtää äkkipikaista äitiään.

"Miehet puhuivat sodasta omanaan, miesten sotana, ja niille pahuuden mittareina on kaatuminen tai silpoutuminen. Naisten sodasta ei puhuta, eikä heidän pelostaan, ei pommituksista, ei nälkään tai sairauksiin kuolleista vastasyntyneistä vauvoista - saati sitten pahemmista. Ikään kuin sota olisi tapahtunut vain niille, jotka saivat turvakseen kiväärin." (s. 87)

Kinnusella on taito luoda henkilöhahmoja, joita voi olla vaikea ymmärtää, mutta jotka kuitenkin ovat syvästi inhimillisiä. Tässäkin kirjassa se näkyy, ja mielestäni Kaarnan henkilöhahmot menevät Kinnusen parhaiden joukkoon. Pidin sisaruksistaan erilleen jäävän Martin hahmosta ja etenkin loppuvaiheilla Lainakin sai osakseen ymmärrystä.

Kaarna olisi nopealukuinen kirja, jos ei olisi niin rosoinen ja raskas, että vaatii pieniä hengähdystaukoja. Minulle tämä oli todella vaikuttava lukukokemus ja luultavasti palaan tähän kirjaan vielä joskus uudelleen.

Kiltti tyttö, kohta kuollut

Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut

Kiltin tytön murhaopas, osa 3

Otavan äänikirja 2024

alkup. As Good as Dead

suomentanut Leena Ojalatva

äänikirjan lukijoina Mimosa Willamo, Valtteri Lehtinen ja Yasmine Yamajako

Huhhuh mikä päätös Kiltin tytön murhaopas -trilogialle! Jokainen osa on ollut hyvä ja jännitys on sarjan edetessä vain tiivistynyt, mutta kyllä Kiltti tyttö, kohta kuollut räjäyttää pajatson. Nyt loksahtaa kohdalleen moni sellainenkin asia, joka on aiemmin sarjassa jäänyt kunnollista selitystä vaille. En olisi etukäteen mitenkään uskonut millaisia käänteitä tämä kirja pitää sisällään.

Pip on itseoppinut etsivä, joka on selvittänyt jo kaksi poliisilta selvittämättä jäänyttä tapausta. True crime -podcastissaan Pip on kertonut tutkimistaan tapauksista, mikä on johtanut myös ikäviin lieveilmiöihin, kuten häirintään ja jopa tappouhkauksiin. Kun joku alkaa lähettää hänelle säännöllisesti viestiä "Kuka etsii sinua, kun sinä katoat?", alkavat niin Pip kuin Ravikin huolestua, etenkin kun samaan aikaan kotipihaan alkaa ilmestyä päättömiä lintuja ja omituisia liitu-ukkoja.

Pip on varma, että joku seuraa häntä tosielämässä, mutta ei-niin-yllättäen paikallinen poliisi pitää kaikkea lähinnä sattumana. Melko pian Pip huomaa yhtäläisyyksiä vainoajansa ja 6 vuotta aikaisemmin kohahduttaneen sarjamurhaajan välillä. Jesaritappaja saatiin kiinni ja vangittiin, mutta Pip ei voi olla pohtimatta onko telkien takana väärä mies. Hänen on selvitettävä totuus ennen kuin hänestä itsestään tulee uhri.

Tämä kirja on niin huikea! Niin looginen, niin oivaltava, ja silti niin jännittävä ja yllättävä, että ei voi kuin ylistää. Suosittelen tätä trilogiaa kaikille, jotka haluavat lukea hyviä jännäreitä. Vinkkinä, että nämä pitää ehdottomasti lukea järjestyksessä, jotta jännite säilyy loppuun asti.

Kierrätystä ja kirsikankukkia

Inkku Kärkkäinen: Kierrätystä ja kirsikankukkia

Kirsikankukkia 1

Myllylahti 2024

Inkku Kärkkäisen esikoisromaani Kierrätystä ja kirsikankukkia osoittautui varsin virkistäväksi tulokkaaksi viihdekirjallisuuden saralla. Niin paljon kuin pidänkin maaseudulle sijoittuvista viihdekirjoista, oli vaihteeksi mukavaa lukea kaupunkiympäristöön sijoittuvaa viihdettä.

Minna Mattila on ammattijärjestäjä, joka kohtaa työssään hyvin erilaisia koteja ja perheitä. Työssä tapahtuvien kohtaamisten kautta peilataan myös Minnan omaa elämää. Hän nauttii omasta rauhasta ja omista rakkaista esineistään, mutta äidin mielestä Minnan olisi syytä jo järjestää omakin elämänsä oikeille urille, siis löytää puoliso ja perustaa perhe.

Minna on mielestäni jotenkin tosi kiva hahmo. Älykäs, tunnetaitoinen ja sopivan itsenäinen. Hän pohtii valintojaan ja tulevaisuuttaan aikuisen ja itsensä kanssa sinut olevan ihmisen tavoin, vaikka äidin tapa puuttua hänen asioihinsa saakin hänet helposti kiihtymään. Jollakin tavalla samaistuin Minnaan, sillä hän tuntui monessa kohtaa pohtivan juuri samanlaisia asioita kuin mitä itsekin olen joskus pohtinut: elämänvalintoja, parisuhdetta, ympäristöstä kumpuavia toiveita ja erillisyyttä suhteessa muihin.

Kierrätystä ja kirsikankukkia on kiva, nopealukuinen kirja. Teksti on sujuvaa ja oli aika hauska valinta upottaa siihen tekstailua/viestittelyä ihan viesti-ikkunoina eikä tavan dialogina. Pidin myös siitä, että Minnan ammatti oli isossa roolissa, ja vieläpä näin mielenkiintoisen erilainen ammatti. Viime vuosina konmaritus, karsiminen ja järjestäminen sekä oman ostokäyttäytymisen tarkkailu ovat olleet paljon pinnalla, joten valinta on onnistuneesti ajankohtainen. Työn kautta esille nousevia asioita peilataan Minnan elämään niin, että ei jää väkisin väkertämisen maku.

Minä jotenkin kovasti toivoisin, että mahdollisimman moni viihteen ystävä löytäisi tämän kirjan, sillä itselleni jäi tästä sen verran kiva olo.

Lukupiirikirja: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Gummerus 2016

alkup. Das Herzenhören, 2002

suomennettu englanninkielisestä uudistetusta laitoksesta The Art of Hearing Heartbeats

suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi

Lukupiirimme jää kesätauolle ja halusin kevään viimeistä kokoontumista varten luettavaksi jotain ihanaa. Valitsin Jan-Philipp Sendkerin Sydämenlyönneissä ikuisuus, jota olin kuullut kehuttavan, mutta joka silti yllätti minut melko totaalisesti. Itse asiassa sain tämän kirjan alunperin ennakkokappaleena blogin myötä, mutta lukematta jäi ja lopulta se päätyi poistoon kirjahyllystäni. En olisi arvannut, että kyseessä on näin mukaansatempaava ja hieman jännittäväkin tarina!

Burmasta kotoisin oleva juristi Tin Win katoaa lähdettyään aivan tavalliseen tapaan töihin kotoaan New Yorkista, mutta ei koskaan saavu työpaikalleen. Se aamu on viimeinen kerta, kun perhe kuulee hänestä mitään. Neljä vuotta myöhemmin tytär Julia saa käsiinsä vanhan rakkauskirjeen, jonka hänen isänsä on kirjoittanut jollekin burmalaisnaiselle. Epätietoisuus isän kohtalosta vaivaa Juliaa siinä määrin, että hän päättää pakata matkalaukkunsa ja matkustaa kirjeessä mainittuun burmalaiskylään ottaakseen selvää isästään.

On oikeastaan hyvä, että tämä kirja säästyi minulla luettavaksi vasta nyt, sillä en ole lainkaan varma olisinko 8 vuotta sitten ymmärtänyt tarinan kauneutta tällä tavalla. Teksti on todella kaunista, mistä kuuluu kiitos myös suomentajalle. Kerronnassa on herkkyyttä, mutta se ei missään kohtaa johda kovasti kavahtamaani tekotaiteellisuuteen. Tin Winin nuoruudessaan kokema rakkaustarina, ja olosuhteet joissa se versoi, vievät mukanaan.

Sydämenlyönneissä ikuisuus välittää kuvan Burmasta, jossa uskotaan ennustuksiin ja astrologiaan. Juuri tuo usko tuo monelle lohtua, mutta myös johtaa siihen, että ihmisille tulee pakonomainen tarve puuttua oletettuun kohtaloonsa. Mistään muusta välittämättä ihmiset ovat valmiita tarttumaan ties minkälaisiin konsteihin, jotka uskovat pelastusrenkaikseen. Astrologia vaikuttaa myös Tin Winin elämänpolkuun monessa kohtaa, mutta ei koskaan hänen omasta tahdostaan.

Sydämenlyönneissä ikuisuus on lumoava tarina. Haluan lukea myös Burma-trilogian kaksi myöhempää osaa, jotka toivottavasti ovat yhtä hyviä kuin tämäkin.

Kartanonrouva

Enni Mustonen: Kartanonrouva

Rouvankartanon tarinoita 2

Otava 2024

Enni Mustosen sarja Rouvankartanon tarinoita jatkuu. Päähenkilö Hedda Noora on ehtinyt olla avioliitossaan jo yli 10 vuotta ja tuona aikana on syntynyt liuta lapsia, jotka vilistävät kartanossa ja sen mailla. Lähes kaikki ensimmäisestä osasta tutut hahmot ovat yhä mukana Kartanonrouvan matkassa.

Enni Mustonen on yksi suosikkikirjailijoistani, mutta valitettavasti on pakko sanoa, että tämä sarja ei nyt oikein lähde. Pidin jo Kasvattitytärtä hieman laimeana, vaikka tarinankuljetus olikin ihan sujuvaa. Siinä missä Kasvattitytär oli hieman laimea, on Kartanonrouva ihan oikeasti laimea. Tarina ei tunnu saavan minkäänlaista lakipistettä tai merkittävää käännekohtaa, vaan tapahtumissa tuntuu vuorottelevan lähinnä synnyttäminen ja sotiminen. Kumpaankin liittyy välillä dramatiikkaa, mutta se ei välittynyt ainakaan minulle lukijana. Hahmot jäävät etäisiksi eikä tarina vie mukanaan.

Minä toivoin, että tämä sarja jatkuisi avausosaa vahvempana, ja toivon sitä edelleen. Ehkä 1800-luvulle tultaessa Mustonen pystyy tekemään historiasta taas elävämpää ja sitomaan päähenkilönsä vaiheet paremmin tapahtuma-aikaan, sillä tapahtuuhan heti vuosisadan alussa vaikka mitä, mihin voisi tarttua.

Kuningatarlaiva

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

Ilkkalan Susanna, osa 2

Otavan äänikirja 2022

lukijana Elina Varjomäki

Ilkkalan Susanna eli Susanna Katariina Weck on selviytynyt nuijasodan jälkimainingeista aina Tukholmaan asti ja perustanut oman kauppaverkostonsa, mutta helpolla mikään ei ole hänelle tullut. Kun hänen liikekumppaninsa menehtyy, joutuu Katariina käymään sinnikästä taisteluaan entistä taitavammin, jotta pystyy edelleen toimimaan asemansa mukaisesti. Onneksi kuningas rakennuttaa parhaillaan uutta lippulaivaa, johon tarvitaan tervaa - ja sitä Katariina pystyy heille toimittamaan.

Oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan tämän kirjan kautta 1600-luvun Tukholmaan, joka oli monelle toiveiden kaupunki. Sieltä toivottiin löytyvän lupaus paremmasta, vaikka köyhyys ajoi ihmisiä kerjäämään ja varastelemaan. Vasa-laivan rakentamista oli myös kiinnostavaa seurata, etenkin kun jossain kohtaa oivalsin, että tässähän puhutaan juuri siitä kovaonnisesta laivasta, joka upposi heti alkuunsa. Valkama onkin poiminut teoksen tapahtuma-ajasta mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä, joilla kehystää päähenkilömme elämänvaiheita.

Katariina esiintyy Kuningatarlaivassa yhtä vahvana kuin Katariinanpyörässäkin, mutta on samalla sisimmässään monta kertaa epävarma. Halu pitää huoli niin ottolapsista kuin Ilkkalaan jääneistä jo aikuisiksi varttuneista pojistakin on vahva, heidän eteensä Katariina tekisi mitä vaan. Harmi vain, että ottolapset eivät aina tunnu oikein ymmärtävän miten kaukonäköisesti Katariina luotsaa kauppahuonettaan ja mitä se vaatii myös hänen huonekunnaltaan. Maine on tärkeä, jos mielii menestyä.

Odotan mielenkiinnolla mitä trilogian päättävä Tervahovi tuo tullessaan, sillä viimeistään nyt on pakko ottaa selvää siitä, miten Katariinan ja kauppahuoneen käy.