Herra Hakkarainen harrastaa

Mauri Kunnas: Herra Hakkarainen harrastaa

29 s., Otava 2014

Olin hyvin ilahtunut, kun huomasin, että Mauri Kunnakselta on ilmestynyt uusi kuvakirja. Tunnustan ilolla Kunnaksen (kuvakirja)tuotannon arvon, mutta jotenkin en nyt tälle herra Hakkaraisen  harrastuskommelluksista kertovalle kirjalle oikein näytä vihreää valoa.

Kaikki varmasti tuntevat Tassulan kaupungin tunnetuimman unissakävelijän, joka öisillä retkillään usein saa jonkinlaista tuhoa aikaan. Hänen kannoillaan seuraa uskollinen lemmikki, Masa Marsu, joka yrittää hieman suitsia omistajaansa aisoihin. Tässä kirjassa jonkinlainen harrastusbuumi tuntuu vallanneen Tassulan ja jokaisella näyttäisi olevan oma harrastus, mutta herra Hakkarainen vain murhetii huonoja yöuniaan. Hän ei näet tiedä, että kaiket yöt hän todellakin kokeilee erilaisia harrastuksia aina maalaamisesta harrastelijasalapoliisina toimimiseen.

Onhan tämä kirja eittämättä hauskasti kuvitettu ja Hakkaraisen kommellukset ovat mielikuvituksekkaita ja eloisia, mutta teos on silti auttamattoman kaavamainen. Joka ikinen päivä Hakkarainen hankkii uuden patjan ja huomaa, että ei se taaskaan auttanut unenlaatuun. Ja joka ikinen yö Hakkarainen huhkii pitkin kaupunkia uusien harrastuksien parissa. Minua tämä aikuisena lukijana kyllästytti, sillä vaikka kyseessä onkin lastenkirja, niin odotin Kunnakselta hieman enemmän. Tietysti kohderyhmälle tämä varmasti toimii hyvin, sillä useinhan pienet lapset pitävät hieman toisteisista kirjoista.

Toisekseen vaikka arvostakin Kunnaksen kuvituksia paljon ja hän on yksi suosikkikuvittajistani, niin jotenkin koin tämän kirjan nyt kauhean sekavaksi. Se ei ole niinkään kuvituksellinen ongelma, vaan tunteen aiheuttaa lähinnä se, että joka puolella sivuja on aina kirjoitettu kuvan alle esimerkiksi "Noora kutoo" tai "Kake harrastaa uintia". Tarina tuntuu ikään kuin katkeavan välillä, kun lähes joka aukeamalla tulee keskityttyä myös näihin teksteihin, jotka eivät varsinaisesti anna tarinalle uusia juonteita. Vaikka kyllä edelleenkin se voi olla kohderyhmän mielestä kiva juttu, kun saa vaikka äidin tai isän kanssa yhdessä etsiä kuvituksesta erilaisia harrastuksia ja nimetä niitä.

Niin, tässä kai lienee tullut selväksi niitä syitä, joiden vuoksi en oikein tästä kirjasta pitänyt. Tässä sen huomaa, että aina edes oman suosikkikirjailijan tai -kuvittajan teokset eivät miellytä, vaan jokainen teos on yksilö eikä välttämättä yleistettävissä muun tuotannon perusteella.

♠♠♠