Nostalgiset nuortenkirjat: haastekoonti

Syyskuun alussa heitin ilmoille Nostalgiset nuortenkirjat -haasteen, jonka idea tuli alunperin Anun ihmeelliset matkat -blogin Anulta. Haasteen ideana oli lukea sellaisia nuortenkirjoja, jotka ovat jääneet mieleen ja tehneet vaikutuksen eli tehdä nostalgiamatka omien nuoruusvuosien suosikkikirjojen pariin. Kirjan ei tarvinnut olla välttämättä nuortenkirja, sillä ikä ei välttämättä sanele sitä, lukeeko omalle ikäryhmälleen kohdennettuja kirjoja  vai ei. Siksi määrittelinkin, että ei "ole mitään erityistä rajaa minkä ikäisenä ensikosketus kirjaan olisi pitänyt hankkia: ajatuksena on se, että jokainen itse päättää minkä ikäisenä on kokenut olevansa nuori. Siis kaikki kirjat, jotka olette lukeneet ja kokeneet nuorina kelpaavat."

Osallistumisaikaa tähän haasteeseen oli kolme kuukautta (syys, loka, marras). Itse ehdin tuona aikana lukemaan neljä minulle nostalgisia väreitä nostattavaa nuortenkirjaa, mutta kuten sanomattakin lienee selvää, paljon jäi vielä lukematta. Nostalgiamatka oli antoisa, ihan tuntui kuin olisi kotiin palannut ja mikä parasta, tiesi lukevansa kirjaa, joka on (ainakin joskus ollut) hyvä. Lukemistani kirjoista Päivi Romppaisen Surutyttö toimii minulle edelleen oikein hyvin, vaikka se ei enää puhutellutkaan samalla tavalla kuin teinivuosina. Tuija Lehtisen Laura -sarjan kolme ensimmäistä kirjaa (1., 2. & 3.) olivat niin ikään edelleenkin yhtä tasaisen varmoja luettavia kuin vuosia sitten, vaikka nyt olinkin lukijana paljon kriittisempi. Laura säilytti silti arvonsa silmissäni.

Haasteen tiimoilta jokaisen osallistujan tuli tehdä koontipostaus lukemistaan kirjoista. Linkkejä niihin minulle on jo tullutkin, mutta jos omasi vielä puuttuu, vinkkaa siitä kommenttiboksiin. 

Aino luki haasteen tiimoilta kuusi nuortenkirjaa, joista kertovia postauksia ainakin minä mielenkiinnolla tutkailin. Erityisen mielenkiintoinen oli mielestäni postaus Irma! -kirjasta, jossa Aino käsittelee myös nostalgiaa käsitteenä.

Jokke vietti nostalgiahetkensä Isaac Asimovin Säätiö-kirjojen parissa. Kyseessä on tieteiskirjallisuuden genreen kuuluva trilogia ja sen "laajennukset", joista Jokke on kirjoittanut hyvin analyyttisen postauksen. 

Kian nostalgisiin nuortenkirjoihin kuuluvat Anni Polvan Tiina -kirjat. Itse olen tainnut lukea niitä joskus yhden tai kaksi, mutta minuun ne eivät tehneet suurta vaikutusta. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea Kian muisteluja ja pohdintoja teoksista, jotka ovat käsittääkseni melkolailla mielipiteitä jakavia. Omassa hyllyssäni minulla olisi pari Tiinaa, joten ehkä voisin joskus kokeilla vielä uudelleen, että millaisia ne Tiina-kirjat nyt olivatkaan.

Darren Shanit ja Harry Potterit, joita Manni P haasteeseen luki, olisivat voineet kuulua myös minun lukulistalleni tässä haasteessa. (En muuten oikeasti käsitä miksen ole vieläkään aloittanut lukemaan Pottereita uudelleen...) Muistan lukeneeni neljää ensimmäistä Darren Shanin vampyyrikirjaa useampaankin otteeseen, mutta into lopahti jossain vaiheessa eikä seuraavat osat sitten enää jaksaneet innostaa. Muistan kuitenkin hyvin ne kuumat kesäpäivät, kun pyöräilin kirjastoon hakemaan uudelleen ja uudelleen näitä samoja kirjoja. Ja Harry Potterit, no niistä nyt en ala edes vielä puhumaan!

MarikaOksa ehti lukemaan haasteeseen seitsemän kirjaa, mutta kertoi kuitenkin vasta päässeensä alkuun nostalgiamatkallaan. Hienoa, että haaste inspiroi jatkamaan nuoruusvuosien suosikkien kanssa! Marikan listauksesta muistui taas mieleen, että kesällä 2013 minun oli tarkoitus vihdoin lukea ensimmäistä kertaa Runotytöt, mutta enpä ole sitä vieläkään tehnyt...

Notkopeikko kertoi lukeneensa haasteeseen vain yhden kirjan, mutta onhan sekin jo hyvä alku! Notkopeikon lukemasta fantasiakirjasta ei ole erillistä koontipostausta (kuten luonnolista on, ettei yhdestä kirjasta erillistä koontia tehdä :D), joten alla oleva linkki vie suoraan tähän postaukseen.

Linkit koonteihin tekijöittäin:

Aino

Jokke 

Kia

Manni P  

MarikaOksa

Notkopeikko

Tämän haasteen tiimoilta sain paitsi hyviä lukuvinkkejä ja muistutuksia tietyistä (lukemattomista) kirjoista, myös paljon hyvää mieltä. Ihanaa, että blogeissa innostuttiin tästä haasteesta! :) Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitokset vielä kerran myös Anulle hyvästä haasteideasta.

Kaikkien (ellei itse halunnut olla osallistumatta arvontaan) koontipostauksensa linkittäneiden kesken on arvottu lupaamani pieni palkinto, jonka tällä kertaa nappasi Notkopeikko! Kannatti siis todella lukea edes se yksi kirja. ;) Laitatko minulle yhteystietosi sähköpostilla osoitteeseen jonna.kirjakaapinavain (ät) gmail.com, niin saadaan piparkakkumuotit matkaan. :-)

Nostalgiset nuortenkirjat: Laura menopäällä

Tuija Lehtinen: Laura menopäällä

236 s., Otava 1999

Kun aloin lukemaan Laura -sarjan kolmatta osaa, olin todella ulapalla. Ihmettelin, olenko todellakin lukenut tämän kirjan joskus, sillä kansi ei ollut yhtään tuttu eikä kirjan alku tuntunut sen tutummalta. Jossain vaiheessa koin joitakin muistivälähdyksiä, mutta olin kyllä silti aika varma, että yksi Laura todellakin olisi jäänyt lukematta, niin huonosti tämä oli muistiini jäänyt. Tarkistin asia kirjallisuusvihkostani ja kyllä minä tämän sitten olin kuin olinkin lukenut, mutta olen edelleen hämmentynyt siitä, miten olin niin autuaasti unohtanut tämän kirjan tapahtumat, kun kaksi edellistä Lauraa tuntuivat koko ajan tutuilta.

Laura menopäällä kertoo Lauran hiihtolomamatkasta isänsä luo Saksaan, radiotoimittajan työstä, tanssiharrastuksesta ja kaikenlaisesta kavereiden kanssa hengailusta. Lauralla on myös ihailija, jonka kanssa hän käy treffeilläkin. Ensimmäistä kertaa hän tuntee jonkinlaisen aavistuksen siitä, mistä Jenna aina puhuu ja haaveilee: ihastumisesta ja romantiikasta. Sisukkaasti Laura kuitenkin yrittää unohtaa moiset haihattelut, sillä hänellä on paljon tärkeämpääkin tekemistä, kuten koulu, työ ja tanssi.

Jotenkin Laura on tässä kirjassa hieman räväkämpi eikä enää niin pikkutyttömäinen kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassa. Hän on selkeästi aikuistumassa ja kokee murrosikään kuuluvaa myllerrysvaihetta. Hieman minua kyllä ärsytti Laurassa nyt se, että hän menee omia latujaan eikä kauheasti välttämättä välitä kavereidensa tunteista. Nikonkin kanssa Laura melkein riitaantuu ja Jennan kanssa hengailu on vähentynyt. Jotenkin tuntuu, että Laura on nyt liian ankara itselleen ja unohtaa antaa itselleen luvan olla välillä myös ihan tavallinen teini eikä mikään tuleva superreportteri.

Teos on juonellisesti ihan mielenkiintoinen, mutta mielestäni siihen on ympätty aika paljon kaikenlaista. Niinkuin vaikka Lauran matka Saksaan jää hieman ulkokohtaiseksi, sillä vaikka sitä kuvataan, sieltä palataan sitten vaan Suomeen ja Saksa on taaksejäänyttä elämää. Matkan olisi mielestäni voinut jättää kuvaamatta kokonaan ja vain jossain sivulauseessa mainita, mutta toisaalta Lehtinen on halunut tuoda uutta ulottuvuutta ja kuvata tarkemmin Lauran biologista isää ja siten "Lauran toista puolta". Tapahtumarikkaalla juonella on myös se hyvä puoli, että mielenkiinto taatusti pysyy yllä! Nyt tämän uudelleen lukemisen jälkeen en kuitenkaan ihmettele yhtään, miksei tästä erityistä muistijälkeä ollut jäänyt: liikaa kaikkia pikkujuttuja ja ehkä hieman liian vakava meininki.

♠♠♠

Nostalgiset nuortenkirjat: Rakas Laura

Tuija Lehtinen: Rakas Laura

190 s., Otava 1998

kansi: Vincent Backum

Innostuin Laura, kultatukan uudelleenlukemisesta niin paljon, että oli pakko palata sarjan pariin nopeasti. Rakas Laura on Laura Koivistosta kertovan sarjan toinen osa ja muistan, että tämä taisi olla ensimmäinen lukemani Laura-kirja. Tuntuu todellakin haasteeseen sopivasti aika nostalgiselta palata tämän teoksen pariin, sillä aika tarkkaan 12 vuotta sitten se oli minulle merkittävä löytö ja viitoitti tietä sarjan pariin.

Rakas Laura jatkaa tarinaa aika tarkkaan siitä mihin edellinen osa jäi. Laura on nyt saanut oman huoneen isoveljen muutettua pois kotoa, mutta muuten elämä on jokseenkin samanlaista kuin ennenkin. Pojat eivät edelleenkään kauheasti jaksa Lauraa kiinnostaa,  Jenna-bestistä he kiinnostavat taas senkin edestä. Se johtaa jopa riitelyyn. Muutenkin Lauran ihmissuhderintamalla puhaltaa uusia tuulia, sillä Laura tutustuu muun muassa Nikoon, joka on uusi oppilas heidän luokallaan.

Laura on edelleenkin aikalailla täydellinen päivänsäde, joka ei ole mielestään tehnyt mitään väärää. Nyt tällä lukukerralla huomasin, kuinka paljon Laura vähättelee Jennan romanttisia ajatuksia ja haaveita, vaikka ystävyydessähän toinen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin hän on. Laura on kuitenkin Laura, joten suotakoon se hänelle! Tätä kirjaa lukiessa muuten tuli esiin pari sellaista kohtaa, jotka muistin vuosien takaa ja jotka silloin naurattivat: ja niin naurattivat vieläkin! En tiedä kertooko se teoksen ajattomuudesta vai siitä, että oma huumorintajuni ei taida olla vuosien varrella muuttunut kovinkaan paljon. On kuitenkin kiva huomata, miten mieleenpainuva tämä kirja on ollut, kun muistan sen tapahtumia 12 vuoden takaa.

Lauran elämässä kaikki tuntuu yhä sujuvan melkoisen sulavasti. Hän saa tuosta vain lapsenvahtikeikan, pääsee vierailulle paikallisradioon ja saa työtarjouksen sekä selviää tilanteesta kuin tilanteesta sutjakkaasti. En tiedä miksi se nyt niin kauheasti pisti silmiini, mutta en kuitenkaan antanut sen haitata lukukokemustani erityisemmin. Toki hieman laittoi miettimään, että miten Lauralla aina sujuukin ja että tämä ei ole ihan tavallisen teinitytön elämää, vaikka nuorempana kaikki menikin ihan täydestä läpi.

♠♠♠♠

Nostalgiset nuortenkirjat: Laura, kultatukka

Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka

187 s., Otava 1997

kannen maalaus: Vincent Backum

Olen jo pitkään halunnut palata Tuija Lehtisen ihanan Laura-sarjan pariin, ja nyt sitten haasteeni tiimoilta sen vihdoin tein. Muistan löytäneeni Laurat ensimmäistä kertaa ollessani neljännellä luokalla, jolloin sarja nappasi minut täysin otteeseensa ja tartuin aina innolla entuudesta tuntemattomaan sarjan osaan. Sarjaa on parjattu ainakin Demin nettikeskusteluissa ja kieltämättä allekirjoitan joitakin esille nousseita seikkoja, mutta se ei silti himmennä sitä tosiasiaa, että Laura-sarja on mielestäni toimiva kokonaisuus. Laura, kultatukka on sarjan ensimmäinen osa.

Laura on 13-vuotias tunnollisenkunnollinen teinityttö, aina kiltti, jalomielinen ja kärsivällinen. Kuulostaa kieltämättä aika ärsyttävältä typykältä, mutta minä en ole jostain syystä koskaan kirjoja lukiessani Lauran hahmosta ärsyyntynyt, toisin kuin tv-sarjaa katsoessani. Lauran perheeseen kuuluu kolme veljeä ja vanhemmat. Kaveripiiri ei ole järin laaja, mutta naapurissa asuu paras kaveri Jenna.

Sarja kuvaa pääosin kesälomaa seiska- ja kasiluokkien välillä. Tuolloin Laura käy ensimmäisillä treffeillään, hengailee Jennan kanssa, murehtii Sakke-veljeään ja ilmapiiriä kotona, ja toimii aina niin kuin on oikein, vaikka se ajaisi hänet hankaluuksiin. On muuten mainitsemisen arvoista, että tämä teos on kestänyt aikaa todella hyvin. (Nuorten) maailma on muuttunut melkoisesti 17 vuodessa, mutta silti teos on edelleen toimiva ja pääosin uskottava nuortenkirja.

Niin, pääosin uskottava. Nykyään ehkä näin kiltti hahmo ei ole nuorten mieleen, sillä kirjoilta saatetaan kaivata enemmän vauhdikkuutta ja sitä myöten myös vetävyyttä. Onhan tässäkin särmää, kun jengit pitää valtaa ja laittaa porukan väistymään tieltään. Mutta nimenomaan nämä jengit ovat epäuskottavia, kun kukaan ei muka tee asialle mitään ja tyrannia jatkuu. Samoin jotkut sanavalinnat ovat lapsekkaita, mikä hieman ehkä syö tehoa, jos ajatellaan kohderyhmää eli teini-ikäisiä.

Mutta muuten kyllä ehdottomasti Laura säilyttää arvonsa silmissäni. Ei tämä nyt enää ihan niin tenhoavalta tuntunut kuin yli 10 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta viihdyin kirjan parissa. Aluksi tarina tuntui käynnistyvän vähän hitaanpuoleisesti, mutta pian huomasin lukevani aina vain uuden ja uuden kappaleen, vaikka minun olisi pitänyt olla tekemässä jo jotain ihan muuta. Ja vaikka joitakin sanavalintoja moitin lapsekkaiksi, niin on tämä kirja muuten sujuva ja huumoria tästä löytyy, niin että kyllä välillä sai hihitelläkin.

♠♠♠½

Nostalgiset nuortenkirjat: Surutyttö

Päivi Romppainen: Surutyttö

161 s., Karas-sana 1993

kansi: Pentti Kareinen

Emännöimäni Nostalgiset nuortenkirjat -haaste starttasi syyskuun alussa ja nyt ensimmäisen haastekuukauden ollessa lopuillaan päätin, että lienee aika minunkin kunnostautua ja lähteä haastetta suorittamaan. Päivi Romppaisen Surutyttö on jäänyt mieleeni todella voimakkaana lukukokemuksena ja etenkin ensimmäinen lukukerta oli todella pysäyttävä. Luin tämän ensimmäistä kertaa toukokuussa 2005, siis ihan kuudennen luokan lopussa. Muistan, että silloin kevät oli erityisen lämmin ja menimme luokkakavereiden kanssa uimaankin jo toukokuussa. Muistan, että heitin talviturkkini siltä vuodelta samana päivänä kun luin Surutytön (loppuun). Tulin uimareissulta kotiin ja käperryin sohvalle Surutytön kanssa, ja voi miten tämä romaani minua koskettikaan! Kun suuri käänne tapahtui, itkin kuin vesiputous. Tämä oli myös ensimmäinen kirja, jota lukiessani olen sillä tavalla itkenyt.

Lainasin ja luin Surutytön vielä pariinkin otteeseen tuon ensimmäisen lukukerran jälkeen, mutta sitten meni vuosia palaamatta tämän teoksen pariin. Vuosien aikana jotakin oli unohtunut ja ehkä terävin kärki tarinasta tuntui tylstyneen. Mutta yhtä kaikki, viihdyin Surutytön parissa edelleen. Nyt Surutytön ja minun seuranani oli nostalgiaa.

Surutyttö kertoo 16-vuotiaasta Millasta, joka ei oikein tiedä mitä elämältään haluaa. Milla on aina tottunut menettämään kaiken mihin on kiintynyt erityisen lujasti eikä hän oikeastaan odota tai toivo tulevaisuudelta mitään. Kymppiluokan keväällä ja sitä seuraavana kesänä Millan elämä kuitenkin muuttuu täydellisesti ja tyttö alkaa vähitellen vapautumaan kuorestaan. Kohtalolla on kuitenkin Millan varalle tarjolla vielä lisää iskuja, mutta nyt Milla uskaltaa tukeutua ihmisiin ympärillään.

Tässä teoksessa on paljon tunteita aina ilosta suruun. Ehkä siksi tämä tuntui teininä niin erityisen puhuttelevalta. Ja tuntuu tämä vieläkin jollakin tavalla. Kuitenkin nyt olin hieman analyyttisempi lukija ja ehkä se hieman romutti sitä tunnelmaa, joka minulle tästä kirjasta oli jäänyt. Kirjassa on myös paljon kirjoitusvirheitä, joita en ennemmin ollut huomannutkaan. Yllätyin kun tajusin, että teoksen laatu ei ollutkaan niin hyvä kuin muistin. Surutyttö on kuitenkin sellainen kirja, jota voisin suositella edelleen luettavaksi. Hieman siitä jo aika näkyy, mutta ei liikaa, niin että kyllä tämä voisi nykynuortakin ravistella edelleen.

♠♠♠♠

Nostalgiset nuortenkirjat -haaste

Jokaisella meistä lienee mielessä ainakin muutama nuortenkirja, josta on lukemisen jälkeen jäänyt vuosien ajaksi vahvoja muistikuvia ja tunnetiloja. Ajattelemme niitä kirjoja nostalgisin tuntein ja muistelemme lukukokemuksiamme, vaikka niistä saattaa hyvinkin olla aikaa kymmenen vuotta tai jopa enemmänkin. Nyt on aika tehdä paluu näiden nostalgisten nuortenkirjojen pariin ja kokea uudelleen ne kirjat, jotka kuuluvat yhä mieleenpainuvimpien kirjojen listoillemme!

Ajatus tästä haasteesta ei ollut alunperin minun, vaan kunnia ideasta kuuluu Anulle Anun ihmeelliset matkat -blogista. Sovimme kuitenkin niin, että minä alan emännöimään tätä haastetta ja vastaan siitä, joten näin ollen blogini on tämän haasteen "pesäpaikka". Tässä yhteydessä mainittakoon vielä, että kun mainitsette haasteen blogissanne, laittakaa linkki tähän postaukseen. Haaste toimii seuraavanlaisesti:

1. Osallistujat ilmoittavat osallistumisestaan tähän postaukseen.

2. Haasteen suorittamisaika on 1.9.-30.11.2014. Aikaa on siis kolme kuukautta.

3. Osallistujat tekevät haasteen loputtua koontipostaukset, joissa on linkit heidän haasteteksteihinsä. Koontipostaukset linkitetään tähän tekstiin.

4. Koontipostauksienne perusteella koostan haasteesta loppupostauksen.

5. Osallistuneiden kesken tulen arpomaan jonkin pienen palkinnon, joka on minulle itsellenikin vielä arvoitus.

Haasteeseen kelpaavat kaikki (lasten- ja) nuortenkirjat, jotka ovat jääneet nostalgisina lukijansa mieleen. Raja lasten- ja nuortenkirjallisuuden välillä voi olla toisinaan häilyvä, samoin kuin raja lasten ja nuorten ikäryhmien välillä voi toisinaan olla veteen piirretty viiva. Siksi tässä haasteessa ei ole mitään erityistä rajaa minkä ikäisenä ensikosketus kirjaan olisi pitänyt hankkia: ajatuksena on se, että jokainen itse päättää minkä ikäisenä on kokenut olevansa nuori. Siis kaikki kirjat, jotka olette lukeneet ja kokeneet nuorina kelpaavat.

Sen pitemmittä puheitta toivotan teidät tervetulleeksi matkalle nostalgisten nuortenkirjojen pariin!

***

En ole koskaan aikaisemmin emännöinyt mitään lukuhaastetta, joten tämä on minulle täysin uusi juttu. Lisätietoja saa kysymällä!

***

Minä olen blogini aikana lukenut jo monia nuortenkirjoja, jotka ovat jääneet nuoruusvuosilta nostalgisina mieleen. Muun muassa jo bloggaamani Tyttö tulevaisuudesta, Sannan jenkkivuosi, Ninat ja Jääprinsessat sekä Häräntappoase edustavat minulle rakkaita nuortenkirjoja, mutta paljon on vielä sellaisia teoksia, joiden pariin olen hinkunut takaisin jo pitkään. Näistä esimerkkeinä mainittakoon ainakin Pikku naisia, Harry Potterit, Laurat ja Surutyttö.