Kirjakaapin avain 6 vuotta

6 vuotta on pitkä aika, joka on kulunut kuin siivillä. En osannut blogia aloittaessani ajatella, että 6 vuoden kuluttua kirjoittaisin syntymäpäiväpostausta, mutta tässä sitä ollaan. Blogini on pysynyt koko olemassaolonsa ajan aktiivisena, vaikka hiljaisempiakin kausia on ollut opiskelun, töiden tai muiden elämän eteen heittämien käänteiden vuoksi. Minulle tämä 6. blogivuosi on ollut kaikkein hiljaisin, sillä vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista: työpaikan vaihdos, rakkaan kissani kuolema ja muutto uuteen kotiin. Viime aikoina olen lisäksi mielelläni viettänyt aikaa elokuvien ja tv-sarjojen parissa kirjojen jäädessä hieman paitsioon. Lukeminen kuitenkin jatkuu koko ajan, ja siinä minua kannustaa tietysti kiinnostavat teokset ja tarinoiden lumo, mutta myös blogini lukijoiden määrän hiljainen ja jatkuva kasvu sekä saamani kommentit. Kiitos teille!

Tuttuun tapaan laitoin etukäteen vireille synttäriarvonnan, jonka osallistumisaika umpeutui tänään. Arvonta suoritettiin tällä kertaa siten, että pyysin äitiäni sanomaan jonkin luvun välillä 1-6, jolloin voittajaksi tuli se henkilö, joka on kommentoinut niin "monentena". Mauri Kunnaksen ihanan seinäkalenterin ja herkkuja voitti tällä kertaa arvontapostauksen ensimmäinen kommentoija, onnea Ruusa!  Laitathan minulle sähköpostia (jonna.kirjakaapinavain ät gmail.com) mahdollisimman pian, niin saadaan paketti matkaan. Jos en kuule voittajasta tämän vuoden puolella, arvon uuden voittajan.

Odotan mielenkiinnolla mitä 7. blogivuosi tuo tullessaan - osuuko kohdalle seitsenvuotiskriisi vai puhaltaako uudet tuulet. Joka tapauksessa bloggaaminen jatkunee edelleenkin samaan tapaan, vaikka jotain uusia viritelmiä oheen keksisinkin. Toivottavasti pysyt matkassa mukana myös jatkossa!

Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa

Miia Seppälä: Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa - Tee itse ihana joulu

kirjan kuvat: Marika Koskimäki-Ketelä

112 s., Moreeni 2017

 

Miia Seppälän uusi teos Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa - Tee itse ihana joulu antaa oikein todella vinkkejä ihaniin jouluherkkuihin, koristeisiin ja lahjoihin. Kirja koostuu osioista, joissa vuorollaan käsitellään herkut, erilaisista materiaaleista tehtävät askartelut ja lopuksi vielä lahjavinkit. 

Seppälän askarteluvinkit ovat todella idearikkaita ja niissä käytetään kekseliäästi kodeista löytyviä materiaaleja, kuten appelsiininkuoria, joihin voi tehdä lamppuöljyn avulla kynttilän. Hauskoja ideoita oli mielestäni myös kuorista tehtävät ruusukkeet, linnuille tehtävät herkut ja erilaiset korttimallit. Herkkujen puoleltakin löytyy monta ideaa, kuten vaaleanpunaiset sokeripalat ja karamellilusikat. Erityisesti mieleeni jäi suklainen jäädyke, jota täytyy kyllä jossain vaiheessa testata. Kaiken kaikkiaan tästä kirjasta löytyvät ohjeet ovat helposti toteutettavissa ja selkeästi jäsenneltyjä.

Tästä kirjasta näkee, että Seppälä on jouluihminen, jolla ideoita piisaa. Ihana ajatus mielestäni on joulupäiväkirja, jonka kirjoittamisen Seppälä aloittaa hyvissä ajoin ennen joulua. Siihen kirjataan jouluvalmisteluita ja muita joulun alla tapahtuneita juttuja. Voin vain kuvitella kuinka hauska niitä on lukea vuosien jälkeen ja samalla palata johonkin tiettyyn, itselle ehkä hyvinkin merkitykselliseen jouluun.

Et ehkä enää tälle vuodelle kaipaa jouluista ideakirjaa, mutta tämä kirja kannattaa painaa mieleen ensi joulun varalle. Tästä löytyy uusia kivoja ideoita, jollaisia ainakaan minä en ole vielä muista joulukirjoista löytänyt, mikä varmastikin lisää mielenkiintoa tätä kirjaa kohtaan.

Sandra

Heidi Köngäs: Sandra

285 s., Otava 2017

kannen suunnittelu: Anna Lehtonen

"Surulla ei ole loppua, mutta onnella on. Se on kuin öinen kastepisara poimulehdellä, jonka aamutuuli kuivattaa pois." s. 246

Niin ajattelee Sandra, joka ikiomasta torpasta, miehestään ja lapsistaan onnellisena on saanut elää hyvää elämää monta vuotta. Sitten tulee vuosi 1918 ja sota kulkee myös heidän torppansa pihamaan läpi. Mies joutuu lähtemään sotimaan ja Sandran osaksi jää pärjätä pienten lasten kanssa miten parhaiten taitaa. Sodassa kolhuitta ei jää kukaan: ei Sandra, ei suorapuheinen käly Lyyti, ei edes kiltti ja hiljainen appiukko Mikko.

Sandra on alkujaan köyhän torpan tyttö, joka päätyi huutolaiseksi ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa erossa perheestään. Ikioma torppa on niukkuuteen tottuneelle Sandralle unelmien täyttymys, jota ei oikein tahdo todeksi uskoa. Elämän rakentaminen vahvan ja aikaansaavan Jannen kanssa sujuu, perhe kasvaa ja appivanhemmatkin ovat Sandralle hyvät. Sota hajottaa paljon, mutta silti Sandrassa elää periksiantamattomuus.

Sandran tarina lähtee purkautumaan, kun hänen tyttärentyttärensä Klaara alkaa tutkia isoäitinsä muistiinpanoja. Niissä esille pääsee väkevänä nuoren Sandran mietteet, jotka ravisuttavat Klaaraa ja myös lukijaa. Heidi Köngäs on kirjoittanut Sandran tarinasta väkevän ja kaunistelemattoman. Teksti kulkee ja tarina herättää paljon ajatuksia.

Mielestäni Sandra on hieno ja onnistunut kirja. Ainoa asia, mikä hieman pisti silmääni, oli se miten sujuvasti kouluja käymätön huutolaisena elänyt Sandra sanansa asetteli muistikirjoissaan. Tietysti olisi käynyt raskaaksi lukea tarinaa, joka olisi kirjoitettu aidommin vastaamaan Sandran taustaisen henkilön todennäköisiä kirjallisia tuotoksia. Tämän asian jos ei anna häiritä, tarina vie taatusti mukanaan. Jos kaipaat viime hetken joululahjavinkkiä, se on tässä. 

♠♠♠♠ 

Blogisynttärit lähestyy eli arvonnan aika!

Niin taas vain on lähes vuosi vierähtänyt ja blogini täyttää 28.12.2017 jo 6 vuotta. Perinteiseen tapaan haluan juhlistaa blogisynttäreitäni arvonnan merkeissä.

Osallistumisohjeet:

Jokainen osallistuja saa yhden arvan. 

Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta ja olemalla blogini rekisteröitynyt lukija (eli nimesi löytyy lukijat-palkista).

Jätä kommenttisi 28.12. klo 12 mennessä, niin olet mukana arvonnassa. 

Arvon yhden palkinnon, joka on tuttuun tapaan seinäkalenteri tulevalle vuodelle. Mukaan pakettiin pakkaan vielä jotain pientä hyväskää.

Onnea kaikille arvontaan! :-)

Oi ihana joulukuu

Outi Loimaranta & Marjo Koivumäki (kuvat): Oi ihana joulukuu

142 s., Otava 2017 (2009)

kannen suunnittelu: Tiia Javanainen

Oi ihana joulukuu on tunnelmallinen kirja luettavaksi jouluvalmistelujen keskellä. Siitä huokuu lämpöä ja kiireettömyyttä, joka kovin usein arjessa joulua rakentaessa meinaa jäädä taka-alalle: on kiire, kaupoissa on ruuhkaa, vaatehuone on siivoamatta, piparit paistamatta ja lahjat kääritään paketteihin aattoa edeltävänä yönä. Loimarannan kirja luo joulun tunnelmaa pala palalta. Siinä esitellään runsaan kuvituksen kera neljä erilaista joulukotia. Kirja on jaettu osioihin sen mukaan montako viikkoa on jouluun. Hauska idea mielestäni.

Koivumäen ottamissa kuvissa on lähes poikkeuksetta edustettuna ihana lumijoulu, jollaisen saaminen on nykyään enemmän arpapeliä kuin varmaa. Kuvien kautta sitä onkin mukava fiilistellä, jos verhojen takana ammottaa vain paljas maa. Meille tosin saatiin jo taas lunta, ja toivon sen kestävän edes aattoon. Vähän huonolta näyttää, sillä lämpötila näyttää jo nollaa.

Itse en saanut mitään erityisiä vinkkejä joulusisustukseen tai joulunviettoon tästä kirjasta, mutta luinkin tämän lähinnä joulunodottelukirjana, joka kuljetti minut jo aattoillan kiireettömyyteen. Nyt ei siis muuta kuin rennosti kohti joulua!

Kuninkaan Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

250 s., Gummerus 1983

alkup. Kungens Anna, 1982

suom. Kaija Kauppi

 

Lukupiirissämme käsitellään huomenna Ulla-Lena Lundbergin tuotantoa ja hieman meinasin piirin vetäjälle jo tulla hiki: ehdinkö sittenkään lukemaan kirjaa, aloitinko liian myöhään? Minua hirvitti myös se, että vaikka olenkin pitänyt Jäästä ja Marsipaanisotilaasta, on niistä jälkikäteen muodostunut päässäni jotenkin työläitä kirjoja. Mielikuva liittyy varmaankin kyseisten kirjojen paksuuteen, mutta sen tiedostaminen ei silti helpottanut lukemisen aloittamista. Vaan mitä vielä: eilen illalla pääsin toden teolla tarinan makuun ja luinkin kirjan loppuun, vaikka kello oli jo reilusti yli puolen yön. Mikä ihana tunne olikaan lukea vetävää kirjaa yön tihetessä ympärillä!

 

Kuninkaan Anna kertoo Kökarin saarella elävistä ihmisistä ja etupäässä Annasta, joka varttuu Kuningas-nimisessä torpassa. Torppa on saanut nimensä siitä, että se on kylän pienin. Annan tapaturmaisesti kuollut isä kantoi nimeä aina kunnialla, ja samaa suoraselkäisyyttä on myös Annassa. Anna on pidetty hahmo saarella, sillä on paitsi reipas myös alati hyväntuulinen niukasta elämästä huolimatta. Vaan Annakin sisimmässään etsii paikkaansa, ja kun kesävieraaksi saapuu tukholmalaistaiteilija Staffan, huomaa Anna kiinnostuvansa miehestä. Tunne on molemminpuolinen, mutta voiko Anna jättää sukunsa vuosisataisen elämäntavan ja lähteä Staffanin mukana Tukholmaan kesän päätyttyä? Voiko rakkaus pehmittää elämänmuutoksen karujen luotojen tytöstä kaupunkilaisnaiseksi?

 

Minä pidin tästä romaanista ihan valtavasti, sillä siinä on jotain todellista tenhoa. Olen monesti blogissani tuonut esille sen, että en ole millään muotoa meri-ihminen. Kuitenkin tätä romaania lukiessa meri, kalliot ja karu luonto piirtyivät silmieni eteen turvallisena ja kodikkaana maisemana. Juoni on sinänsä melko ennalta-arvattava tietyiltä osin ja tekstin suomennos tuntuu paikoin kömpelöltä puuttuvien välimerkkien ja lauserakenteiden vuoksi, mutta lukeminen oli kaikesta huolimatta miellyttävää. Olen jopa taipuvainen pitämään tätä tietyllä tapaa parempana kuin muita lukemiani Lundbergin teoksia, vaikka lajityypiltään tämä edustaakin viihteellisempää kirjallisuutta.

 

Lukiessani olin hämmästynyt miten tarina kuroutuu välillä odottamattoman eroottiseksi Annan kasvaessa tytöstä naiseksi. Olin kuvitellut lukevani tarinan viattomasta rakkaudesta raikkaassa saaristossa, joten eroottiset kohtaukset tulivat vähän yllätyksenä. Lundberg kuvaa aika rohkeastikin Annan kasvua tytöstä naiseksi, ja se oli virkistävää. Minulle jäi tämän kirjan luettua jotenkin tosi hyvä fiilis ja aion todellakin lukea myös sen jatko-osan, Kökarin Annan, heti kun vain suinkin ennätän. Hieman harmitti, että sitä ei minulla jo ollut lainassa, sillä olisin varmaan aloittanut sen yöllä jo heti tämän perään.

 

♠♠♠♠

Toinen tuntematon

Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon

376 s., WSOY 2017

kansi: iStock, Martti Ruokonen

 

Sain eilen illalla luetuksi loppuun upean ja idealtaan hienon novellikokoelman Toinen tuntematon. Tiesin jo etukäteen, että haluaisin kirjoittaa tästä kirjasta itsenäisyytemme 100-vuotispäivänä. Toinen tuntematon kuvaa millaisia tarinoita ja millaisia naishahmoja kirjallisuutemme klassikon, Tuntemattoman sotilaan, miesten rinnalla mahtoi kulkea ja millaisista taustoista Tuntemattoman tutut hahmot mahtoivat rintamalle lähteä. Teoksen 22 novellia ovat kirjoittaneet kirjallisuutemme kärkinimiin kuuluvat Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu, Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, J-P Koskinen, Sirpa Kähkönen, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius.

 

Pidän valtavasti tämän kirjan ideasta kuvata Tuntemattoman tuttuja hahmoja toisesta näkökulmasta: joistakuista kertoo sisar, äiti, morsian, vaimo, lotta, naapurintyttö tai muu elämänpiirissä keskeisesti liikkunut nainen. Idea on toteutettu onnistuneesti ja novellit ovat sujuvalukuisia, koskettavia ja hyvin aidon tuntuisia, sellaisia jotka sopivat kuhunkin Tuntemattoman mieshahmoon. Osa miehiä kuvaavista naisista on noussut esiin jo Linnan teoksessa, osa on novellistien omaa tuotosta. Kokonaisuus toimii hyvin. Mainiota on myös kansitaide, joka noudattelee Tuntemattoman sotilaan ikoniseksi muodostunutta kansikuvaa. Hyvä valinta tälle kirjalle!

 

En voi nimetä mitään novelleista suosikikseni, mutta Lyyti Rokan ääntä odotin etukäteen eniten. Antti Heikkisen kirjoittamaa novellia on lainattu melko paljon, enkä malta olla itsekään nostamatta esiin kyseistä kohtaa, joka soi vahvana:

Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki.

Sama novelli maalaa Lyyti Rokasta hieman erilaisen kuvan kuin millaiseksi olin hänet kuvitellut. Lyyti on äärirajoilleen viritetty nainen, jonka jaksaminen on todellisella koetuksella. Aiemmin olen kuvitellut Lyytin lähinnä sitkeänä viljanleikkaajana ja vahvana karjalaisnaisena, joka kyllä menisi vaikka läpi harmaan kiven. Samalla suulas Antti Rokka näyttäytyy hieman erilaisessa valossa kuin aiemmin. En ole varma pidänkö siitä, mutta muuten novelli on onnistunut.

Yksi Tuntemattoman sotilaan ikimuistoisimpia hahmoja on epäilemättä Urho Hietanen, jonka kohtalo on jäänyt sitkeästi mieleeni. Urhosta kertoo kaksikin naista, sisar ja petroskoilainen Vera. Myös Rokka ja tietenkin vaitelias Koskela ovat hahmoja, jotka moni muistaa. Odotin koko ajan koska Koskelasta kerrottaisiin jotain. Luulin jo tulkinneeni jotain väärin, kunnes oivalsin ettei Koskelaa ole kuvattu tässä teoksessa lainkaan, sillä hänen kotijoukkojensa tunnelmat pääsevät esille Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa. En tiedä, ehkä olisi ollut kiva lukea Koskelastakin jokin uusi tulkinta, mutta toisaalta se olisi voinut Linnan teosten valossa muuttua liian epäuskottavaksi. Viisas valinta siis keskittyä muihin hahmoihin.

Mielestäni Toinen tuntematon on todella onnistunut teos, jonka voisin hankkia jopa ihan omaksikin uusia lukukertoja ajatellen. Kirja on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa ja mielestäni se onkin hieno kunnianosoitus miesten rinnalla omalla tavallaan taistelleille naisille, Tuntemattomalle sotilaalle ja itsenäisyytemme puolustamisen vaiheille.

♠♠♠♠♠

Marraskuun luetut

Joulukuu alkaa olla jo hyvässä vauhdissa ja eilen oli minun vuoroni avata kirjabloggaajien joulukalenterin luukkukin, mutta marraskuun kirjat ja kuulumiset on vielä käymättä läpi. Nyt siis palataan vielä hetkeksi marraskuun tunnelmiin ennen kuin päästään juhlimaan itsenäisyyspäivää ja virittäytymään vieläkin paremmin joulutunnelmaan.

Marraskuussa luin seitsemän kirjaa, mikä on oikein hyvä saldo verrattain kiireiselle kuukaudelle, jolloin helpommin vain nappasin jonkin tv-sarjan pyörimään Areenasta kuin syvennyin lukemiseen. Marraskuussa jätin myös yhden kirjan kesken, kun se ei lähtenyt viemään minua mukanaan. Kyseessä oli Jenni Linturin Jälleenrakentajat, ja minulla on kyllä aiemminkin ollut hänen kirjoihinsa hyvin vaihteleva suhde. Kaikki lukemani kirjat puolestaan olivat minulle mieluisia ja ehkä paras elämys oli lukea Neljäntienristeys uudelleen. Muuten listani oli tällainen:

Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu 

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys 

Enni Mustonen: Sidotut

Tiina Hautala: Hotellien henget 

Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas - elokuvakirja 

Enni Mustonen: Parittomat 

Tiina Raevaara: Veri joka suonissasi virtaa 

Tällä hetkellä minulla on kesken novellikokoelma Toinen tuntematon ja olen jo tässä vaiheessa aivan myyty. Mahtava idea kirjalle ja todella vetävästi kirjoitettuja novelleja. Aion kirjoittaa siitä lisää itsenäisyyspäivänä, jos ehdin lukemaan kirjan loppuun. Nyt kuitenkin vetäydyn kirjoineni peittojen alle parantelemaan flunssaani. Toivon teille kaikille lukuiloa ja lukuaikaa joulukiireiden keskelle!

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 3. luukku

Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenteri on jälleen pyörähtänyt käyntiin ja tänä vuonna valitsin omaksi luukukseni ensimmäiselle adventtisunnuntaille osuvan luukun. Eilen Amman lukuhetkessä aloitettiin jouluun laskeutuminen kirjallisuuden kautta. Itse olin ajatellut käsitellä luukussani joulumielen saavuttamista. Myös Mai käsitteli aihetta joulukalenterin aloittaneessa Kirjasähkökäyrä-blogissaan, mutta minä ajattelin lähestyä aihetta ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi valon kautta.

 

Ala-asteajoilta muistan miten aina adventtisunnuntaita seuranneena maanantaina sytytimme koulussa oikean lukumäärän kynttilöitä adventtikynttelikköön. Tunnelmallinen kynttilän liekki pimeänä talviaamuna sähkövalojen rinnalla oli mielestäni kaunis. Elämme vuoden pimeintä aikaa, jota ei edes lumi ole valaisemassa ainakaan täällä Etelä-Pohjanmaalla. Siksi valon levittäminen ympärille on mielestäni nyt erityisen tärkeää.

 

Miten sitä valoa sitten levitetään ympärille? Kytkemällä kyntteliköt pistorasiaan ja sytyttämällä aitoja kynttilöitä ympäriinsä? Niinkin, kyllä. Itse olen kuitenkin tänä vuonna ajatellut valon levittämistä erityisesti muiden auttamisen ja hyvien tekojen kautta, vaikka ehdinkin kytkemään kausivalot käyttöön naapurustossamme ensimmäisenä jo lokakuun puolella. 

 

 

Joulun aika on mielestäni paitsi valon myös välittämisen ja hyvän tahdon aikaa. Usein joulun aikaan esimerkiksi taloudellinen puute, vakava sairaus tai yksinäisyys voi tuntua erityisen musertavalta, sillä joulun yltäkylläisyys herkkuineen ja koristeineen luo niille terävän kontrastin. Olen joskus opiskelu- ja työttömyysaikoinani joutunut itse turvautumaan esimerkiksi seurakunnan diakoniatyön apuun selvitäkseni taloudellisesti. Tällä hetkellä tilanteeni on paljon parempi, mutta en ole unohtanut saamaani apua. Tänä jouluna haluankin levittää valoa ympärilleni antamalla vuorostani omastani niille, jotka nyt ovat avun tarpeessa. Kaikki ei tarvitse suurta taloudellista panostusta, vaan ajatus on tärkein. Ajattelinkin listata tähän pari vinkkiä siitä miten sinäkin voit levittää välittämisen valoa ympärillesi. Moni näistä toimii ympäri vuoden.

 

1. Osallistu Joulupuu-keräykseen. En uskalla luvata vieläkö Joulupuu-tapahtumia on tulossa, sillä meillä se sijoittui jo marraskuun loppuun. Varmasti voit kuitenkin halutessasi ottaa yhteyttää Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisiin toimijoihin ja kysyä vieläkö voisi tuoda lahjan sitä tarvitsevalle. Itse osallistuin tähän ensimmäistä kertaa ja voi että tuli hyvä mieli!

 

2. Jos olet käsistäsi kätevä, neulo villasukat ja lahjoita ne vaikkapa terveyskeskuksen vuodeosastolle potilaiden jalkoja lämmittämään. Perustakaa vaikka ystävien kesken villasukkarinki, niin saatte monta paria sukkia lahjoitettavaksi! Jouluun on vielä kolme viikkoa, joten aikaa on. Muistakaa myös sosiaalisen median voima lahjoituksia kootessa.

 

3. Meidän kappeliseurakunnassa järjestetään Joulukassi-keräys, jota varten ostetaan listan mukaan erilaisia ruoka- ja hygieniatuotteita. Joulukassit jaetaan ennen joulua taloudelliseen ahdinkoon joutuneille. Uskoisin, että seurakuntamme ei ole keräyksen suhteen ainutlaatuinen, joten kysäise rohkeasti järjestetäänkö teidän seurakunnassa vastaavaa. Itselleni juuri tämänkaltainen apu on ollut tärkeää, ja tänä vuonna aion puolestani olla auttajan roolissa.

 

4. Luovuta omastasi. Verenluovutus on tietysti aina hieno lahja ja käden ojennus avun tarvitsijoille, mutta aina se ei ole mahdollista syystä tai toisesta. Itse en pääse tuoreehkon tatuointini vuoksi vielä hetkeen aikaan luovuttamaan verta, mutta päätin luovuttaa jotain muuta. Moni on varmasti kuullut hiusten luovutuksesta syöpäsairaiden peruukkeja varten. Minä leikkuutin perjantaina piiiitkät hiukseni ja lähetin ne Britanniaan Little Princess Trustiin, joka kerää hiuslahjoituksia syöpäsairaiden tai muista syistä hiuksensa menettäneiden lasten- ja nuorten hyväksi. Ihan täysin omista hiuksista ei luovutuksen yhteydessä tarvitse luopua,  mutta 17 cm on minimiluovutusmitta. Voit lukea lisää täältä.

 

 

Vinkkini ovat olleet melko materiapainotteisia, mutta jokainen toimii tyylillään. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tuoda valoa pimeään vuodenaikaan. Vaihtoehtoja on monia eikä kaiken tarvitse liittyä materiaan tai vaatia rahallista panostusta. Anna aikaasi. Välitä. Ole läsnä. Auta. Levitä valoa ympärillesi miten parhaiten voit. Sytytä vaikka se kynttilä ensi alkuun!

Toivon teille kaikille valoisaa joulun aikaa!

Huomenna kirjabloggaajien joulukalenterin luukku avautuu Kirjamiehen toimesta.

Veri joka suonissasi virtaa

Tiina Raevaara: Veri joka suonissasi virtaa

304 s., Like 2017

 

Luin alkuvuodesta Tiina Raevaaran Korppinaiset, joka imaisi minut mukaansa täysin. Pidin Raevaaran tavasta yhdistellä arkielämää, jännitystä ja kauhua, ja pidän siitä edelleen. Korppinaisista vaikuttuneena otin luettavakseni Raevaaran tuoreimman teoksen Veri joka suonissasi virtaa. Se jatkaa Korppinaisista tutun Johanneksen tarinaan noin kymmenen vuoden jälkeen.

 

Johannes on nyt hieman yli 30-vuotias kellokauppias, joka on ostanut liikkeensä entiseltä pomoltaan Teodorilta. Johanneksella on vaimo Hanna ja pieni poika Teo, mutta perheen mukana kulkee myös suuri suru esikoispojan kuoleman vuoksi. Kun Johanneksen avioliitto tuntuu luisuvan entistä pahemmin kuilun partaalle, nuoruudenrakastettu Aalo palaa jälleen hänen mieleensä. Kaiken keskellä Teodor, jolla ei ole Suomessa muita läheisiä kuin Johannes, saa sydänkohtauksen ja moni asia jää Johanneksen hoidettavaksi.

 

Johanneksen elämä on siis tulvillaan sinänsä arkisia joskin traagisia tapahtumia. Mukaan on kuitenkin ripoteltu juuri sopivasti hiuksia nostattavaa jännitystä ja kauhuelementtejä, jotka tekevät tarinasta äärimmäisen kiehtovan. Mikä on 4eon-instituutti, jossa tunnutaan tekevän valonarkoja kokeita ja tutkimuksia? Onko Aalo matkustanut instituuttiin hakemaan parannuskeinoa parantumattomaan sairauteensa? Entä miksi Johanneksesta tuntuu, että kuollut esikoispoika on tullut takaisin henkenä varjostamaan pikkuveljeään? Raevaara kirjoittaa kiinnostavasti elämän ja kuoleman rajakysymyksistä, ihmiskokeista, holokaustin aikaisista vääryyksistä ja romanialaisista vampyyriuskomuksista nivoen aiheita yhteen.

 

Heti kun aloitin lukemaan tätä kirjaa, se tuntui tempaavan minut virtansa mukaan. Lukeminen oli nautinnollisen sujuvaa Raevaaran soljuvan tekstin ja selkeän juonenkuljetuksen ansiosta. Loppujen lopuksi minua kuitenkin jäi tarinassa muutama seikka ihmetyttämään, kuten se miten kaikki yhtäkkiä tuntui keskittyvän Romanian suuntaan ja miten omituiset hahmot liittyivät instituuttiin ja holokaustin aikaisiin vääryyksiin. Ehkä en vain osannut lukea niitä rivien välistä tai ehkä niille ei vain annettu mitään selvää selitystä. Kokonaisuutena lukukokemus oli kuitenkin hyvä ja voin suositella tätä kirjaa kaikille psykologisesta jännityksestä ja kauhusta kiinnostuneille.

 

♠♠♠♠

Parittomat

Enni Mustonen: Parittomat / Järjen ja tunteen tarinoita 5

7 cd-levyä, 7 h 40 min.

Otava 2009, alkup. 2008

lukija: Erja Manto

Olen kuunnellut melko tiiviillä tahdilla Enni Mustosen ihanan Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan, jonka päätösosa Parittomat on. Sain jo etukäteen haraviini, että Parittomat sijoittuu nykyaikaan eli aikaharppaus on vuosikymmenien mittainen edellisen osan ja päätösosan välillä. Aluksi minua hieman ihmetytti miksi Mustonen on tehnyt moisen ratkaisun, mutta loppujen lopuksi tämä Hilma Maria Rantamäen ja Anna Ahlstedtin jälkeläisistä kertova kirja tempasi kyllä mukaansa.

Parittomat kertoo nuoresta Salla Hartikaisesta, joka on luomutuotantoon erikoistunut maatalousasiantuntija ja jonka isoäidin äiti oli Hilma Rantamäki. Ulkomailta palattuaan Salla on gradua vaille valmis maisteri, joka muuttaa kesäksi isoäitinsä Fanni-serkun luo pitämään tästä huolta ja samalla kirjoittamaan graduaan. Järven toisella puolella Petäjäniemen luomutilaa isännöi äärimmilleen stressaantunut poikamies Tommi Saarinen, jonka isoisän äiti Anna Ahlstedt oli. Heti alussa lienee selvää, että luomuviljelyyn perehtynyt asiantuntija ja luomuviljelijä törmäävät pian toisiinsa.

Siinä missä sarjan aiemmat osat ovat kohtalon käänteissään välillä nostattaneet jopa kyyneleitä silmäkulmiini, on Parittomat lähinnä humoristinen viihdekirja. Kokonaisuutena sarjan päätösosa on siis edeltäviin osiin verrattuna kovin erilainen, ja muihin osiin sen nivoo lähinnä viittaukset Sallan ja Tommin vahvoihin esiäiteihin. Onneksi tässä kirjassa tuli sentään jotain vastauksia Hilman ja Annan myöhemmistä vaiheista, vaikka kysymysmerkkejäkin vielä joidenkin asioiden suhteen jäi.

Mielestäni Parittomatkin on viihdekirjana hyvä, mutta kuunnellessa mietin miksi Mustonen on päättänyt päättää sarjansa näin erilaiseen teokseen - olisihan hän voinut kirjoittaa tällaisen sangen ennalta-arvattavan ja kevyen viihdekirjan ihan itsenäiseksi teokseksi. Sarja tuntuu siis hieman rikkonaiselta, vaikka jokainen osa onkin omina teoksinaan toimivia ja neljä ensimmäistä osaa muodostaa hyvin kirjoitettujen historiallisten teosten kokonaisuuden.

♠♠♠♠

Tuntematon sotilas: elokuvakirja (ja pari sanaa elokuvasta)

Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas - elokuvakirja

236 s., WSOY 2017

 

Tuntematon sotilas on epäilemättä suuri suomalainen teos niin kirjana kuin elokuvanakin. Olen itse lukenut kirjan kahdesti ja elokuvatkin oli tullut katsottua, joten oli luonnollista, että halusin päästä näkemään myös Aku Louhimiehen elokuvaversion. Kävinkin sen katsomassa heti tuoreeltaan ja pidin kovasti näkemästäni. En ole mikään erityinen elokuva-asiantuntija, mutta olihan siinä aivan upea luontokuvaus, hyviä roolisuorituksia ja paljon tunnetta. Varasin oitis elokuvan toisen käsikirjoittajan Jari Olavi Rantalan kirjoittaman elokuvakirjan, sillä halusin päästä vielä syvemmälle elokuvan tekemisen maailmaan. Sen Rantalan teos todella teki.

 

Tuntematon sotilas: elokuvakirja on perusteellinen kuvaus siitä miten uusi elokuvaversio syntyi. Teosta lukiessa hahmottui terävästi se miten paljon näyttelijöiltä on vaadittu, miten paljon avustajia mukana on ollut, miten maskeeraukset ja erikoistehosteet on hoidettu ja miten kuvaukset on käytännössä edenneet. Yhdessä osiossa Rantala kuvaa yhden kuvauspäivän kulkua. Se asettaa mittasuhteet sille miten tarkasti ja huolella koko elokuva on kuvattu. Samalla muodostuu käsitys siitä, miten paljon työtä niin näyttelijöiltä, kuvaajilta, ohjaajilta kuin kaikilta muiltakin työryhmään kuuluneilta on vaadittu, että elokuva on koskaan valmistunut. Kun istumme elokuvateatterissa katsomassa kolmen tunnin elokuvaa on äkkiseltään vaikea hahmottaa niitä työtunteja, joita sen tekemiseen on käytetty. 

 

Tässä teoksessa on mukana runsaasti kuvia kuvausten ajalta. Ne palauttivat mieleeni kohtauksia ja hieman tarkensivat sitä kuka hahmo olikaan kukakin. Keskushahmot jäivät kyllä kerralla hyvin mieleen, mutta vähemmän näkyvät hahmot meinasivat hieman mennä sekaisin. Kun on tottunut näkemään ja ajattelemaan hahmot tietyn näköisiksi, oli aluksi kyllä hieman vaikea hahmottaa kuka oli kuka. Näyttelijät tekivät kyllä hyvää työtä rooleissaan, joten he kyllä lunasivat odotukset täysin. Monihan ennen elokuvaa kritisioi huumorirooleistaan tuttujen Aku Hirviniemen ja Jussi Vatasen valintaa tähän elokuvaan. Itse pohdin etukäteen eniten miten Eero Aho astuu pippurisen karjalaismiehen saappaisiin, mutta hänen tulkintansa Rokasta oli kyllä upea.

 

Mielestäni tämä elokuvakirja voisi olla kiinnostava lukukokemus myös niille, jotka eivät ole elokuvaa vielä katsoneet tai eivät aiokaan sitä katsoa, sillä tästä saa oikein hyvän käsityksen siitä mitä elokuvanteko todella on. Ainoa miinus tälle kirjalle on mielestäni se, että tässä on käytetty jonkin verran elokuvatermistöä ja kerrottu kuvauksista hieman liian "ammattimaiseen" makuun: keskiverto elokuvankatsoja ei ehkä saa niistä kovinkaan paljon irti.

Hotellien henget

Tiina Hautala: Hotellien henget - Kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista

kuvitus: Suvi Kari

117 s., Haamu 2017

a-kappale, kiitos kustantajalle!

 

Kun kuulin, että kummitustarinoista jo pari kirjaa kirjoittaneelta Tiina Hautalalta ilmestyy uusi teos, tiesin haluavani lukea sen. Sainkin ilokseni Hotellien henget arvostelukappaleena kustantajalta, kiitos siitä! Tässä teoksessa Hautala keskittyy suomalaisten hotellien henkiin. Tarkasteluun pääsee 10 hotellia, joissa joko asiakkaat ja/tai henkilökunta ovat todistaneet omistuisia ilmiöitä, nähneet hahmojen ilmestyvän tyhjästä ja tunteneet tyhjissä huoneissa, että eivät todellakaan ole yksin.

 

Teoksessa tarkasteltavat 10 hotellia ovat GLO Hotel Art Helsingistä, Park Hotel Turusta, Mukkulan kartano Lahdesta, Hotelli Vanajanlinna Hämeenlinnasta, Imatran Valtionhotelli, Grand Hotel Tammer Tampereelta, Hotelli Punkaharju, Hotelli Central Vaasasta,  Hotelli Seurahuone Kokkolasta ja Hotelli Lasaretti Oulusta. Osan hotellien historia ulottuu jo satojen vuosien taakse, mutta siitä huolimatta on voitu esittää teorioita keitä kummittelijat voisivat olla ja miksi he ovat jääneet vartioimaan entistä työ- tai majapaikkaansa. Osa hengistä näyttäisi nimittäin olevan matkustavaisia, osa taas työpaikkaansa kiintynyttä henkilökuntaa.

 

Mielestäni Hautala on jälleen onnistunut kaivamaan esiin kiinnostavia tarinoita ja hän kirjoittaa niistä hyvin. Välillä kuitenkin huomasin kaipaavani vielä lisää tietoa, sillä ainakin parissa tapauksessa viitattiin johonkin tapaukseen, joka voisi selittää hengen levottomuuden, mutta asia jätettiin sen kummemmin avaamatta. Se ehkä hieman ärsytti minua, sillä tähän teokseen olisi voitu hyvin mahduttaa lisääkin tietoa: tätä olisi kyllä jaksanut lukea enemmänkin kuin 117 sivua. 

 

Kun kirja saapui käsiini, ilahduin siitä, että se oli saanut kovat kannet ympärilleen. Haamun kirjathan usein ovat pehmeäkantisia, joten tämä kovakantisuus oli mukava yllätys. Kuvitusta olisin kuitenkin kaivannut jonkin verran enemmän, joskin teoksen kuvitus on kyllä hyvin onnistunutta ja luo mystistä tunnelmaa. Olisin kuitenkin mielelläni katsellut vanhoja tai vaikka uusiakin kuvia teoksen kuvaamista hotelleista, jotta tunnelma olisi välittynyt vieläkin paremmin ja olisi ollut helpompi miettiä millaisessa paikassa näitä salaperäisiä kokemuksia on koettu.

♠♠♠♠

Sidotut

Enni Mustonen: Sidotut

9 cd-levyä, n. 11 h

Otava 2008, alkup. 2007

lukija: Erja Manto

Sidotut on Järjen ja tunteen tarinoiden neljäs osa. Se kuvaa ensimmäisiin naiskansanedustajiin lukeutuneiden (fiktiivisten) päähenkilöidensä Hilma Maria Rantamäen ja Anna Sofia Ahlstedtin vaiheita vuoden 1913 pettymykseksi muodostuneiden eduskuntavaalien jälkeen. Kun Anna Sofia Augusta-tätinsä kuoleman jälkeen suostuu järkiavioliittoon, muuttuu talossa myös joidenkin suhtautuminen sosialistisen puoleen kansanedustajana toimineen Hilman perheeseen. Hilma perheineen päättää lähteä Amerikkaan onneaan etsimään.

Helppo ei ole sen paremmin Anna Sofian kuin Hilmankaan tie. Elämä Amerikan kultamaassa ei ole herkkua ja Harlemilaisen vuokratalon olosuhteissa olisi toivomisen varaa, puhumattakaan skraappareiden vaarallisista työoloista, jotka koskettavat myös Hilman perhettä. Vaaraa löytyy myös Anna Sofian elämästä, sillä avioliitto muodostuu väkivaltaiseksi ja kylmäksi. Paljon ehtii tapahtua ennen kuin naiset kohtaavat jälleen toisensa, eikä silloin kummankaan elämässä mikään enää ole niin kuin ennen. Kestääkö kahden eri lähtökohdista tulevan naisten välinen side kaikki elämän myrskyt?

Sidotut on paljon käänteitätekevämpi kuin sarjan aiemmat osat, ja siinä päähenkilöiden elämää ravistelee monet myrskyt. Muutaman kerran kohtalo kolhaisi päähenkilöjä niin lujaa, että melkein itsellekin tuli kyyneleet silmiin. Erja Manto kyllä lukee tarinan erinomaisesti ja siitä välittyy hienosti tekstin tunne. Odotan mielenkiinnolla mitä viidennessä osassa tapahtuu. Käsittääkseni siinä on siirrytty ajassa jo reilusti eteenpäin, mutta pianhan se selviää: otan sarjan päätösosan kuunteluun heti seuraavaksi!

♠♠♠♠

Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

9 cd-levyä, 10 h 23 min.

WSOY & BTJ 2014, alkup. 2014

lukija: Krista Putkonen-Örn

Luotsaamani lukupiirin marraskuun aiheena oli Tommi Kinnusen erinomainen esikoisteos Neljäntienristeys. Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran toukokuussa 2014, joten nyt päätin kerrata teoksen äänikirjana. Moni asia tosin oli jäänyt elävästi mieleen, mutta siitä huolimatta välillä yllätyin miten upean tarinan Kinnunen onkaan luonut.

Aiempi kirjoitukseni Neljäntienristeyksestä löytyy täältä, eikä minulla oikeastaan ole siihen suurestikaan mitään lisättävää. Olen edelleen samaa mieltä kaikesta tuolloin kirjoittamastani, mutta nyt tuplauskierroksella kiinnitin huomiota myös sellaisiin asioihin, jotka aiemmin eivät olleet jääneet mieleeni niin isoina asioina. Yksi esimerkki tästä on isyyden kuvaus, joka nyt toisella kierroksella näyttäytyi minun silmissäni vahvemmin kuin aiemmin. Onnin hahmosta oli aiemmin jäänyt mieleen lähinnä kipuilu oman identiteetin kanssa, nyt kiinnitin huomiota häneen isänä - sen roolin Onni hoiti erinomaisesti.

Neljäntienristeys on erinomainen lukupiirikirja, sillä se herätti paljon hedelmällistä ja vilkasta keskustelua. Erityisesti puhutti teoksen teemat, mutta myös henkilöhahmoja saatiin analysoitua yhdessä. Kaikista keskushahmoista löytyi sellaisia puolia, joista juteltavaa kyllä löytyi. Etenkin Onni ja Lahja olivat hahmoista ne tietyllä tapaa ristiriitaisimmat ja siksi piiriläisten silmissä myös mielenkiintoisimmat. Keskustelun tuoksinassa vielä kahden lukukerran jälkeenkin hämmästelin miten yksityiskohdissaan rikas teos Neljäntienristeys on. Monta asiaa nousi esiin ja niiden symboliikkaa pohdittiin yhdessä. Esimerkkinä voisin mainita Onnin halun rakentaa koko ajan ylöspäin, muita korkeammalle. Pohdimme josko se symboloi jotenkin Onnin halua saada vapautta ja ilmaa ympärilleen.

Neljäntienristeys siis todellakin kestää toisenkin lukukerran ja toisaalta jopa "paranee vanhetessaan". Äänikirjatoteutus ei kuitenkaan ollut läheskään niin puhutteleva kuin itse luettu teos. Vaikka Krista Putkonen-Örn onkin jo vakiinnuttanut asemansa suosikkilukijoideni joukossa, mielestäni luenta ei yllä samalle tiiviille tasolle, jonka itse luettaessa saavuttaa. Siitä huolimatta teos itsessään ansaitsee minulta edelleen täydet pisteet.

Satumainen joulu

Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu - kauneimmat sisustukset ja herkullisimmat reseptit

189 s., Docendo 2017

 

Tutustuin viime joulun aikaan ensimmäisen kerran Ilona Pietiläisen joulukirjaan, joiden sarjaan joka vuosi ilmestyy uusi kirja. Pidin viime vuonna ilmestyneestä Kaunein joulu -kirjasta, vaikka sen sievät asetelmat eivät minun kodissani olleet tuolloin eivätkä ole nytkään toteutuskelpoisia: kissat kyllä pitävät huolen siitä, että kauniit asetelmat ovat tuossa tuokiossa vähemmän kauniita. Fiilistely on kuitenkin mukavaa, ja tämänkin kirjan kohdalla pääsin tunnelmoimaan joulua jo näin hyvissä ajoin.

 

Tuttuun tapaan Pietiläisen uudessa kirjassa on runsaasti ihania sisustusideoita, joissa keskitytään niin isoihin linjoihin kuin yksityiskohtiinkin. Ja voi kunpa jouluna olisi niin paljon lunta kuin kirjan kuvissa, sillä minulle se tuo enemmän joulufiilistä kuin kaikki koristeet yhteensä. Lunta odotellessa aion kuitenkin viritellä joulutunnelmaa ainakin herkkujen avulla. Yksi resepti, jota ehdottomasti haluan kokeilla, löytyy tästä kirjasta nimellä tuplafudget. 

 

Jos haluatte jo alkaa kutsumaan joulua kotiinne, kannattaa tutustua tähän kirjaan. Ideoita löytyy vaikka millä mitalla ja varmaan jokaiseen kotiin jotakin.

Lokakuun luetut

Lokakuu meni ja pitkästä aikaa tuntuu, että vietin oikein kunnon lukukuun lukemalla ja kuuntelemalla peräti 11 kirjaa. Täytyy myöntää, että oli kyllä oikein mukavaa saada taas kunnolla luetuksi, sillä oikeastaan kesästä asti lukemiseni on ollut jonkinsorttista aaltoliikettä. Marraskuunkin puolella olen saanut pari kirjaa hyvään vauhtiin, mutta niistä kerron sitten ajallaan enemmän.

Lokakuun parhaita juttuja oli ehdottomasti ensilumi, joka tosin valitettavasti suli muutaman päivän kuluttua ja viimeistään nyt on enää muisto vain. Ensilumi on minulle aina inspiroiva kokemus ja siitä innostuneena joulujutut vetivät minua puoleensa, ja niinpä ikkunoillani valaisevat jo kausivalot, talven ensimmäinen riisipuurokattilallinen on syötynä ja ensimmäiset joulukirjat blogattuna. Ensilumi myös houkutteli minut käpertymään vilttiin sohvannurkkaan kirja kädessä, joten ihmekös tuo, että lukukuu tuntuu saldoltaan niin onnistuneelta.

Mitäkö siis luin? Koukuttavimpana voisin mainita Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan, jota aloin kuunnella äänikirjana. Olen jo ihan koukussa ja neljäs osa on kuuntelussa. Ysärikirja puolestaan houkutteli esiin nostalgian tunteita, ja voisin vinkata siinä olevan hyvä joululahjaidea ysärilapsille ja -nuorille.

 Heidi Köngäs: Luvattu

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu rosvojahdissa

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö 

Essi Huuhka ja Aino Tormulainen: Ysärikirja

Bianca Turetsky: Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile 

Riikka Jäntti: Pikku hiiren joulu 

Enni Mustonen: Nimettömät

Enni Mustonen: Mustasukkaiset 

Olga Temonen: Olgan vegekirja 

Hanna Kinnunen ja Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana 

Enni Mustonen: Lipunkantajat 

Lukupinoni alkavat taas huojua uhkaavasti, sillä sain juuri varauksesta 7 teosta, jotka yritän ehtiä joskus lukemaan jo lainassa olevien kirjojen lisäksi. Yhden laitoin jo suosiolla eteenpäin, koska tiesin siitä olevan muita varauksia. Yritän lukea rennolla otteella, jotta ei tulisi hirveää ahdistusta eräpäivien lähestyessä. Ottakaa tekin rennosti ja nauttikaa lukemista! Hauskaa lukukuuta, palailen taas piakkoin.

Lipunkantajat

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita - Lipunkantajat

7 cd-levyä, n. 7 ½ h

Otava 2007, alkup. 2006

lukija: Erja Manto

Ehdin kuin ehdinkin kuuntelemaan lokakuun puolella Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoiden kolmannen osan, Lipukantajat. Aiemmista osista tutut päähenkilöt Hilma Maria Mäkelä ja Anna Sofia Ahlstedt ovat tässä osassa läheisesti tekemisissä yhteiskunnallisen kuohunnan ja politiikan kanssa. Eletään aikaa, jolloin lakkoillaan ja aletaan vaatia uudenlaista päätöksentekoa säätyvaltiopäivien tilalle. Esiin nousee kysymys myös naisten äänioikeudesta.

Lipunkantajissa sekoittuu jälleen taitavasti historia, naisten arki, tunteet ja ystävyyssuhteet yli säätyrajojen. Erityisen paljon pidin siitä miten hyvin on kuvattu kahdesta eri näkökulmasta yhteiskunnallisia mullistuksia. Samalla kumpikin kokee omia henkilökohtaisia mullistuksia, kun Anna Sofian päätä sekoittaa samassa koulussa opettava naimisissa oleva mies ja Hilman elämään astuu taas Artturi Mäkelä, mies josta hän tahtoisi avioeron. Mukana kuvioissa kulkee omalta osaltaan myös Hilman nuorempi sisar Miina, joka on päässyt Ahlstedtien taloon piiaksi.

Naisten äänioikeuskysymys nousee tässä teoksessa keskeisesti esiin, kun uuden lain myötä sekä Hilma että Anna Sofia ryhtyvät ehdokkaiksi, kumpikin oman taustansa valossa. Siitä huolimatta heidän ystävyytensä kantaa, sillä kumpikin tuntuu ajattelevan olevansa nimen omaan naisten asialla - ei niinkään puolueen. Aatteet kuljettavat molempia naisia eri paikkoihin, joten kotoista arkea tässä kirjassa ei kuvata enää läheskään siinä määrin kuin aiemmissa kirjoissa.

Järjen ja tunteet tarinoita on jo tässä vaiheessa kehittynyt sangen kiehtovaksi sarjaksi, jonka parissa aika kuluu kuin huomaamatta. Odotan mielenkiinnolla mihin Hilman ja Anna Sofian tie tästä jatkuu, ja seuraava osa onkin minulla jo lainassa. Palataan sen kanssa sitten marraskuussa! 

♠♠♠♠½

Valtavan ihana

Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana - Havaintoja naisen kehosta ja kiloista

190 s., Otava 2017

kansi: Sofia Pusa

 

Kehopositiivisuus on sana, joka tuntuu nousevan nykyään yhtä tiheämmällä tahdilla esiin. Mielestäni se sana kuvaa hyvin myös tätä Hanna Kinnusen ja Aino-Kuutamo Uusitorpan vastikään ilmestynyttä teosta Valtavan ihana. Teoksessa Kinnunen ja Uusitorppa kertovat omista kokemuksistaan ja nostavat esiin myös ystäviensä kokemuksia koskien kiloja (olipa niitä sitten paljon tai vähän), omaa kehoa ja omaa sekä muiden suhtautumista siihen. Sanomana on vahvasti kehotus rakastaa itseään ja olla itselleen armollinen olipa keho sitten millainen tahansa.

 

Tämä teos jakaantuu aihealueisiin, jotka ovat kauneusihanteet, lapsuus ja vanhemmuus, ruoka, terveys ja arki, naisen kehon keskipisteet, rakkaus ja tunteet. Itsestään välittämistä ja itsensä ymmärtämistä käsitellään siis monesta eri näkökulmasta ja varmaan jokainen joskus kehonsa kanssa kamppaillut pystyy löytämään kirjasta jonkin samaistuttavan kohdan. Takakannessa todetaan nyt olevan aika "uudistaa pinttyneitä käsityksiä siitä, millainen keho on sopiva ja millaisena nainen riittää". Kunnianhimoista!

 

Vaikka tämän teoksen perusajatus rohkaista kaikenlaisia ja etenkin kilojensa kanssa kamppailleita naisia rakastamaan itsestään ja olemaan itselleen armollisia on erittäin hyvä, ei se mielestäni toimi kovin hyvin. Itse koin kehopositiivisuuden välittämisen välillä jopa "lässyttämisenä", vaikka en osaakaan perustella tuntemustani tarkemmin. Ehkä kyse on siitä hieman opettavaisesta otteesta, joka tuntuu välillä nousevan esiin. Lisäksi pyrkimys ravistella kauneusihanteita ei mielestäni oikein täyty.

 

Valtavan ihana on sujuvalukuinen kirja, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Nyt pari päivää lukemisen jälkeen minun on jopa hieman vaikea palautella mieleen mitä juuri luinkaan. Vaikka perusajatus onkin jäänyt mieleen, ei tämä kirja jättänyt suurempaa muistijälkeä. Ehkä tämä kirja voisi puhutella enemmän jotakuta sellaista, jolla on lukuhetkellä meneillään "kehokriisi". Itse en ole aina ollut tyytyväinen kehooni enkä ole sitä täysin vieläkään, mutta olen jo sinut itseni kanssa, joten tämä teos ei voi toimia minulle tsemppikirjana samalla tavalla kuin ehkä jollekulle muulle.

 

♠♠♠

Olgan vegekirja

Olga Temonen: Olgan vegekirja - Kasvisruokaa läheltä koko perheelle

159 s., Tammi 2017

 

Olen testaillut Olgan vegekirjan reseptejä satunnaisesti jo jonkin aikaa ja ajattelin, että lokakuu olisi hyvä aika esitellä tämä kirja: moni on varmaan kuullut ja osa ehkä osallistunutkin Lihaton lokakuu -kampanjaan. Olgan vegekirja on inspiroinut minua kovasti ja taatusti muutama resepti jää vakiokäyttöön. Aluksi olin kyllä hieman pettynyt, sillä vasta kirjan käsiini saatuani tajusin, että kyseessä on uudistettu laitos Emäntänä Olga -kirjasta. Koin oloni jopa hieman huijatuksi, sillä etukäteen tätä seikkaa ei ollut juuri tuotu esiin. Loppujen lopuksi tämä kirja inspiroi minua kokeilemaan reseptejä ihan eri tavalla kuin Emäntänä Olga aikoinaan.

 

Arvelin vuosia sitten, että tulisin joskus ostamaan Emäntänä Olga -kirjan itselleni. En kuitenkaan ole sitä tehnyt, vaikka jotkin reseptit ovat jääneet houkuttelemaan. Muistan Emäntä-kirjasta erityisesti nuudelikeiton, joka houkutteli, mutta jota en kuitenkaan kokeillut. Saatuani uudistetun laitoksen käsiini testasin ensimmäisenä nuudelikeittoa ja ai että oli muuten hyvää! Olen tehnyt sitä jo pariin otteeseen ja jo pelkkä ajatus ihanasta kookosmaito-mausteliemestä saa veden kielelle. Testiin pääsi myös soijalihapiirakka, kasvislasagne ja soijapullat, joista etenkin soijapullat vei kielen mennessään.

 

Olgan vegekirja tuntuu edeltäjäänsä freesimmältä kokonaisuudelta, vaikka ohjeet ovat pitkälti samoja kuvia myöten. Nyt olen myös ollut innokkaampi ja varmempi testailemaan reseptejä, sillä ruokavalioni on vuosien kuluessa muuttunut entistä kasvispainotteisemmaksi ja oma kokemukseni kasvisruokien tekemisestä ja etenkin maustamisesta on kehittynyt. Olgankin ohjeita hieman soveltelin oman makuni mukaisiksi, vaikka pääosin teinkin kuten ohjeessa sanottiin.

 

Mielestäni Olgan vegekirja on innostava keittokirja myös niille, joille kasvisruoka on vieraampaa. Pienen tutustumisen jälkeen ruokien kaikki ainekset ovat löydettävissä ihan tavallisesta marketista, joten erikoisliikkeisiin ja suuriin automarketteihin ei tarvitse sännätä erikoisuuksia etsimään. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti tämän kirjan ohjeita, minä en ainakaan joutunut pettymään testaamieni ohjeiden kohdalla!

Nimettömät & Mustasukkaiset

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita - Nimettömät

7 cd-levyä, 8 h 30 min.

Otava 2006, alkup. 2004

lukija: Erja Manto

***

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita - Mustasukkaiset

6 cd-levyä, n. 7 h

Otava 2006, alkup. 2005

lukija: Erja Manto

 

Etsin jälleen jotain äänikirjaa kuunneltavakseni ja tutkailtuani valikoimaa päätin tarttua Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaan, jossa on kaikkiaan viisi osaa. Varovaisesti lainasin ensin ensimmäisen, mutta heti ensimmäisestä levystä asti se oli menoa ja kirja tuli kuunneltua parissa päivässä. Nyt minulla on meneillään jo kolmas osa, mutta kirjoitan siitä sitten aikanaan.

 

Nimettömät kertoo kahden naisen tarinaa. Tavallista kansaa ja palvelusväkeä edustaa Hilma Maria Perämäki, joka on Haapajärvellä apteekkarilassa piikana. Kun apteekkari yrittää käydä kähmimään ja Hilma puolustautuu, täytyy hänen lähteä palveluspaikastaan. Tie vie hänet kauas Helsinkiin asti, apteekkarinrouvan sisaren huusholliin piiaksi. Augusta Ahlstedt on emäntänä vahvatahtoinen ja pitää mieluusti langat omissa käsissään. Tarinan toinen päähenkilö, Anna Sofia Ahlstedt, kuuluu niin ikään Augusta-neidin talokuntaan. Anna Sofia on Augustan velivainaan tytär ja Hilman kanssa suunnilleen samanikäinen. Hän edustaa parempiosaista väkeä. Molemmilla nuorilla naisilla on unelmansa ja omat esteensä raivattavana tieltään.

 

Eletään 1800-luvun loppua ja nuoret naiset elävät kovin erilaisissa maailmoissa ikätoveruudestaan huolimatta. Säätyjaosta huolimatta he jollain tapaa ystävystyvätkin. Hilma on kipakka nainen ja uskaltaa sanoa suorat sanat jopa Augusta-neidille. Anna Sofia on paljon arempi ja etsii vielä omaa tietään. Raittiusiltamissa Hilma kohtaa vaikuttavan puhujan, Artturi Mäkelän, joka vähitellen vie Hilmalta jalat alta. Kun suhde paljastuu, Anna Sofia nousee ensimmäistä kertaa tätiään vastaan hiljaisessa kapinassaan ompeluttamalla Hilmalla vaatteita, vaikka Augusta-täti kieltää yhteydenpidon langenneeseen entiseen piikaansa.

 

Hilman tie kuitenkin kulkee takaisin Augusta-neidin talouteen ja Mustasukkaisissa hän onkin jo vihitty vaimo ja pienen pojan äiti. Artturi on paljastunut itsekin viinaanmeneväksi mieheksi raittiuspuheistaan huolimatta, mutta rakkaus kantaa. Anna Sofia puolestaan jatkaa opiskelujaan kohti maisterintutkintoa ja toimii siinä sivussa opettajana. Elämä heittelee ja poliittisessa kuohunnassa Hilmakin saa tuntea kuinka mies vähitellen liukenee hänen rinnaltaan muiden asioiden pariin. Anna Sofia puolestaan kantaa sydämessään rakkautta, joka ei voi täyttyä.

 

Molemmissa näissä kirjoissa kerrotaan hienosti Suomen historiasta kahden erilaisen naisen näkökulmasta. Nämä ovat mukaansatempaavia kirjoja, joiden parissa viihtyy. Nämä ovat niin paljon muutakin kuin romantiikkaa: asiaansa uskomista, selviytymistä, vahvuutta, ystävyyttä, uskallusta ja aitoa rehellisentuntuista historiaa. Olen ihan lumoutunut Järjen ja tunteen tarinoista ja ennustanpa, että tulen kuuntelemaan tämän sarjan pikavauhtia loppuun! 

 

♠♠♠♠♠

Pikku hiiren joulu

Riikka Jäntti: Pikku hiiren joulu

42 s., Tammi 2017

 

Ihana Pikku hiiri -sarja on saanut jatkoa! Ihastuin Hiiru-hiireen heti ensimmäisessä kirjassa pari vuotta sitten, joten täytyihän minun päästä lukemaan myös tämä uutukainen, jossa Hiiru odottaa kärsimättömästi joulua ja ahertaa jouluvalmisteluissa äitinsä kanssa.

 

Pikku hiiren joulu kertoo niistä asioista, joita varmsti monessa lapsiperheessä koetaan joulun alla: odotetaan koska saa avata kalenterin ensimmäisen luukun, leivotaan pipareita, hankitaan ja koristellaan kuusi ja odotetaan joulupukkia. Hiirunkin äiti joutuu välillä ojentamaan pikkuistaan, joka on välillä hyvin kärsimätön odotuksessaan. Kun Hiiru on salaa avannut joulukalenterista viimeisen luukun, ymmärtää äiti odotuksen käyneen Hiirulle ylivoimaiseksi.

 

Tässäkin Hiiru-kirjassa on aivan hurmaava ja lämminhenkinen kuvitus, josta välittyy kodin lämpö ja joulunajan hohto. Kuvituksen maltilliset yksityiskohdat päästävät fiilistelemään sen asian kanssa, että joulu ei ole pelkkää materiaa, vaan myös välittämistä ja yhdessäoloa. Erityisesti mieleeni jäi se, että Hiiru sai jouluna kolme lahjaa ja oli niin tyytyväinen niistä: nykyään kun lahjakasat kasvavat usein ihan hurjan korkeiksi. Hiirun joulusta kertova kirja on ihanan sympaattinen lisä sarjaan.

The Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile

Bianca Turetsky: The Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile

 242 s., Little, Brown and Company 2013

kuvitus: Sandra Suy

 

Luin keväällä Muotimatkaaja-sarjan toisen osan "Marie Antoinetten palatsissa" englanniksi, koska sitä eikä tätä kolmattakaan osaa ole suomennettu. Siinä missä sarjan ensimmäinen ja toinen osa olivat kiinnostavia ja mukaansatempaavia kirjoja, tämä kolmas osa oli vähän tylsähkö ja rakenne oli osin erilainen aikamatkustuksen osalta. Kuten kuvasta näkyy, tarkoitus oli lukea tämä jo kesällä, mutta asia siirtyi syksyyn, mikä johtuu osittain siitä ettei tarina meinannut lähteä kulkemaan kunnolla heti alussa.

 

12-vuotias muotimatkaaja Louise Lambert on jälleen saanut kutsun Marlan ja Glendan vintagevaatemyyntiin. Jännityksestä kihisten Louise saapuu määräpäivänä paikalle, sillä hänellä on useampikin päämäärä vaatemyynnin suhteen: hän haluaa tietysti löytää mieluisan mekon eräisiin juhliin, mutta hän haluaa myös tietää onko hänen äitinsä joskus aikamatkannut muodin avulla. Lisäksi Louise tietysti toivoo pääsevänsä taas huikaisevalle matkalle sujautettuaan jonkin taianomaisen vintagemekon ylleen. Asiat saavat kyllä ratkaisunsa, kun Louise on ensin päätynyt upean mekon kautta Kleopatra-elokuvan kuvauksiin avustajaksi ja sieltä edelleen Egyptiin Kleopatran palvelukseen.

 

Kuten sanottu, rakenne tässä tarinassa on hieman erilainen eli yhdessä kirjassa Louise tekee oikeastaan kaksi aikamatkaa. Mielestäni oli hieman puuduttavaa odotella, että päästiin itse asiaan eli aikamatkustukseen. Lisäksi kesti mielestäni todella pitkään odottaa, että päästäisiin kirjan nimen enteilemään muinaiseen Egyptiin. Egyptissä Louise päätyy Kleopatran palvelijattareksi, jonka tehtäväksi muodostuu suojella kuningatarta salamurhalta. Hovielämä paljastuukin melkoiseksi juonitteluksi ja muinaiset egyptiläiset tavat hämmentävät Louisea melkoisesti. Sen Turetsky kyllä kirjoittaa elävästi ja historia saa hieman uudenlaista näkökulmaa Louisen matkassa.

 

Tämän kirjan lopussa käy melko varmasti ilmi, että sarja ei jatku. Tässä vaiheessa sitä voinee jo pitää varmana, sillä neljään vuoteen sarja ei ole jatkoa saanut. Toisaalta hyvä niin, sillä kuten sanottu, tämä teos alkoi jo kääntyä tylsähkön puolelle. Tämä oli kuitenkin ihan hyvä lopetus sarjalle, sillä on viisautta osata lopettaa ajoissa. Jotkin asiat jäivät mielestäni hieman avoimiksi tai niihin ei annettu kovin tyydyttävää vastausta ottaen huomioon miten suuresti niitä oli käsitelty aiemmin. Toisaalta lopussa jo mielenkiintoni vähän alkoi karkailla muille maille, joten ehkä jotain meni siksikin ohi. Tarinan jännite ei selkeästikään kanna alusta loppuun.

 

♠♠♠ 

 

Summary in English

I red this book in English since this hasn't been translated into Finnish. I want  write something about this also in English in case somebody googles this and turns out to find my blog and this text.

 

This book is third part of Time-Traveling Fashionista serie. I believe this is last part of serie and I think it is quite good: this book wasn't as interesting as other two books. Pictures are really beautiful again, but plot was rather boring since it get quite a while to start the time-traveling part in this book. I also might have wanted to read more about the history part.

 

This time Louise travels to Egypt and she founds herself as Cleopatras maid. Before she gets to Egypt, she spend a little time in Hollywood assisting filmmakers of movie Cleopatra. I think that part wasn't at all needed. Shortly I can say, that this book has good things and boring things. I don't feel I've wasted my time, but I have red many better books than this.