Tuija Lehtinen: Rakas Laura
190 s., Otava 1998
kansi: Vincent Backum
Innostuin Laura, kultatukan uudelleenlukemisesta niin paljon, että oli pakko palata sarjan pariin nopeasti. Rakas Laura on Laura Koivistosta kertovan sarjan toinen osa ja muistan, että tämä taisi olla ensimmäinen lukemani Laura-kirja. Tuntuu todellakin haasteeseen sopivasti aika nostalgiselta palata tämän teoksen pariin, sillä aika tarkkaan 12 vuotta sitten se oli minulle merkittävä löytö ja viitoitti tietä sarjan pariin.
Rakas Laura jatkaa tarinaa aika tarkkaan siitä mihin edellinen osa jäi. Laura on nyt saanut oman huoneen isoveljen muutettua pois kotoa, mutta muuten elämä on jokseenkin samanlaista kuin ennenkin. Pojat eivät edelleenkään kauheasti jaksa Lauraa kiinnostaa, Jenna-bestistä he kiinnostavat taas senkin edestä. Se johtaa jopa riitelyyn. Muutenkin Lauran ihmissuhderintamalla puhaltaa uusia tuulia, sillä Laura tutustuu muun muassa Nikoon, joka on uusi oppilas heidän luokallaan.
Laura on edelleenkin aikalailla täydellinen päivänsäde, joka ei ole mielestään tehnyt mitään väärää. Nyt tällä lukukerralla huomasin, kuinka paljon Laura vähättelee Jennan romanttisia ajatuksia ja haaveita, vaikka ystävyydessähän toinen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin hän on. Laura on kuitenkin Laura, joten suotakoon se hänelle! Tätä kirjaa lukiessa muuten tuli esiin pari sellaista kohtaa, jotka muistin vuosien takaa ja jotka silloin naurattivat: ja niin naurattivat vieläkin! En tiedä kertooko se teoksen ajattomuudesta vai siitä, että oma huumorintajuni ei taida olla vuosien varrella muuttunut kovinkaan paljon. On kuitenkin kiva huomata, miten mieleenpainuva tämä kirja on ollut, kun muistan sen tapahtumia 12 vuoden takaa.
Lauran elämässä kaikki tuntuu yhä sujuvan melkoisen sulavasti. Hän saa tuosta vain lapsenvahtikeikan, pääsee vierailulle paikallisradioon ja saa työtarjouksen sekä selviää tilanteesta kuin tilanteesta sutjakkaasti. En tiedä miksi se nyt niin kauheasti pisti silmiini, mutta en kuitenkaan antanut sen haitata lukukokemustani erityisemmin. Toki hieman laittoi miettimään, että miten Lauralla aina sujuukin ja että tämä ei ole ihan tavallisen teinitytön elämää, vaikka nuorempana kaikki menikin ihan täydestä läpi.
♠♠♠♠
Voi, Jonna. Huomasin kerran Laurasta blogatessani, että Demi lehden sivuilla oli hyvin tulenpalava keskustelu Laurasta, ja siitä kuinka hän on hirveä "ämmä". Nauratti niin paljon, oli otettu kovin vakavasti tämä nuortenkirjahahmo. :D Lehtinen itsekin kiitti blogissani, että johdatin hänet tuonne keskusteluun. :P
VastaaPoistaMinäkin luin tuon keskustelun ja toisaalta samaistuin tuntemuksiin, toisaalta taas olin ihan eri mieltä. Lauran vaikuttavuudesta tuo keskustelu kyllä kertoo, sillä hahmo ei voi olla kovin huono, jos se nostataa noin voimakkaita tunteita laidasta laitaan. :D Minäkin itse asiassa pääsin keskustelun jäljille alunperin blogisi kautta. ;)
Poista