Jälkikaiku

Leena Lehtolainen: Jälkikaiku 

11 h 3 min., Tammi 2020

lukija: Krista Putkonen-Örn

Uusi Maria Kallio -dekkari kuunneltavaksi on aina kuin lahja, sillä viihdyn kyseisen sarjan äänikirjaversioiden kanssa todella hyvin. Lehtolainen ammentaa dekkareissaan taitavasti ajankohtaisista ilmiöistä, ja niin on Jälkikaiunkin kohdalla. Tässä teoksessa keskiössä on aiemmissakin teoksissa käsiteltyjä teemoja, kuten maahanmuuttajuus, viharikokset ja poliittinen ilmapiiri.

Teos alkaa, kun rikospoliisi Maria Kallion kissa kuljettaa emännälleen pihalta löytämänsä ihmisen korvan. Miten korva on joutunut juuri Kallion pihapiiriin ja onko se sattumaa? Samaan aikaan Kallion tiimi saa selvitettäväkseen maahanmuuttajanuorukaisen surman, joka herättää kysymyksiä viharikoksen mahdollisuudesta. Tiimin työskentelylle asettaa omat haasteensa tiimiin kohdistuva maalitus, sometrollaus ja heidän nimissään julkaistut valetwiitit. Näyttää siltä, että Kallion tiimillä on edessään todella vaikeaselkoinen ja räjähdysherkkä vyyhti.

Leena Lehtolainen osaa viihdyttää, mutta myös samaan aikaan luoda uskottavaa kuvaa poliisin työskentelystä ja askarruttaa lukijoitaan rikosvyyhtien selvittämisellä. Jälkikaiku oli hyvin vaivatonta ja mukaansatempaavaa kuunneltavaa, mutta kiitoksen siitä ansaitsee myös yksi suosikkilukijoistani eli Krista Putkonen-Örn. Seuraavaa osaa odotellessa!

Pakumatkalla

Aino Huilaja: Pakumatkalla

191 s., Otava 2021

kansi: Jerry Ylkänen

Mtv:n entisen uutisankkurin Aino Huilajan Pakumatkalla tuntuu olevan tämän kevään varatuimpia kirjoja ainakin meidän kirjastossa. Kirjaa on kehuttu paljon, eikä suotta. Huilajan ja hänen puolisonsa sekä pariskunnan Arska-koiran pakumatkasta halki Euroopan on mukava lukea, sillä Huilajan rehellinen teksti vie mennessään. Arjen oravanpyörästä irrottautuminen vei heidät asumaan pakettiautoon ja matkalle ympäri Eurooppaa, vaikka koronaviruksen leviäminen keväällä 2020 katkaisikin pakettiautoelämän aiottua aikaisemmin. Ehkä kiireistä nykyihmistä kiinnostaa tässä kirjassa sekin, miten joku uskaltaa heittäytyä tavallaan tyhjän päälle ja altistaa itsensä epävarmuudelle.

Kun Aino Huilaja havahtui siihen, että työstä oli alkanut mennä ilo ja innostus, alkoi mielessä elää vähitellen ajatus muutoksesta. Pariskunta osti pakettiauton ja teki siitä itselleen kodin tarkoituksenaan reissata ympäri Eurooppaa ennalta määrittelemättömän ajan ja ilman pitkäaikaissuunnitelmia. Matkan aikana Huilaja alkoi kirjoittaa kirjaansa. Autenttisuuden siitä kyllä erottaakin. Eräänlaisen reissupäiväkirjan ja yleisen elämänpohdinnan sekoitus on onnistunut. Irrottautumisen tarve ja suunnan hakeminen tuntuu todelliselta nykyajan ilmiöltä, vaikka harva varmasti uskaltaa haaveensa  toteuttaa - ei ainakaan yhtä radikaalisti kuin Huilaja.

Pidin valtavasti Huilajan kirjoitustyylistä. Huomaa, että hän on sanankäytön ammattilainen ja tottunut ilmaisemaan itseään myös "paperilla". Haastavissakin hetkissä hän onnistuu löytämään pilkahduksen tilannekomiikkaa tai kauneutta ympäröivistä olosuhteista. Jopa silloin, kun pakumatka muuttuu pakomatkaksi kohti koti-Suomea koronaviruksen sulkiessa valtioiden rajoja, tuntuu Huilaja säilyttävän positiivisen vireen elämässä. Lukisin mielelläni lisääkin hänen tekstiään, jos hän julkaisee lisää kirjoja.

Vaihtokauppa

 

Beth O'Leary: Vaihtokauppa

14 h 19 min., WSOY 2021

alkup. The Switch

suom. Taina Wallin

lukijat: Kati Tamminen ja Eeva Eloranta

Voi että mikä ihana hyvänmielenkirja tämä olikaan! Kuuntelin tämän äänikirjana maaliskuun alkupuolella, mutta juoni on jäänyt tosi hyvin mieleen kahdestakin syystä. Ensinnäkin tietysti ihan itsensä takia, sillä pidin ideasta ja tarinankerronnan tyylistä paljon. Toisekseen äänikirjatoteutus oli ihan loistava, kun Kati Tamminen antoi äänensä tyttärentytär Leenalle ja Eeva Eloranta isoäiti Aileenille.

Leena Cottonin elämä Lontoossa tuntuu ajautuvan umpikujaan ja hän kaipaa maisemanvaihdosta. Sitä kaipaa myös pikkukylässä asuva isoäiti Eileen, jonka elämä tuntuu menevän samoja tuttuja uria eikä elämässä tapahdu oikein mitään jännittävää. Naiset päättävät vaihtaa asuntoja muutamaksi viikoksi päikseen, Leena saapuu pikkukylään irrottautumaan kuluttavasta oravanpyörästä ja Eileen lähtee Lontooseen etsimään säpinää elämäänsä.

Vaihtokaupan jotkin juonenkäänteet ovat hieman ennalta-arvattavia, mutta hahmot ja tarina itsessään ovat niin mukavia, että se ei oikeastaan haittaa. Tähän äänikirjaan oli mahdollisuus kääriytyä kuin lämpimään peittoon ja unohtaa ulkopuolinen maailma. Leena ja Eileen ovat hahmoina mahtavia, sellaisia aikaansaavia tahtonaisia, joista löytyy myös lämpöä. Heidän seurassaan on helppo viihtyä, samoin kuin muun värikkään hahmokaartin kanssa. Eileen lienee kuitenkin suosikkihahmoni, sillä elämänjanossaan hän on huikea! Hän mm. rekisteröityy deittisovellukseen ja elää muutenkin aktiivista elämää.

Pidin tästä teoksesta jopa enemmän kuin O'Learyn esikoisteos Kimppakämpästä. Toivottavasti hän kirjoittaa vielä lisääkin, sillä O'Learyn tyylissä ja juoni-ideoissa on jotain mukavan tuoretta ja omanlaista. Mielelläni lukisin tai kuuntelisin samanlaisia hyvänmielenkirjoja jatkossakin.

Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina

 

Jarkko Sipilä & Lauri Johansson: Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina

7 h 48 min., Docendo 20201

lukija: Jari Nissinen

Kuuntelin joskus maaliskuussa tunnetun suomalaisen rikollisen Lauri Johanssonin tarinan äänikirjana. Johansson on yksi rikollisliiga Natural Born Killersin perustajajäsenistä, ja tuomioita hän on saanut huumausainerikoksista ja henkirikoksista. Vankilassa ollessaan Johansson tuli uskoon ja jätti rikollisen polun taakseen.

Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina on mielenkiintoista mutta ei kovin mukavaa kuunneltavaa. Teos on todella suora, siinä ei kierrellä ja kaarrella, vaan asioista kerrotaan suoraan. Värikynää tarinalle on kuitenkin varmaan jonkin verran näytetty, vaikka värikästä Johanssonin elämä tuntuu muutenkin olleen. Rikolliselle tielle ajautuminen alkoi Johanssonin kohdalla jo varhain, eikä kierrettä ollut helppo katkaista. Useaan otteeseen vankilassa istunut mies ei paljon uusia tuomioita pelännyt, vaan otti vastaan mitä tulossa oli. Elämästä vankilassa kerrotaan myös suorasti. Aika raadollinen maailma, jos kaikki pitää paikkansa.

Muistan Johanssonin rikoksiin liittyviä kohuotsikoita, joten ennen teoksen aloittamista tiesin kenestä ja millaisia rikoksia tehneestä henkilöstä on kyse. Teos valikoitui kuitenkin kuunneltavakseni enemmänkin sattumalta, kun se oli saatavilla kirjaston Ellibsistä. Äänikirjatoteutuksen kohdalla mietin, että se olisi voinut olla vielä kiinnostavampi, jos Johansson olisi itse omalla äänellään lukenut teoksen äänikirjaksi. En oikein ymmärrä miksi näin ei ole toimittu tämäntyyppisen teoksen kohdalla.

Merkitsen tällä kohdalla Seinäjoen kirjaston lukuhaasteesta kohdan 16. rikollinen.

Aina tytär, aina äiti

 

Kirsi Hiilamo & Heli Pruuki: Aina tytär, aina äiti - Aikuisen naisen suhde omaan äitiin

184 s., Kirjapaja 2020

kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Olen etenkin viime vuosina pohtinut paljon omaa äitisuhdettani ja samalla laajemminkin paikkaani sukupolvien ketjussa. Millainen äiti minut on kasvattanut, entä hänet? Minkälainen elämänpolku oli isoäitini isoäidillä? Itse en ole äiti, mutta luulen, että jokainen kasvattaja kantaa mukanaan kaikuja jopa sukupolvien takaa. Ei niitä välttämättä mitenkään tunnista, mutta jokainen kasvattaja jättää jälkensä. Jokainen poimii omaan tekemiseensä vaikutteita omista kokemuksistaan, hyvistä ja huonoista - mikä oli hyvin, mitä itse ei halua toistaa.

Kun tämä Hiilamon ja Pruukin teos aikuisen naisen äitisuhteesta ilmestyi, kiinnostuin aiheesta oitis. Oma äitisuhteeni ei aina ole helpoin mahdollinen. Olemme äitini kanssa ihmisinä hyvin erilaisia, mikä osaltaan aiheuttaa kitkaa. Parhaiten meillä menee, kun ei nähdä liian usein, sillä muuten voi puhjeta myrsky. Vuosien varrella on puolin ja toisin tapahtunut asioita ja sanottu sanoja, jotka ovat loukanneet ja haavoittaneet. Kuitenkin etenkin lapsuudestani muistani paljon hyviä hetkiä, miten hauska ja kekseliäs ja elämäniloinen äiti oli. Niistä hetkistä olen kiitollinen. Äitisuhde, samoin kuin muutkin ihmissuhteet, muuttuu ja muovautuu elämän varrella, ja se pitää vain hyväksyä.

Aina tytär, aina äiti herätti minussa valtavasti ajatuksia, sillä äitisuhteen moninaisuus on kuvattu tässä teoksessa mielestäni todella hyvin. Kantava ajatus on äitisuhteen erityisyys, se, että suhde omaan äitiin on yksi naisen elämän keskeisimpiä ihmissuhteita. Äitisuhde vaikuttaa monesti muihin ihmissuhteisiin mutta myös omaan identiteettiin. Tunnistan sen omalla kohdallani ainakin osittain. Näistä asioista olisin mielelläni lukenut laajemminkin, sillä alle 200 sivua käsittävä kirja jää ehkä tietyllä tavalla hieman suppeaksi. Tuntuu, että tässä vasta raapaistaan pintaa.

Aina tytär, aina äiti on sujuvalukuinen ja kiinnostava teos. Se sopii mielestäni hyvin työkaluksi oman äitisuhteen tarkasteluun, mutta myös luettavaksi ihan muuten vain.