Lontoon salatieteellinen seura

Sarah Penner: Lontoon salatieteellinen seura

HarperCollins Nordic 2023

alkup. The London Séance Society

suomentanut Päivi Paju

äänikirjan lukija: Vilma Kinnunen

Halusin testata kuntien yhteistä e-kirjastoa jo ihan senkin vuoksi, että osaisin työssäni paremmin neuvoa asiakkaita. Valikoima on vielä melko suppea, mutta sieltä löytynyt Lontoon salatieteellinen seura tuli minulle kuitenkin lainattavaksi varsin nopeasti. On sanottava, että kirjan kuuntelua häiritsi suuresti yksi tekninen seikka. Kuuntelen nimittäin äänikirjat aina nopeudella 1,2 tai 1,25, koska se vastaa paremmin omaa lukutahtiani. Valitettavasti e-kirjaston sovelluksessa nopeutettu kuunteluvauhti johtaa siihen, että jokaisen kappaleen perään muodostuu tyhjä pätkä, joka pyörii itsekeen seuraavan kappaleen alkuun. Kuuntelun ilo oli kaukana, kun joutui jatkuvasti itse siirtämään kappaletta seuraavaan. Ongelmaan on onneksi luvattu korjaus, mutta tätä kirjaa se ei enää auta.

Eletään vuotta 1873. Tuona aikana salatieteelliset ja mystiset asiat olivat muodissa. Omiin edesmenneisiin läheisiin haluttiin saada yhteys ja meediot järjestivät istuntojaan toimien viestinvälittäjänä maanpäällisen ja tuonpuoleisen välillä. Lontoon salatieteellinen seura piti asioita tiukasti otteessaan, vaikka toki huijareitakin alalle pyrki helpon tienestin perässä.

Kirjan keskushenkilöitä ovat Lenna Wickes ja spiritualisti Vaudeline D'Allaire, joka tunnetaan laajalti kyvystään kutsua murhan uhrien henget esiin ja siten auttaa rikosten selvittämisestä. Lennalla on omat epäilyksensä kaikesta salatieteellisestä, sillä hän on ennen muuta luonnontieteilijä, mutta hän kuitenkin kääntyy Vaudelinen puoleen saadakseen oikeutta henkirikoksen uhriksi joutuneelle sisarelleen. Lopulta naiset päätyvät tekemään yhteistyötä Lontoon salatieteellisen seuran kanssa, mutta kaikkein herrasmiesmäisinkään klubi ei lopulta ole aivan niin puhtoinen kuin he olivat luulleet.

Kirjan miljöö ja aihe ovat mielenkiintoisia, ja juonikin on valtaosin ihan sujuva. Minua kiinnostaa rajatieto ja yliluonnolliset asiat, joten siinä mielessä kirjavalinta oli minulle todella osuva. Olen melko varma, että olisin pitänyt tästä kirjasta aika paljon enemmän, jos aiemmin mainitsemaani teknistä asiaa ei olisi ollut. Se nimittäin katkoi keskittynyttä kuuntelua siinä määrin, että välillä oli hieman vaikea seurata missä mennään ja mitä juuri tapahtuikaan - etenkin kun äänikirja palasi toistamaan kappaleen loppua, jos olit sattunut painamaan tauko-painiketta juuri hiljaisen osan aikana. Tässä sen näkee, kuinka teknisillä asioilla voi olla isokin vaikutus siihen kokonaiskuvaan, joka kirjasta jää. Ihan hetkeen en aio e-kirjastoa käyttää, vaikka parannus onkin tulossa.

Kapellimestari

Maria Peters: Kapellimestari

Minervan äänikirja, 2020

alkup. De dirigent

suomentanut Merja Sainio

lukija: Elina Ylisuvanto

Omasta hyllystä luettua, tai tässä tapauksessa kuunneltua, taas vaihteeksi. On varsin todennäköistä, että en olisi löytänyt tätä kirjaa missään muodossa, jos en olisi saanut tätä jostain kirjagramin salainen ystävä -kirjanvaihtajaisista, sillä en muista edes työn kautta törmänneeni tähän koskaan. Kirja perustuu maailman ensimmäisen menestyneen naispuolisen kapellimestarin Antonia Bricon tarinaan.

Kapellimestari on nopea ja soljuva tarina olosuhteiden ja lähipiirin murjomasta nuoresta naisesta, joka ei saamastaan väheksynnästä ja suoranaisesta hylkäämisestä huolimatta lakkaa seuraamasta unelmaansa tulla kapellimestariksi. Eletään 1920-lukua eli aikaa, jolloin sellainen oli naiselle yksinkertaisesti mahdotonta - kunnes Antonia teki unelmastaan totta.

Kyseessä on kaunokirjallinen teos ja niin ollen siinä on myös käytetty kaunokirjallisia vapauksia, mutta siitä huolimatta melkoisen myllyn läpi Antonia on joutunut kulkemaan. On surullista, että pelkkä sukupuoli on riittänyt tekemään niin monista asioista mahdottomia tai ainakin vaikeuttamaan asioita aivan kohtuuttomasti. Asennemuutos vaatii aikaa ja tienraivaajilta erityisen paksua nahkaa.

Vaikka pidin tämän kirjan sujuvuudesta ja mainiosta lukijasta, jää itse tarina kuitenkin hieman etäiseksi. Antonian vaiheita seuraa kyllä mielenkiinnolla ja tapahtumia kuvataan myös tunnekokemusten kautta, mutta siitä huolimatta etäisyys säilyy. Ihan kiva kirja, vaikka ei mitenkään henkeäsalpaava. Oli mukava oppia uutta ja kurkistaa klassisen musiikin maailmaan tätä kautta. Lisätietoja googlaamalla löysin muuten suomalaisittain kiinnostavan tiedon, että Antonia Brico tunsi Sibeliukset läheisesti ja kutsui Ainoa ja Jeania mammaksi ja papaksi. (Linkki Ylen artikkeliin vuodelta 2014.)

Ämpärikesä

Taina Niemi: Ämpärikesä

Otava 2024

kansi: Päivi Puustinen

Taina Niemen esikoisromaani Ämpärikesä voitti Otavan nuortenromaanikilpailun ja kyllä tämä voittaja-ainesta onkin. Ämpärikesä on moniääninen, raikas ja aivan hurmaava kirja kesästä, vapauden tunteesta, epävarmuudesta ja itsensä etsimisestä ja löytämisestäkin. Nautin suunnattomasti paluusta siihen kokonaisvaltaiseen tunteeseen, jota olen kokenut vain teini-ikäisenä koulun kesälomilla. Jotain tällaista olen tietämättäni kaivannutkin! Vähän tuli silti kyllä boomer-olo, kun jouduin erikseen ottamaan selvää mikä on lonkkari, jolla yksi hahmoista rullaili menemään, mutta samalla sanavalinnan tuoreus osoittaa kirjan olevan kiinni ajassaan. Niin, ja long board -lautahan se lonkkari on.

Ämpärikesän kerronnassa vuorottelevat peruskoulunsa päättäneiden nuorten äänet. Arttu, Jere, Samu, Miranda ja Saana ovat elämässään kaikki samassa taitekohdassa, vaikka lähtökohdat ovatkin jokaisella erilaiset. Arttu on entinen jalkapalloilijalupaus ja nykyinen häirikkönuori, joka kaipaisi vain hyväksyntää. Jere ei uskalla kertoa kenellekään mitä kotona on meneillään. Samun netti-ihastus ei olekaan ihan mitä on antanut ymmärtää. Miranda kipuilee etääntyvän ystävyyssuhteensa äärellä ja Saana ei millään pääse yli siitä, mitä Kurkilammella tapahtui kolme vuotta sitten.

Jokaisella on myös omat haaveensa, joita myös opettaja on laittanut heidät pohtimaan viimeisinä koulupäivinä, kun jokainen on saanut laittaa yhden asian koulun yhteiselle bucket listille. Siitä tulee myös kirjan nimi Ämpärikesä, sillä bucket list suomennetaan joskus myös ämpärilistaksi. Joskus unelmien myöntäminen edes itselleen on vaikeaa, saatikka sitten toteuttaminen, mutta nuoret käyvät elämää päin kukin tavallaan.

Mielestäni tämä on kesäkirja parhaimmasta päästä. Tuntuu, että tunnelma melkein hyppää kirjasta ulos ja etenkin kesäyön utu piirtyy silmien eteen. Teksti on elämänmakuista ja tuoretta, mutta samalla jotenkin ajatonta. Tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän aikajänteelle ja kertojaäänet vuorottelevat tiuhaan, mutta silti juonesta muodostuu ehjä kokonaisuus. Toivoisin, että tämä kirja otettaisiin koulujen lukemistoissa huomioon, sillä tässä on niin paljon hyvää.

Vaarallinen taito

Camilla Sten: Vaarallinen taito

Bazar 2024

alkup. En farlig talang, 2022

suom. Hanna Arvonen

Camilla Sten on aiemmilla jännitysromaaneillaan Kadonnut kylä ja Perijä vakuuttanut minut taidostaan punoa aidosti jännittäviä ja mukaansatempaavia tarinoita. Vaarallinen taito on kriminaalipsykologi Rebecca Lekmanista kertovan rikossarjan avausosa, jolle saamme odottaa suomeksi jatkoa jo tämän vuoden syksyllä. Tämäkin vei hyvin mukanaan, vaikka aivan samanlaista jännitystä tässä ei synny kuin aiemmissa kirjoissa.

Hiljattain Yhdysvalloista takaisin Ruotsiin muuttanut Rebecca on eräänlaisessa välitilassa. Avioliitto on päättymässä eroon ja muistisairauteen hitaasti vajoava äiti pakottaa Rebeccan miettimään suhdetta niin äitiin kuin lapsuuteensa ylipäätään. Hän asuu vanhempiensa luona ja auttaa isäänsä äidin hoitamisessa. Lupaava ura on jäänyt Yhdysvaltoihin, mutta saatuaan tietää entisen tyttöystävänsä tulleen surmatuksi kotonaan vauraalla asuinalueella, alkaa Rebecca tehdä tutkimuksia omin päin, kun ei pääse mukaan viralliseen tutkintaan.

Tätä sarjaa on luonnehdittu rikosromaanisarjaksi, joka on täynnä välähdyksiä ihmismielen pimeästä puolesta. Niistä saadaan tuntumaa jo tässä avausosassa, jossa ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa säilyttääkseen vaivalla saavuttamansa statuksen. Lupaus paremmista ansioista ja nousujohteisesta urasta häikäisevän brändijohtajan tuotemerkin alla saa ihmisen venymään yli omien varojen ja henkisen stressinsietokyvyn.

Kaiken kaikkiaan Vaarallinen taito on juoneltaan sujuva ja looginen kirja, joka piti mielenkiinnon yllä loppuun asti. Rebeccan hahmo tosin jätti hieman valjun tunnelman, enkä ole vielä ihan varma mitä mieltä olen hänestä, mutta mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavaa osaa.

Kaikilla elämän kaipuu

Laila Hirvisaari (ent. Hietamies): Kaikilla elämän kaipuu

Hamina-sarja, osa 2

Otavan äänikirja, 2023

ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1978

lukija: Anna Saksman

Pitkä oli odottavan aika, kun äänikirjapalvelusta loppui kuunteluaika ja jouduin odottamaan kokonaiset 5 päivää, että sain kuunneltua Hirvisaaren Hamina-sarjan 2. osan Kaikilla elämän kaipuu loppuun saakka. Tästä kirjasta minulla oli muistissa varsin vähän, joten kaikki tuntui uudelta lukukokemukselta. Jostain syystä en kuitenkaan hirveästi pitänyt tästä kirjasta kaikkine salailuineen ja väärinymmärryksineen, vaikka muistan ensimmäisestä lukukerrasta sentään sen, että pidin kirjasta.

Valma ja Kauko Laatokka ovat muuttaneet poikansa Santerin kanssa Kalliokoskelta Haminaan jo pari vuotta sitten. Toive omasta sekatavarapuodista ei ole kuitenkaan vielä toteutunut, mutta sitkeän työnteon ja suunnittelun jälkeen haave on vihdoin tulossa todeksi. Samaan aikaan onnea varjostaa suuri salaisuus, jonka arvaa niin lukija kuin saman pihan muut asukkaatkin ennen kuin se täysin valkenee asianosallisille.

Varuskuntakaupunki Hamina on tapahtumapaikkana kiva. Eläväinen Ympyräkaupunki iloineen ja suruineen välittää kuvan aktiivisesta 1920-luvun lopun kaupungista, jossa riittää elämää. Vaikka tälle sarjalle ei koskaan tullut jatkoa, on haikea ajatella mitä Santerille ja Anna Kristiinan ja Simon pojille mahtoi tapahtua noin kymmenen vuotta myöhemmin, kun sota syttyi. Toivottavasti heille kävi yhtä hyvin kuin miltä näytti vielä kirjan tapahtuma-aikaan, jolloin tulevaisuuden usko oli vahva.

Kun luulit unohtaneesi

Leena Lehtolainen: Kun luulit unohtaneesi

Tammen äänikirja 2013

ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2002

lukijana Satu Paavola

Kuuntelin toukokuun alkupuolella Leena Lehtolaiselta romaanin Kun luulit unohtaneesi. Pidän hänen Maria Kallio -dekkarisarjastaan ja novellitkin ovat olleet hyviä, mutta kun ne on kaikki jo luettu tai kuunneltu, niin piti ottaa jotain muuta. Kun luulit unohtaneesi on moniääninen romaani, jossa kertoja vaihtuu kesken lauseen, mutta tekee sen selkeästi. Mielestäni aika kiva kerronnallinen twisti, vaikka voikin ajatuksen tasolla kuulostaa sekavalta.

Kun luulit unohtaneesi kertoo Liimataisen perheestä. Isoäiti on juuri kuollut ja perintöä jakaessa nousee esiin monta muutakin asiaa, joista on aiemmin haluttu vaieta. Kerronnassa vaihtelevat sisarukset Sirkka, Sara ja Veikko sekä Sirkan lapset Katja ja Kai. Katja on tarinan keskushenkilö, jota kiinnostaa oliko se todella Rane-eno, joka tappoi isoisän äitienpäivän alla parikymmentä vuotta sitten.

Liimataisen porukka on melkoisen hyvä laittamaan asiat solmuun. Jokaisella on omat ongelmansa, jotka vaikuttavat monesti vähintäänkin välillisesti myös perheen muihin jäseniin. Veikko tuntuu olevan neutraalein tarkkailija, ihminen joka tietää väkensä ja osaa katsoa asioita monelta kantilta. Kun luulit unohtaneesi on vahvasti psykologinen romaani, eikä mitenkään kevyt kirja. Onnellista on kuitenkin se, että ainakin Katja tuntuu pääsevän eroon epävarmuudestaan ja alkavan kukoistaa. Henkilöhahmot herättävät vahvoja tunteita, enimmäkseen ärsytystä, sillä heissä on kovin kärjistettyjäkin piirteitä, mutta Katjalle kyllä suo sen, että hän pääsee jaloilleen.