Sinusta kaikki alkoi

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi

HarperCollins Nordic, 2015

alkup. Here's Looking at You, 2013

suomentanut Anja Lindqvist

lukijana Pinja Flink

Mhairi McFarlanen teoksista on vuosien saatossa muodostunut minulle luottoviihdettä. Tykkään hänen hahmoistaan, huumoristaan ja kirjoitustyylistään, jotka yhdessä muodostavat mukaansatempaavia kertomuksia. Sanotaan kuitenkin, että poikkeus vahvistaa säännön, ja McFarlanen tuotannossa Sinusta kaikki alkoi on kai sitten se poikkeus.

Sinusta kaikki alkoi kertoo kolmekymppisestä Anna Alessista, joka tunnustautuu romantikoksi. Nettideittailun myötä hän kohtaa mitä erikoisempia kumppanikandidaatteja, mutta ei hän silti ole menettänyt uskoaan rakkauteen. Vaikka rakkausrintamalla on vastatuulta, työssään historioitsijana Anna menestyy ja työstään hän myös pitää. Hän elää mukavaa ja oikeastaan myös onnellista elämää, kunnes menneisyys muistuttaa itsestään James Fraserin muodossa.

Anna oli kouluikäisenä ylipainoinen ja muutenkin erilainen kuin muut, mikä johti siihen, että kiusaajat ottivat hänet hampaisiinsa. Kouluvuosien jälkeen Annan ulkonäkö on muuttunut ja hän on saanut uutta itsevarmuutta, mutta koulukiusaamisen jättämät haavat ja etenkin hänen ihastuksensa Jamesin tempaus koulun juhlissa seuraavat häntä edelleen, vaikka hän on tietoisesti halunnut unohtaa kaiken. Kun yhteistyöprojekti tuo Annan ja Jamesin saman työpöydän ääreen, on Annan pakko kohdata kipeät muistot. Anna joutuu myös pohtimaan, voiko kiusaaja todella muuttua toisenlaiseksi, kuten hänkin on muuttunut, ja ulkoisesti vieläpä niin paljon, että mies ei edes tunnista häntä.

En erityisesti pitänyt siitä, miten tässä kirjassa käsiteltiin ulkonäköasioita. Vaikka se oli pääsääntöisesti Annan itseensä kohdistamaa kritiikkiä, siitä tuli surullinen olo, ja koko kirjaan tuli jotenkin negatiivinen sävy. Tarina ylipäätään oli todella ulkonäkökeskeinen. Koko kiusaaja-kiusattu-trooppi ei myöskään ollut minulle mitenkään mieluinen, vaikka tarinassa oli kyllä myös hyvät hetkensä. Pisteitä annan kuitenkin nasevasta dialogista, joka toi tarinaan mainiota tilannekomiikkaa.

Meidän kesken

Mhairi McFarlane: Meidän kesken

HarperCollins Nordicin äänikirja, 2023

alkup. Between Us, 2023

suomentanut Hanna Arvonen

lukijana: Anniina Piiparinen

Olen viime vuosina kuunnellut suuren osan Mhairi McFarlanen suomennetuista teoksista. Mielestäni ne toimivat äänikirjoina todella hyvin ja niistä onkin muodostunut minulle ikään kuin luottoviihdettä. Kirjoitin tammikuussa 2022, jolloin viimeksi postasin blogiini hänen kirjoistaan, seuraavasti:

Olen yrittänyt miettiä mikä on se juttu, joka saa minut niin kovasti pitämään hänen kirjoistaan. Pidän hänen huumoristaan ja kirjoitustyylistään, mutta on muutakin. Luulenpa, että osasyynä on se, että hänen henkilöhahmonsa eivät ikinä ole yksiulotteisia, vaan heistä löytyy rosoa ja särmää. Juonessa on usein tietyt ennalta-arvattavuutensa, mutta matkan varrella paljastuu yleensä aina jotain yllättävää ja käänteentekevää. Hänen hahmoilleen asiat eivät ole liian helppoja, vaan toisinaan matkan aikana heidän on oivallettava paljonkin sekä itsestään että muista. Pidän McFarlanen naispäähenkilöistä luultavasti myös siksi, että he ovat älykkäitä ja itsenäisiä aikuisia naisia, eivät mitään avuttomia tyttösiä.

Samoissa mietteissä olen edelleen. Minun on ollut vähän ikäväkin McFarlanen kirjojen pariin, sillä vaikka viihdekirjallisuutta kulutankin nykyään aika paljon, niin hänen kirjojaan en ole tässä lähes kolmen vuoden aikana kuunnellut kuin yhden. Nyt valitsin tämän uusimman kuunteluun ja viihdyin kyllä hyvin.

Roisin ja Joe ovat olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Viime aikoina suhde on tosin alkanut vähän väljähtyä, sillä Joen ura käsikirjoittajana on alkanut todella ottaa tuulta alleen ja se on vienyt häntä ympäriinsä välillä pidemmiksikin ajoiksi. Nyt Roisin, Joe ja heidän kaveriporukkansa on kokoontunut viettämään yhteistä viikonloppua, jolloin juhlitaan monestakin syystä, myös Joen uuden rikosdraaman televisiojulkaisua.

Yhteinen viikonloppu ei tuo tullessaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota Roisin on kaivannut niin parisuhteeltaan kuin kaveripiiriltäänkin. Käy pikemminkin niin, että yhteinen aika horjuttaa kaikkia perustuksia ja luottamusta, jota Roisin on puolisoaan kohtaan tuntenut: Joen uusi sarja on täynnä Roisinin puolisolleen kertomia salaisuuksia, osin kipeitä ja hyvin yksityisiä. Tämä saa hänet pohtimaan mitä kaikkea Joe onkaan siirtänyt tosielämästä sarjaansa. Entä jos sarjan uskottomassa päähenkilössä onkin enemmän Joeta itseään kuin mitä hän antaa ymmärtää?

Kuten McFarlanen kirjoissa yleensäkin, mielestäni päähenkilö Roisin on hyvä tyyppi. Pidin hänen fiksuudestaan ja siitä, miten hän käsittelee asioita pääosin hyvin aikuismaisesti, vaikka häntä onkin loukattu syvästi. McFarlanelle tyypillinen fiksu päähenkilö siis. Tähän mennessä McFarlane on onnistunut myös aina keksimään uudenlaisia juonenkäänteitä ja ihmissuhdetilanteita, vaikka hän samaa genreä koko ajan kirjoittaakin.

2 x Mhairi McFarlane

Kuuntelin joulukuussa kaksi Mhairi McFarlanen kirjaa, joista molemmista pidin kovasti. Olen yrittänyt miettiä mikä on se juttu, joka saa minut niin kovasti pitämään hänen kirjoistaan. Pidän hänen huumoristaan ja kirjoitustyylistään, mutta on muutakin. Luulenpa, että osasyynä on se, että hänen henkilöhahmonsa eivät ikinä ole yksiulotteisia, vaan heistä löytyy rosoa ja särmää. Juonessa on usein tietyt ennalta-arvattavuutensa, mutta matkan varrella paljastuu yleensä aina jotain yllättävää ja käänteentekevää. Hänen hahmoilleen asiat eivät ole liian helppoja, vaan toisinaan matkan aikana heidän on oivallettava paljonkin sekä itsestään että muista. Pidän McFarlanen naispäähenkilöistä luultavasti myös siksi, että he ovat älykkäitä ja itsenäisiä aikuisia naisia, eivät mitään avuttomia tyttösiä.

Tyttö muiden joukossa kertoo Ediestä, joka jää työtovereidensa hääjuhlissa sulhasen kanssa kiinni kyseenalaisesta tilanteesta. Nopeasti raivostunut petetty morsian ja vastuutaan pakoileva sulhasmies saavat kaiken näyttämään Edien syyltä, vaikka hän ei ollutkaan aloitteellinen osapuoli. Koska kaikki kolme ovat työtovereita, tilanne on hankala. Pomo lähettää Edien työskentelemään Elliot Owenin elämäkertaprojektin parissa. Sen vuoksi Edie matkaa takaisin kotikaupunkiinsa ja asettuu asumaan lapsuudenkotiinsa isänsä ja sisarensa luo.

Vaikka Edie on ajautunut eräänlaiseen umpikujaan ja joutunut työyhteisönsä ja ystäväpiirinsä hyljeksimäksi, pysyy hän epävarmuuden hetkistä huolimatta vahvana. Siihen auttaa se, että hänen ja Elliotin välille syntyy aito ja rehellinen luottamus, joka paitsi jouduttaa kirjan kirjoittamista myös osaltaan terapoi Edietä. Snobina pidetty lupaava näyttelijä ei olekaan niin ylimielinen kuin Edien on annettu ymmärtää, vaan hän tarjoaa Edielle näkökulmia asioihin. Kotikaupungissa ystävyyssuhteet vanhojen ystävien kanssa alkavat myös versoa uudelleen, ja vaikka pikkusiskon kanssa välit ovat erimielisyyksistä toisinaan lähes katkeamispisteessä, Edie huomaa viihtyvänsä lapsuutensa maisemissa paremmin kuin arvasikaan.

Tyttö muiden joukossa oli mukaansatempaava, viihdyttävä ja ihana kirja, pidin siitä todella! Siksi otinkin ripeästi kuunteluun toisen kirjaston valikoimasta löytyneen ja vielä kuuntelemattoman McFarlanen, joka myös vei minut mennessään.

Muuten siitä viime kerrasta on tarina ystävyydestä ja itsetutkiskelusta. Eve, Susie, Justin ja Ed ovat olleet erottamattomia ystäviä 18-vuotiaasta saakka. Heidän ystävyytensä on kestänyt muuttuneet elämäntilanteet, he tapaavat säännöllisesti pubivisan merkeissä ja muutenkin. Vieläkin yli kolmekymppisenä Eve on salaa yhtä rakastunut Ediin kuin ennenkin. Vaikka olisi jo aika menne eteenpäin, hän ei voi olla miettimättä, mitä heidän välilleen olisi voinut kehkeytyä.

Kun eräänä pubivisan jälkeisenä yönä tapahtuu vakava onnettomuus, jonka seurauksena kaikkien elämä muuttuu, Eve saa huomata, että ei tunnekaan ystäviään niin hyvin kuin luuli. Eve on kuvitellut, että hän on salarakkauksineen ainoa, jolla on salaisuuksia, mutta hän huomaa olevansa väärässä. Onnettomuudesta seuraa oivallus, että kukaan ei lopulta voi tuntea toista ihan täysin. Eve ja Susie ovat jakaneet ihan kaiken, tai niin Eve luuli, mutta hänen Ediin kohdistuvien tunteidensa ohella on muutakin, mistä he eivät ole koskaan puhuneet. Samalla kun Eve pohtii tätä oivallusta, hän huomaa, että tarinoilla on aina kaksi puolta.

Nyt olen kuunnellut kaikki kirjaston kautta tällä hetkellä saatavissa olevat McFarlanet. Pitänee tiedustella voisi niitä saada valikoimaan lisää, tai sitten pitää ottaa kokeilujakso jostain äänikirjapalvelusta, sillä haluaisin kyllä kuunnella loputkin.

Tiedot:

Tyttö muiden joukossa, Harper Collins Nordic 2016. Alkup. Who's That Girl, suomentanut Hanna Arvonen, lukijana Sanna Majuri.

Muuten siitä viime kerrasta, Harper Collins Nordic 2021. Alkup. That Night, suomentanut Hann Arvonen, lukijana Sanna Majuri.

Sinuun minä jäin

Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin

13 h 21 min., HarperCollins Nordic 2020

alkup. You Had Me at Hello, 2012

suom. Hanna Arvonen

lukija: Sanna Majuri

 

Kuuntelin viime keväänä ensimmäisen McFarlaneni, kun kirjaston Ellibsistä tuli vastaan hänen teoksensa Hei ethän unohda minua. Teos yllätti minut olemalla monisyisempi kuin odotinkaan. Tuolloin ajattelin, että voisin lukea/kuunnella hänen tuotannostaan jotain muutakin, ja syksyllä olikin sitten tämän teoksen  vuoro. Teoksessa on ennalta-arvattavuutensa, mutta samaan aikaan juoni on sangen hurmaava ja vie mennessään.

 

Rachel on juuri eronnut poikaystävästään, kun hän kohtaa jälleen nuoruudenrakkautensa Benin. Ben on nyt naimisissa oleva lakimies. Vanha ystävyys elpyy 10 vuoden jälkeenkin, mutta niin elpyvät myös Rachelin romanttiset tunteet Beniä kohtaan. Kuvio on ennalta-arvattava, sillä heti on selvää, että rakkaustarinahan tästä kehkeytyy.

 

Teoksen kuuntelemisesta on jo hyvän aikaa, mutta juonikuvion pääpiirteet jäivät hyvin mieleen. Parhaiten kuitenkin jäi mieleen tunne siitä, että viihdyin tämän teoksen parissa oikein hyvin. McFarlane osaa viihdyttää, mutta kerronta ei silti jää liian kepeäksi, vaan tässäkin käsitellään Rachelin kautta monenlaisia tunteita.

Hei ethän unohda minua

Mhairi McFarlane: Hei ethän unohda minua

13 h 2 min., HarperCollins Nordic 2019

alkup. Don't You Forget About Me, 2018

suom. Hanna Arvonen

lukija: Sanna Majuri

 

Olen jälleen siinä tilanteessa, että minulla ei ole käytössä mitään maksullista äänikirjasovellusta edes kokeilujaksolla, joten etsin kuunneltavani kirjaston Ellibsistä. Jos korona-ajassa on jotain hyvää, niin se on sitten se, että kirjasto on kasvattanut e-aineistotarjontaansa hurjasti ja kirjoista on hankittu aiempaa useampia lisenssejä paikkaamaan kasvanutta kysyntää. Olenkin nyt bongaillut yllättävänkin hyvin kuunneltavaa Ellibsin kautta. Ensimmäisenä otin kuunteltuun Mhairi McFarlanen teoksen Hei ethän unohda minua.

 

Minulla ei ollut mitään aikaisempaa tuntumaa McFarlanen kirjoihin, mutta tiesin niiden kiertävän jonkin verran lainalla meidän kirjastossa. Yllätyinkin ihan positiivisesti, sillä tämä oli monisyisempi kirja kuin aavistinkaan. Viihdyin kirjan matkassa hyvin ja minulle jäi jopa tunne, että voisin kuunnella McFarlanen kirjoja lisääkin, sillä ainakin tämä vei tehokkaasti mukanaan ihan muihin maisemiin.

 

Hei ethän unohda minua kertoo Georginasta, josta povattiin lukion vuosikirjassa todennäköisintä menestyjää. Reilun kymmenen vuoden kuluttua Georgina on kuitenkin juuri potkut saanut surkean ravintolan tarjoilija, jolla ei ole sen enempää loppututkintoa, omistusasuntoa kuin nousujohteista uraakaan. Potkujen ansiosta Georgina pääsee kuitenkin irti surkean työpaikan ympyröistä, ja samaan aikaan toinenkin oravanpyörä pysähtyy, kun hän löytää poikaystävänsä sängystä toisen naisen kanssa.

 

Uudet tuulet siis puhaltavat Georginan elämässä ja kuljettavat hänet uuteen työhön vastikään avatussa pubissa. Yllättäen Georgina oivaltaa, että toinen pubin johtajista on poika, johon hän rakastui lukiossa. Lucasista on tullut se menestyjä, jota Georginasta povattiin. Hän on luonut kokonaisen ravintolaimperiumin veljensä kanssa. Vuosien varrella Georgina ei ole kyennyt unohtamaan Lucasia oikeastaan koskaan, ja ainoastaan Georgina tietää totuuden heidän välirikkoonsa johtaneiden tapahtumien taustoista.

 

Hei ethän unohda minua oli siis huomattavasti monisyisempi kirja kuin aavistinkaan. Juonessa on omat ennalta-arvattavuutensa, mutta paljon käsitellään myös niitä paineita, joita Georginaan kohdistetaan. Hänen ikäisellään naisella pitäisi olla vakaa työ, asiallisia jakkuja vaatekaapissa, omistusasunto ja mielellään myös vakaa parisuhde vakavasti otettavan miehen kanssa. Georginan ja Lucasin välirikkoon johtaneiden tapahtumien taustalla on myös sellaisia juonenkäänteitä, jotka pääsevät yllättämään. Viihteellisyydestään ja tietynlaisesta ennalta-arvattavuudestaan huolimatta tämä teos ei ollut ihan niin täyttä pumpulihöttöä kuin alkuun epäilin. 

 

♠♠♠