Tervahovi

Johanna Valkama: Tervahovi

Ilkkalan Susanna, osa 3

Otavan äänikirja 2023

lukijana Elina Varjomäki

Ilkkalan Susannasta kertova trilogia päättyy Tervahoviin. Tukholmaan asettunut Susanna Katariina Weck on jo hiljalleen vetäytymässä sivuun kauppiaselämästä, kun häneen oveensa kolkuttaa leskiminiä ja outoja unia näkevä lapsenlapsi. Susanna Katariina ottaa lapsen hoiviinsa ja päättää kouluttaa tästä kauppaporvarin, seuraajan itselleen. Lapsen unennäön kyvystä on myös hyötyä, kun valtaapitävät etsivät suuntaviivoja tuleville päätöksilleen.

Olen pitänyt trilogian edeltävistä osista, joissa niin ajankuva kuin hahmotkin ovat mielenkiintoisia. Olen ihaillut erityisesti sitä, miten Valkama on poiminut tapahtuma-ajasta mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä, jotka ovat koskettaneet myös päähenkilömme elämää. Sama taito sitoa päähenkilöt aikaansa näkyy myös Tervahovissa, mutta muuten kirja jää mielestäni hieman ohueksi. Jotenkin Susanna Katariina tuntuu jo lipuvan pois lukijoilta, vaikka hän tarinan keskushenkilö onkin.

Pidin kuitenkin siitä, miten teoksessa nostetaan esille nuoren kuningattaren hovi ja päätöksenteko. Vuonna 1643 nuori kuningatar Kristiina oli vähitellen astumassa valtaistuimelle ja ottavansa hallinnon omiin käsiinsä. Oikutteleva Kristiina ei tehnyt päätöksiään aina kovinkaan kaukonäköisesti, mikä löi leimansa ajan ihmisten elämään - hyvä onni ja suosio saattoi hetkessä vaihtua aivan päinvastaiseksi. Kristiinan valtakausi oli selvästikin historiallisesti merkittävä, joten oli mielenkiintoista saada pieni kurkistus siihen.

 

Kuningatarlaiva

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

Ilkkalan Susanna, osa 2

Otavan äänikirja 2022

lukijana Elina Varjomäki

Ilkkalan Susanna eli Susanna Katariina Weck on selviytynyt nuijasodan jälkimainingeista aina Tukholmaan asti ja perustanut oman kauppaverkostonsa, mutta helpolla mikään ei ole hänelle tullut. Kun hänen liikekumppaninsa menehtyy, joutuu Katariina käymään sinnikästä taisteluaan entistä taitavammin, jotta pystyy edelleen toimimaan asemansa mukaisesti. Onneksi kuningas rakennuttaa parhaillaan uutta lippulaivaa, johon tarvitaan tervaa - ja sitä Katariina pystyy heille toimittamaan.

Oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan tämän kirjan kautta 1600-luvun Tukholmaan, joka oli monelle toiveiden kaupunki. Sieltä toivottiin löytyvän lupaus paremmasta, vaikka köyhyys ajoi ihmisiä kerjäämään ja varastelemaan. Vasa-laivan rakentamista oli myös kiinnostavaa seurata, etenkin kun jossain kohtaa oivalsin, että tässähän puhutaan juuri siitä kovaonnisesta laivasta, joka upposi heti alkuunsa. Valkama onkin poiminut teoksen tapahtuma-ajasta mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä, joilla kehystää päähenkilömme elämänvaiheita.

Katariina esiintyy Kuningatarlaivassa yhtä vahvana kuin Katariinanpyörässäkin, mutta on samalla sisimmässään monta kertaa epävarma. Halu pitää huoli niin ottolapsista kuin Ilkkalaan jääneistä jo aikuisiksi varttuneista pojistakin on vahva, heidän eteensä Katariina tekisi mitä vaan. Harmi vain, että ottolapset eivät aina tunnu oikein ymmärtävän miten kaukonäköisesti Katariina luotsaa kauppahuonettaan ja mitä se vaatii myös hänen huonekunnaltaan. Maine on tärkeä, jos mielii menestyä.

Odotan mielenkiinnolla mitä trilogian päättävä Tervahovi tuo tullessaan, sillä viimeistään nyt on pakko ottaa selvää siitä, miten Katariinan ja kauppahuoneen käy.

Katariinanpyörä

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

Ilkkalan Susanna 1

Otavan äänikirja 2021

lukija: Elina Varjomäki

Kaipasin sukellusta historiaan, joten valitsin kuunneltavakseni Johanna Valkaman Katariinanpyörän, joka avasi Ilkkalan Susanna -trilogian. Teos sijoittuu nuijasodan jälkimaininkeihin. Päähenkilönä on kapinapäällikkö Jaakko Ilkan leski Susanna Katariina, joka päättää lähteä Turkuun hakemaan apua omalta suvultaan nyt, kun oma lähiyhteisö tuntuu kääntäneen syyttävät katseensa Ilkan perikunnan suuntaan.

Susanna Katariina aloittaa vaarallisen matkansa Laihelan apupapin matkassa, mutta edes kirkollinen seura ei tarjoa matkustavaisille suojaa, kun maan kuohuksiin jättäneen kapinan jälkeen liikkeellä on monenlaista muutakin kulkijaa. Leski katsoo parhaaksi alkaa käyttää nimeä Katariina ja vaieta visusti yhteydestä vihattuun Jaakko Ilkkaan.

Todellisuudessa Jaakko Ilkan vaimoista ei ole tiedossa juuri mitään historiallista faktaa, ei edes nimiä. Kirjailijalla onkin ollut hyvin vapaat kädet hahmoa luodessa ja sen mahdollisuuden hän on mielestäni hyödyntänyt onnistuneesti. Katariina on neuvokas  nainen ja lyypekkiläisen maustekauppiaan tyttärenä hän on saanut osakseen oppia ja sivistystä, joista koituu hänelle korvaamatonta apua uudessa vaikeassa tilanteessa. Hän on nuori, näyttävä nainen, mutta hän ei voi tai edes halua hyödyntää ulkoisia avujaan, sillä moni itäisen Ruotsinmaan silmäätekevä tunnistaisi hänet Ilkan leskeksi. Hahmona Katariina on mielestäni kiinnostava ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen.

Itselleni tässä kirjassa kiinnostavaa oli Katariinan ja apupapin matkanteko kohti Turkua, sillä matka Ilkan kotitilalta Ilmajoelta kävi läpi Kurikan ja Jalasjärven, joista jälkimmäisessä viivähdettiin hieman pidempikin tovi. Saarijärven läheisyydessä Jalasjärven ja Parkanon rajalla he kohtaavat tilalle yksin jääneet lapset, joita Katariina haluaa auttaa. Oma sukuni on sattumoisin juuri niiltä paikoin kotoisin, vaikkakin käsittääkseni se on sille paikoin saapunut paljon myöhemmin. Oli kuitenkin kiinnostavaa kuulla alueen varhaisesta asutuksesta. Saarijärven Hanneksesta tulee Katariinalle oivallinen kumppani, kun hän pyrkii kauppaporvariksi.

1500-luvun lopun yhteiskunnallinen elämä, hansakauppa ja sodan jälkeinen köyhyys on kuvattu eläväisesti samoin kuin kirkonkin asema. Kirjassa kohdataan ihmisiä yhteiskunnan eri kerroksista, mikä myös elävöittää kuvaa sen ajan yhteiskunnasta ja poliittisista suuntauksista. Katariinallekin alkaa vähitellen hahmottua laajempi kokonaiskuva kapinasta, jota hänen oma miehensä johti. Sarjan avaus on niin vahva, että varmasti tulen kuuntelemaan myös jatko-osat.

 

Kaukosaarten Aino

Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino

Metsän ja meren suku, osa 3. 

11 h 41 min., Otavan äänikirja 2018

lukija: Petriikka Pohjanheimo

 

Metsän ja meren suku -sarjan 3. osa Kaukosaarten Aino nostaa keskiöön Itämeren Aurin nuorimman pojan. Kohtalo kuljettaa paikkaansa vielä etsivän Iki-Kuuran Färsaarille, jossa Pohjolan tietäjien opit tunteva nuorukainen kohtaa druidimystiikan. Färsaaret näyttäytyvät Iki-Kuuralle karuina seutuina, joilla ei muita ihmisiä juuri tapaa. Hyljenaisen hän kuitenkin kohtaa heti haaksirikkouduttuaan saarille. Kuka hyljenainen oikeastaan on ja onko hänen elämänpolkunsa tuleva punoutumaan Iki-Kuuran elämänpolkuun?

Minun täytyy sanoa, että en oikeastaan sanottavammin pitänyt tästä kirjasta. Tämä oli mielestäni valitettavan tapahtumaköyhä ja tylsäkin teos, sillä vaikka teoksessa kuvataankin Iki-Kuuran päässä moneen suuntaan risteileviä ajatuksia ja tuodaan esille Pohjolan ja druidien mystiikkaa, ei teoksessa oikeastaan tapahdu juuri mitään. Ankean kosteaa meri-ilmaa, vähän ruoan haalintaa talven varalle ja satunnaisia pilkahduksia hyljenaisesta. Minun oli kieltämättä vaikea pitää mielenkiintoani yllä.

Pidin tämän sarjan avausosasta Itämeren Auri, mutta seuraava osa Linnavuoren Tuuli ei oikein enää ottanut tuulta alleen. Tämä teos otti mielestäni vielä vähemmän tuulta alleen, joten nyt teoksen kuunneltuani en tiedä haluanko enää jatkaa sarjan parissa, kuten olin alunperin ajatellut. Olen huono jättämämään sarjoja kesken, mutta nyt voi olla sen hetki.

♠♠♠

Linnavuoren Tuuli

Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli

Metsän ja meren suku, osa 2

12 h 48 min., Otavan äänikirja 2018

alkup. 2017

lukija: Petriikka Pohjanheimo 

 

Linnavuoren Tuuli on itämeren Aurin tytär, josta on määrä tulla parantaja äitinsä jalanjäljissä. Tytär on kuitenkin tullut enemmän isäänsä, viikinkien sukua olevaan Haakoniin. Tuuli on villi ja seikkailua janoava, hän tahtoo mieluummin virittää jousensa taisteluun kuin oppia parannustaiat. Kun Tuuli karkaa veljensä Untin mukaan keräämään hämäläisille liittolaisia tulevien taistojen varalle, hän pääsee maistamaan seikkailua ja vaaraa.

 

Itämeren Auri oli mielestäni viihdyttävä ja kiinnostava kirja, mutta tämä sarjan toinen osa ei ihan yllä samalle tasolle. Tuulinkin matkassa viihdyin, mutta lopulta kirja tuntui enemmänkin yhdeltä pitkältä matkanteolta ennen loppuhuipennusta. Jostain syystä tuntuu, että vaikka Valkama oli punonut juoneen erilaisia käänteitä, mikään niistä ei lopulta ollut kovin erityistä, huikeaa tai käänteentekevää. Edes teosta maustavat muinaiset uskomukset ja tarinat eivät oikein tehneet vaikutusta. Tuulikin on hahmona ehkä vähän hukassa. Ehkä osaansa alistumattomassa neidossa ei lopulta kuitenkaan ollut siinä määrin voimaa ja sisua kuin olisi voinut olettaa.

 

Minun mielestäni Linnavuoren Tuulista puuttui ehkä juuri se tuulahdus, joka olisi puhaltanut tarinan kunnolla eloon. Aion kuitenkin jatkaa sarjan parissa, vaikka kuuntelun jälkeen teos tuntuikin lähinnä tasapaksulta. Ajatus sukusaagasta on kiinnostava ja tiedän Itämeren Aurin perusteella, että Valkama osaa kirjoittaa vetävämpiäkin tarinoita kuin tämä.

♠♠♠

Itämeren Auri

Johanna Valkama: Itämeren Auri

e-äänikirja, 15 h 25 min.

Otava 2018, alkup. Otava 2016

kansi: Timo Numminen

lukija: Petriikka Pohjanheimo

Olen viime aikoina innostunut entistä enemmän keskiaikaiseen tai sitä vanhempaan aikaan sijoittuvaan kirjallisuuteen, joten oli oikeastaan vain ajan kysymys milloin ottaisin luettavakseni Itämeren Aurin. Teos avaa rautakaudelle sijoittuvan sarjan Metsän ja meren suku, johon on nyttemmin ehtinyt tulla jo kaksikin jatko-osaa. Itämeren Auri minulta löytyy kirjana omasta hyllystä ja hyödynsin sitä tutustumalla miljöötä kuvaavaan karttaan sekä palaamalla tiettyihin kohtiin uudelleen. En ole aikaisemmin millään tavalla kuljettanunt kahta teosta rinnakkain, mutta ainakin nyt kokeilu toimii.

Auri on Suolammen kylän mahtavan parantajan, Tieran, lapsenlapsi. Aurilla on vain yksi haave, sillä hän haluaisi jonain päivänä olla Hämeen mahtavin parantaja. Isoäitinsä opissa Auri oppii paljon ja tie näyttää selkeältä kulkea, kunnes eräänä päivänä Auri löytää metsästä pahasti haavoittuneen muukalaisen. Meren takaa Itämaahan saapunut Haakon tekee Aurin oudon levottomaksi eikä parantajaksi ryhtyminen olekaan enää niin selvä juttu - parantajat kun eivät perusta perheitä.

Itämeren Auri on teos, josta ei seikkailua puutu. Mukana on myös romantiikkaa, mutta ennen kaikkea teos on mielestäni nuoren Aurin kasvutarina muinaisessa pohjolassa, jossa kukaan ei voi olla täysin turvassa viikinkien hyökkäyksiltä tai pahoilta hengiltä. Tarinassa onkin vahvasti läsnä myös pohjoismainen mytologia ja upea luonto, vaikka välillä tapahtumien kuvaus keskittyykin linnavuorille ja suljettuihin kyliin.

Kertomuksena Itämeren Auri on viihdyttävä ja kiinnostava, vaikka jossain vaiheessa loppua kohti tapahtumiin tuleekin käänteitä, jolloin kaikki tuntuu menevän solmuun. Ne hieman turhauttavat, koska ne tuntuvat lähinnä tarinan turhalta pitkittämiseltä. En kuitenkaan missään vaiheessa pitkästynyt tämän teoksen parissa ja aion varmasti jossain vaiheessa kuunnella seuraavankin osan.

♠♠♠♠