Hylätty puutarha

Kate Morton: Hylätty puutarha

670 s., Bazar 2014

alkup. The Forgotten Garden 2008
suom. Hilkka Pekkanen

kansi: Getty Images,Eduaro Ruiz & Satu Kontinen

Odotukseni on palkittu ja todella ylitsevuotavasti. Löysin Kate Mortonin alunperin vuonna 2011, kun ostin Paluu Rivertoniin -teoksen omakseni. Luin kirjan ja pidin siitä erittäin paljon, itse asiassa se on jäänyt mieleeni yhtenä kiehtovimmista ulkomaisista kirjoista, joita olen lukenut. Siitä pitäen olen odottanut lisää suomennoksia Mortonin teoksille ja nyt odotukseni on vihdoin palkittu. Aika moni on sanonut pitäneensä joko Hylätystä puutarhasta tai Paluusta Rivertoniin, mutta minä olen pitänyt molemmista hyvin paljon.

Hylätty puutarha kertoo australialaisesta Nellistä, hänen tyttärentyttärestään Cassandrasta, aikoja sitten kuolleesta brittiaatelisesta Rosesta sekä tämän serkusta Elizasta. Teos on oikeastaan kahden naisen tarina, Nellin ja Cassandran, mutta siihen nivoutuu tiiviisti myös Rosen ja Elizan elämät ja kohtalot. Yhteyksiä on paljon ja palapelissä ainakin tuhat palaa, mutta juoni on silti selkeä ja monine rönsyineen erittäin herkullinen. Eri ajoissa liikkuva teos antaa myös lukijalle todella mahdollisuuden yhdistellä paloja paikoilleen ja tuntea arvoituksen ratkomisen jännityksen.

Nell on siis australialaisnainen, joka on saapunut nelivuotiaana maahan ja päässyt osaksi Hughin ja Lilin perhettä. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän saa kuulla, että hänen syntyperänsä on oikeastaan kysymysmerkki ja että hän on löytölapsi. Se syöksee Nellin epävarmuuteen omasta minuudestaan, jonka hän kuitenkin rakentaa pystypäin. Hughin kuoltua Nell alkaa selvittää juuriaan ja tulee johdatetuksi Britanniaan Elizan satukirjan vuoksi. Selvitystyö jää kesken ja Nell joutuu palaamaan Australiaan. 30 vuotta myöhemmin Cassandra perii isoäitinsä ja saa tietää tämän syntyperään liittyvästä salaisuudesta. Hän lähtee isoäitinsä jalanjäljille Britanniaan.

Teosta lukiessa minua pusersivat monet tunteet. Hahmojen elämät tulivat niin lähelle, että oli vuoroin jännittynyt, kiihdyksissäni, epätoivoinen, vihainen, iloinen, onnellinen ja turhautunutkin. Tunsin myös syvää myötätuntoa Nelliä kohtaan, ja samoin myös Rosen mies Nathaniel keräsi sympatiani. Salaisuuden ratkominen tuli täysin iholle ja tempauduin innokkaasti mukaan Nellin ja Cassandran selvitystyöhön. Teoksessa on joitakin hiukan "lapsellisia" ja saippuaoopperamaisia käänteitä, mutta ne eivät tee tästä teoksesta yhtään sen vähemmän nautittavaa. Morton on todellakin taitava juonenpunoja! 

En oikeastaan keksi edes sanoja kuvaamaan sitä, miten paljon tämän kirjan lukemisesta nautin ja miten innoissani nipistin aikaa kaikesta muusta, jotta pääsisin lukemaan tätä huikaisevan mukaansatempaavaa ja kiehtovan mystistä romaania. Eilen illalla pääsin kirjan viimeisille sivuille ja vaikka kello kolkutteli jo keskiyötä, oli minun ihan pakko lukea teos loppuun, vaikka aamulla kello herättikin jo puoli kuudelta. Olin suorastaan hengästynyt ahmiessani kirjaa kohti salaisuuden loppuratkaisua, eikä näin ole tosiaan käynyt pitkään aikaan. Olen lumoutunut! Siispä jos etsit kiehtovaa (historiallista) lukuromaania, suosittelen ehdottomasti tätä.

♠♠♠♠♠