Matriarkka

Enni Mustonen: Matriarkka

Rouvankartanon tarinoita 3

Otava 2025

Enni Mustosen Rouvankartanoiden tarinoita -sarja päättyy. Hedda Noorasta on tullut sukunsa Matriarkka, joka pitää huolen niin perheestään kuin palkollisistaan. Lapset alkavat jo olla maailmalla, mutta palaavat säännöllisesti kodin piiriin. Vanhimmasta tyttärestä on kasvanut äidilleen verraton apu, sillä emännöimisessä tytär on jo äitinsä veroinen.

En ole ollut tämän sarjan suuri fani, mutta kyllähän tämä piti silti kokonaisuudessaan lukea. Tämä viimeinen osa onkin mielestäni kaikin puolin sarjan paras osa. Juoni on vetävämpi, se sitoutuu vahvemmin historiallisiin tapahtumiin ja hahmotkin tulevat jotenkin lähemmäs. 1800-luvun alun sota-aika on kuvattu hyvin, joskin löysin siitäkin yhtymäkohtia Hovimäkeen, mutta en häiritsevässä määrin.

Siinä missä voisin hyvin kuvitella joskus lukevani Mustosen hienot sarjat Järjen ja tunteen tarinoita, Koskivuori tai Syrjästäkatsojan tarinoita uudelleen, Rouvankartanon tarinoihin tuskin tulen palaamaan. Odotankin jo mielenkiinnolla mitä Mustoselta on seuraavaksi luvassa, sillä joulun alla häneltä ilmestyy jo pieni maistiainen uudesta sarjasta. Vinkkivitosena siis, että itsensä voi jo klikata Pikkupappilan joulun (linkki vie kustantajan sivuille) varausjonoon.

Kartanonrouva

Enni Mustonen: Kartanonrouva

Rouvankartanon tarinoita 2

Otava 2024

Enni Mustosen sarja Rouvankartanon tarinoita jatkuu. Päähenkilö Hedda Noora on ehtinyt olla avioliitossaan jo yli 10 vuotta ja tuona aikana on syntynyt liuta lapsia, jotka vilistävät kartanossa ja sen mailla. Lähes kaikki ensimmäisestä osasta tutut hahmot ovat yhä mukana Kartanonrouvan matkassa.

Enni Mustonen on yksi suosikkikirjailijoistani, mutta valitettavasti on pakko sanoa, että tämä sarja ei nyt oikein lähde. Pidin jo Kasvattitytärtä hieman laimeana, vaikka tarinankuljetus olikin ihan sujuvaa. Siinä missä Kasvattitytär oli hieman laimea, on Kartanonrouva ihan oikeasti laimea. Tarina ei tunnu saavan minkäänlaista lakipistettä tai merkittävää käännekohtaa, vaan tapahtumissa tuntuu vuorottelevan lähinnä synnyttäminen ja sotiminen. Kumpaankin liittyy välillä dramatiikkaa, mutta se ei välittynyt ainakaan minulle lukijana. Hahmot jäävät etäisiksi eikä tarina vie mukanaan.

Minä toivoin, että tämä sarja jatkuisi avausosaa vahvempana, ja toivon sitä edelleen. Ehkä 1800-luvulle tultaessa Mustonen pystyy tekemään historiasta taas elävämpää ja sitomaan päähenkilönsä vaiheet paremmin tapahtuma-aikaan, sillä tapahtuuhan heti vuosisadan alussa vaikka mitä, mihin voisi tarttua.

Kasvattitytär

Enni Mustonen: Kasvattitytär

Rouvankartanon tarinoita 1

400 s., Otava 2023

kansi: Timo Numminen

Enni Mustonen on aloittanut jälleen uuden sarjan, tällä kertaa 1700-luvulle sijoittuvan kartanoromaanisarjan Rouvankartanon tarinoita. Mustonen tuntee historian ja osaa tehdä siitä elävää, mutta upean Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan jälkeen tämä uusi avaus oli ehkä hieman laimea. Sujuvaa ja viihdettä tämä toki on, mutta ei imaise samalla tavalla mukaansa.

Hedda Noora on tullut jo vuosia sitten Ruotsista Suomen puolelle enonsa ja  tämän vaimon kasvattityttäreksi, kun hänen oma isänsä ei ole kyennyt elättämään perhettään säädynmukaisesti. Suomessa Hedda Noora on saanut kaiken maallisen hyvän ja välit kasvatusvanhempiin ovat hyvät. Itsenäistyminen alkaa, kun suvun yhden pikkukartanon emäntäpiika sairastuu ja sinne tarvitaan joku valvomaan talon töitä. Hedda Noora lähetetään sinne, sillä hänellä ei ole kaupungissa sitoumuksia mihinkään suuntaan. Väen luottamuksen ja arvostuksen voittaminen ei ole aluksi helppoa, mutta loppujen lopuksi Hedda Noora lunastaa paikkansa Frugårdin väen silmissä.

Päähenkilön myötä lukija pääsee seuraamaan 1700-luvun elämänmenoa nuoren naisen silmin. Sinänsä se on ihan mielenkiintoista, mutta en voinut olla ajattelematta, että Mustonen ehkä tietyissä asioissa toistaa hieman itseään. Hänhän on ollut kirjoittamassa esimerkiksi Hovimäki-sarjaa, ja tietynlaisia yhtymäkohtia siihen ainakin itse koin. Vaikka Hovimäki on yksi suosikeistani, en asiasta suoranaisesti ilahtunut. Olisin myös kaivannut hieman selkeämpää ajankuvaa. Kirjasta ei Mustoselle yleensä kovin tyypilliseen tapaan löydy juurikaan yhtymäkohtia esimerkiksi ajanjakson olennaisiin historiallisiin tapahtumiin, tai sitten en niitä tunnistanut.

Kasvattitytär ei ole mielestäni kovinkaan vahva avaus sarjalle, mutta tulen varmasti jatkamaan sarjan parissa, sillä onhan uusi Mustonen aina luettava. Ehkä hän seuraavaan kirjaansa saa enemmän tarttumapintaa ja vetävyyttä, luotto on ainakin vahva.