Kirjabloggaajien joulukalenteri, 3. luukku

Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenteri on jälleen pyörähtänyt käyntiin ja tänä vuonna valitsin omaksi luukukseni ensimmäiselle adventtisunnuntaille osuvan luukun. Eilen Amman lukuhetkessä aloitettiin jouluun laskeutuminen kirjallisuuden kautta. Itse olin ajatellut käsitellä luukussani joulumielen saavuttamista. Myös Mai käsitteli aihetta joulukalenterin aloittaneessa Kirjasähkökäyrä-blogissaan, mutta minä ajattelin lähestyä aihetta ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi valon kautta.

 

Ala-asteajoilta muistan miten aina adventtisunnuntaita seuranneena maanantaina sytytimme koulussa oikean lukumäärän kynttilöitä adventtikynttelikköön. Tunnelmallinen kynttilän liekki pimeänä talviaamuna sähkövalojen rinnalla oli mielestäni kaunis. Elämme vuoden pimeintä aikaa, jota ei edes lumi ole valaisemassa ainakaan täällä Etelä-Pohjanmaalla. Siksi valon levittäminen ympärille on mielestäni nyt erityisen tärkeää.

 

Miten sitä valoa sitten levitetään ympärille? Kytkemällä kyntteliköt pistorasiaan ja sytyttämällä aitoja kynttilöitä ympäriinsä? Niinkin, kyllä. Itse olen kuitenkin tänä vuonna ajatellut valon levittämistä erityisesti muiden auttamisen ja hyvien tekojen kautta, vaikka ehdinkin kytkemään kausivalot käyttöön naapurustossamme ensimmäisenä jo lokakuun puolella. 

 

 

Joulun aika on mielestäni paitsi valon myös välittämisen ja hyvän tahdon aikaa. Usein joulun aikaan esimerkiksi taloudellinen puute, vakava sairaus tai yksinäisyys voi tuntua erityisen musertavalta, sillä joulun yltäkylläisyys herkkuineen ja koristeineen luo niille terävän kontrastin. Olen joskus opiskelu- ja työttömyysaikoinani joutunut itse turvautumaan esimerkiksi seurakunnan diakoniatyön apuun selvitäkseni taloudellisesti. Tällä hetkellä tilanteeni on paljon parempi, mutta en ole unohtanut saamaani apua. Tänä jouluna haluankin levittää valoa ympärilleni antamalla vuorostani omastani niille, jotka nyt ovat avun tarpeessa. Kaikki ei tarvitse suurta taloudellista panostusta, vaan ajatus on tärkein. Ajattelinkin listata tähän pari vinkkiä siitä miten sinäkin voit levittää välittämisen valoa ympärillesi. Moni näistä toimii ympäri vuoden.

 

1. Osallistu Joulupuu-keräykseen. En uskalla luvata vieläkö Joulupuu-tapahtumia on tulossa, sillä meillä se sijoittui jo marraskuun loppuun. Varmasti voit kuitenkin halutessasi ottaa yhteyttää Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisiin toimijoihin ja kysyä vieläkö voisi tuoda lahjan sitä tarvitsevalle. Itse osallistuin tähän ensimmäistä kertaa ja voi että tuli hyvä mieli!

 

2. Jos olet käsistäsi kätevä, neulo villasukat ja lahjoita ne vaikkapa terveyskeskuksen vuodeosastolle potilaiden jalkoja lämmittämään. Perustakaa vaikka ystävien kesken villasukkarinki, niin saatte monta paria sukkia lahjoitettavaksi! Jouluun on vielä kolme viikkoa, joten aikaa on. Muistakaa myös sosiaalisen median voima lahjoituksia kootessa.

 

3. Meidän kappeliseurakunnassa järjestetään Joulukassi-keräys, jota varten ostetaan listan mukaan erilaisia ruoka- ja hygieniatuotteita. Joulukassit jaetaan ennen joulua taloudelliseen ahdinkoon joutuneille. Uskoisin, että seurakuntamme ei ole keräyksen suhteen ainutlaatuinen, joten kysäise rohkeasti järjestetäänkö teidän seurakunnassa vastaavaa. Itselleni juuri tämänkaltainen apu on ollut tärkeää, ja tänä vuonna aion puolestani olla auttajan roolissa.

 

4. Luovuta omastasi. Verenluovutus on tietysti aina hieno lahja ja käden ojennus avun tarvitsijoille, mutta aina se ei ole mahdollista syystä tai toisesta. Itse en pääse tuoreehkon tatuointini vuoksi vielä hetkeen aikaan luovuttamaan verta, mutta päätin luovuttaa jotain muuta. Moni on varmasti kuullut hiusten luovutuksesta syöpäsairaiden peruukkeja varten. Minä leikkuutin perjantaina piiiitkät hiukseni ja lähetin ne Britanniaan Little Princess Trustiin, joka kerää hiuslahjoituksia syöpäsairaiden tai muista syistä hiuksensa menettäneiden lasten- ja nuorten hyväksi. Ihan täysin omista hiuksista ei luovutuksen yhteydessä tarvitse luopua,  mutta 17 cm on minimiluovutusmitta. Voit lukea lisää täältä.

 

 

Vinkkini ovat olleet melko materiapainotteisia, mutta jokainen toimii tyylillään. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tuoda valoa pimeään vuodenaikaan. Vaihtoehtoja on monia eikä kaiken tarvitse liittyä materiaan tai vaatia rahallista panostusta. Anna aikaasi. Välitä. Ole läsnä. Auta. Levitä valoa ympärillesi miten parhaiten voit. Sytytä vaikka se kynttilä ensi alkuun!

Toivon teille kaikille valoisaa joulun aikaa!

Huomenna kirjabloggaajien joulukalenterin luukku avautuu Kirjamiehen toimesta.