Tulilahti: Tutkimuksia naismurhista

Teemu Keskisarja: Tulilahti - Tutkimuksia naismurhista

240 s., WSOY 2023

kansi: Martti Ruokonen

Teemu Keskisarja vieraili viime syksynä kirjastossamme luennoimassa otsikolla Pohjanmaan rikoshistoria. Hän keskittyi pitkälti Kyllikki Saaren tapaukseen, josta kertovan kirjankin olen lukenut. Hän kertoi työstävänsä uutta kirjaa, jossa sivutaan myös jalasjärveläisen Lempi Ojalan tapausta 1930-luvulta. Kiinnostus heräsi ja varasin kirjan heti, kun se vain oli mahdollista.

Tulilahti on minulle rikoshistoriasta tuttu tapaus. 1950-luvun lopulla tapahtunut Riitta Pakkasen ja Eine Nyyssösen henkirikos Tulilahden leirintäalueella on näkynyt lehdistössä tasaisesti edelleen. Tapaukseen ei koskaan löytynyt aukottomasti todistettavaa syyllistä, mutta Keskisarja pohtii kerättyjä todisteita ja kuulustelupöytäkirjoja rikoshistorioitsijan näkökulmasta: olisiko jotain voitu tehdä toisin, jäikö jotain olennaista huomaamatta? Kirjan luettuaan voi todeta, että taisi tosiaan jäädä.

Tulilahden tapauksen lisäksi Keskisarja pyrkii taustoittamaan ajankuvaa ja aihepiiriä, siis naismurhia, laajemminkin. Hän nostaa esille kivennapalaisen talollisen tyttären Esteri Rantasen, joka joutui naapurinsa surmaamaksi ihan yllättäen syksyllä 1932. Toinen isommin esille nouseva tapaus on edellä mainittu jalasjärveläisen Lempi Ojalan tapaus, jossa ahdistelijoitaan pakoon pyrkinyt piika kiipesi sillankaiteen yli turvaan ja lopulta putosi virtaan huhtikuussa 1932. Kolmantena on lauttasaarelaisessa autiotalossa 1920-luvulla sattunut kaksoissurma, joka selvisi uhrien nopean löytymisen vuoksi. Nuorten naisten kohdalla oli matkassa paljon sattumanvaraisuuksia, mutta onneksi sattumalla oli sormensa pelissä myös löytymisen suhteen ja rikollinen sai rangaistuksensa.

Vaikka Kivennavan, Jalasjärven ja Lauttasaaren tapaukset luovat kehystä naismurhien historialle, tuntuivat ne Tulilahden surmien käsittelyn kannalta hieman irrallisilta - joskin kiinnostavilta - osasilta tässä kirjassa. Keskisarjan tyyli kirjoittaa tekee historian eläväksi, hänellä on teräviä huomioita ja hän käyttää värikästä sanastoa. Olen lukenut häneltä useampiakin kirjoja, mutta tämä Tulilahti tuntui nopealukuisimmalta ja mukaansatempaavimmalta ainakin tekstin puolesta.

Kyllikki Saari: Mysteerin ihmisten historia

Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten historia

357 s., WSOY 2021

kannen suunnittelu: Mika Tuominen

Kyllikki Saaren surma Isojoella keväällä 1953 on yksi Suomen rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista. Olen itsekin Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, joten tapaus on täällä ehkä erityisen tunnettu. Viime syksynä vierailin ensimmäistä kertaa Saaren suohaudalla, ja se oli kyllä sellainen paikka, että toista kertaa ei tarvitse mennä.

Ihmisten luonne on syntyjään sellainen, että selvittämättömät tapaukset puhuttavat ja mysteerit jäävät painamaan mieltä. Tässä teoksessa Teemu Keskisarja kirjoittaa Kyllikki Saaren mysteerin auki. Hän ei esitä tulkintaa murhaajasta, mutta hyvin perusteellisen kuvan hän tapahtuneesta ja tapauksen tutkimisesta antaa. Näitä seikkoja kuvatessaan Keskisarja kyllä kertoo seikat, jotka puhuvat epäiltyjen syyllisyyden tai syyttömyyden puolesta, mutta varsinaiset spekulaatiot hän jättää lukijalle itselleen.

Keskisarja on historioitsija, ja sen kyllä tästä teoksesta huomaa. Tätä teosta oli ihan ilo lukea siinä mielessä, että Keskisarja on sujuvasanainen kertoja, joka osaa tehdä historiasta elävää. Keskisarja puhaltaa "mysteerin ihmiset" henkiin, tekee heistä läpeensä inhimillisiä. Historioitsijan ote ei ole mässäilevä, ehkä pikemminkin realistinen. Keskisarja on asiantunteva ja perustelee kerronnassa tekemänsä valinnat. Kaikki kirjan kirjoitusprosessissa tehdyt valinnat ovat perusteltuja eikä skandaalinkäryiseen mustamaalaamiseen sorruta, vaikka ihmisistä osittain puhutaankin ihan oikeilla nimillä.

Vaikka olen ajatellut, että Kyllikki Saaren tapauksen pääpiirteet ovat minulle läpeensä tuttuja, tuli tämän kirjan myötä minulle myös uutta tietoa. Toki tietoni tapauksesta perustuvat lähinnä samoja asioita toistelleisiin lehtijuttuihin, mutta jotenkin silti yllätyin uusista tiedoista. Keskisarja on kyllä tehnyt perusteellista työtä, mikä tekee tästä teoksesta todella kiinnostavaa ja jopa nautittavaa luettavaa, vaikka Kyllikki Saaren kohtalo onkin äärimmäisen surullinen. Monen elämä muuttui ratkaisevasti Kyllikin surman myötä eikä pieni Isojoki enää ollut entisensä.

Saapasnahka-torni: Aleksis Kiven elämänkertomus

Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni - Aleksis Kiven elämänkertomus

272 s., Siltala 2018

graafinen suunnittelu: Mika Tuominen

 

Aleksis Kivi on kansalliskirjailijamme, jota ei hänen aikalaistensa keskuudessa osattu arvostaa. Aleksis Kiven elämä on tähän asti näyttäytynyt minulle ensisijaisesti epäreilun kohtelun ja huonon tuurin sarjana, eikä tuo mielikuva juurikaan tämän Teemu Keskisarjan kirjoittaman uuden Kivi-elämäkerran myötä muuttunut. Mielikuva kuitenkin sai uusia sävyjä, sillä teos osoittaa, että Kivi oli tietyllä tavalla hieman lapsekas, huomion hakuinen ja samalla kuitenkin myös sitä kaihtava, varmasti lähimmilleen välillä myös rasittava persoona. Lisäksi on täysin selvää, että Kivi oli ansioitunut kirjailija, jota syystä tai toisesta aikalaiset eivät osanneet tai välttämättä aina edes halunneet arvostaa.

 

Aleksis Kivi syntyi Nurmijärvellä vuonna 1834 ja kuoli Tuusulassa vuoden viimeisenä päivänä 1872. Kivi ei elänyt pitkää elämää, kuolihan hän vain 38-vuotiaana, mutta hänen elämäänsä mahtui monia isoja käänteitä. Aikaisemmista yhteyksistä kokonaiskuva Kiven elämästä oli tuttua, mutta uutta oli erityisesti Kiven opiskeluvuosien aika ja hänen elämänsä viimeiset ajat, joista osan hän vietti mielisairaalassa. Tästä kirjasta huomaa, että sen on kirjoittanut historioitsija, joka osaa asiansa. Kyseessä on laadukas tietokirja.

 

Lukiessani usein tuli mieleen, että jos Kiveä olisi kohdeltu jotenkin toisin, olisi hänen surullinen kohtalonsa ehkä voitu välttää. Tätä teosta lukiessani sain vaikutelman, että etenkään Seitsemän veljeksen saama tyrmäys ei välttämättä johtunut niinkään itse teoksesta, vaan pikemminkin arvostelijoiden halusta iskeä tikarilla teoksen kustantanutta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa jäsenineen. Harmi vain, että herkkä ja terveydeltään heikko Kivi joutui siitä sijaiskärsijäksi.

 

Kiven elämä oli alituista rahapulaa ja velkoja vähän joka suuntaan. Myös alkoholi maistui, joten ihmekös tuo, jos pieni kirjailijan tienesti ei riittänyt oikein mihinkään. Kiven jatkuva avuntarve oli varmasti lähimmille rasite enkä lainkaan ihmettele, jos vastaanottajat olisivat joutuneet hieman hillitsemään itseään, kun saivat jälleen anelevan kirjeen häneltä. Teoksen lähteistössä on käytetty Kiven säilynyttä kirjeenvaihtoa, josta on otettu mukaan myös suoria lainauksia. Ne antavat lisää väriä ja luovat kaunistelemattoman kuvan miehestä, joka oli taitava sanankäyttäjä, mutta joissain asioissa niin hukassa kuin olla voi. Oman sävynsä teokseen tuo myös lähteet, jotka sisältävät Kiven läheisten muisteluksia hänestä. Kokonaiskuvasta muodostuu selkeä ja kattava.

Vaikka Aleksis Kiven elämäntarina itsessäänkin kiinnostaa, merkittävänä lisäpontena tähän kirjaan tarttumiselle oli se, että tämän on kirjoittanut Teemu Keskisarja. Olen aikaisemmin lukenut yhden Keskisarjan kirjoista ja muutenkin törmännyt hänen nimeensä muissa kirjallisissa yhteyksissä, joten tiesin, että hän osaa kirjoittaa kiinnostavasti ja nasevasti. Tästä on tomuinen historia kaukana!

Kyynelten kallio

Teemu Keskisarja: Kyynelten kallio - Kertomuksia seksistä ja väkivallasta

396 s., Siltala 2011

graafinen suunnit.: Matti Berg

Olen halunnut lukea Teemu Keskisarjan tietokirjan Kyynelten kallio jo kauan aikaa, sillä kirjan nimi on mielestäni todella mielenkiintoinen ja hitusen arvoituksellisen tuntuinen. Kirjan aihepiiri eli menneiden vuosisatojen lainsäädäntö ja rangaistuskäytännöt suhteessa seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin tekoihin on myös kiinnostava, sillä se pitää sisällään asioita, joihin ei yleensä törmää esimerkiksi historian opetuksessa tai edes muissa kirjoissa.

Teemu Keskisarja nostaa kirjassaan esille seitsemän tarinaa ihmiskohtaloineen, jotka ovat jääneet kirjanpidon lehdille ja säilyneet meidän päiviimme saakka tarkkaan ylöskirjattuina. Näiden seitsemän tarinan kautta Keskisarja kertoo eritoten 1700-luvun laeista ja rangaistuskäytännöistä luontevasti ja käytännönläheisesti. Hän nostaa teoksessaan esille lainopillisen suhtautumisen onanismiin, avionrikkomiseen, homoseksuaalisuuteen ja erityisesti eläimiinsekaantumiseen, josta on säilynyt paljon lähteitä. On todella valaisevaa saada tietoa tuon ajan maailmankuvasta lakien kautta ja samalla huomata, kuinka uskontosävytteinen maailmankuva todella onkaan ollut.

Tämä kirja on monelta osin aika shokeeraava siinä mielessä, että ihmisten saamat rangaistukset esimerkiksi avionrikkomisesta olivat aivan järkyttävän kovia. Nykypäivän ihmisen on sellaisia vaikea käsittää, mutta Keskisarja toteaakin monessa kohdin, että tuon ajan rangaistuskäytäntöä ja lakia on turha rinnastaa nykypäivään, sillä elinolot ja maailmankatsomukset ovat muuttuneet niin radikaalisti, että vertailu ei ole järkevää ja tuloksia tuottavaa. En kuitenkaan voi olla miettimättä sitä miten paljon enemmän vapauksia laki suo ihmiselle nykyään: tietysti on olemassa määrätyt normit, mutta kuitenkaan samanlaista "mielivaltaa" ei harjoiteta kuin muutama sata vuotta sitten. Mielivalta on hieman huono sana, koska kaikki oli kirjattu lakiin ja rangaistukset määrättiin hyvin tarkasti lakia noudattaen, mutta sellaiselta se hieman minusta tuntuu.

Keskisarja on valinnut kirjaansa mukaan mielenkiintoiset tarinat ja avaa niiden kautta lakikirjojen pykälät sujuvasti ja ymmärrettävästi. Kuitenkin minusta teksti on hieman paperinmakuista ja kuivaa luettavaa, sillä tarinat eivät saa kunnolla tuulta alleen. Jotenkin olisin toivonut jonkinlaista tarinoivampaa otetta, joka kyllä välillä pilkahtaa esiin, mutta katoaa sitten taas. Samoin lukujaot olivat mielestäni hieman erikoisesti tehtyjä, sillä välillä joku luku ikään kuin katkeaa kesken ja jatkuu seuraavassa luvussa "keskeltä". Hienoinen toisto myös hieman pisti silmään, mutta toisaalta on hyvä kerrata ja palauttaa mieliin edellisissä tarinoissa esille tulleet lainopilliset määräykset, sillä suuri infomäärä voi kadottaa yksityiskohdat mielestä.

Kokonaisuutena tämä kirja on siis mielenkiintoinen katsaus erityisesti 1700-luvun maailmaan, mutta olisin toivonut lisää lennokkuutta ja elämänmakua. En itse asiassa alunperin ajatellut, että tässä olisi näin runsaasti varsinaista faktaa, vaan odotin enemmän tällaisia tositarinoita kuin tietoa laeista ja maailmankuvasta. Plussaa tämä kirja ansaitsee kuitenkin siitä, että asioita tarkastellaan tavallisen kansan näkökulmasta eikä korkea-arvoisten virkamiesten tasolta.

♠♠♠♠