Sinua, sinua rakastan

Aulikki Oksanen: Sinua, sinua rakastan -kauneimmat rakkausrunot

58 s., WSOY 1998

Meillä tulee olemaan kirjallisuuspiirissä marraskuun aiheena Aulikki Oksasen romaanit, joten päätin ottaa varaslähdön aihepiiriin ja lukea Oksasen runoja, kun nyt kerran sain pääni auki runojen suhteen. Oksasen runot olivat minulle entuudestaan tuntemattomia, vain tämä "nimikkoruno" Sinua, sinua rakastan oli tuttu. Tämä runokokoelma sisältää Oksasen runoja eri kokoelmista, mutta nyt hänen kuvituksellaan varustettuna. Osa kokoelman runoista on elokuvia varten tehtyjä laulurunoja.

Suurin osa Oksasen runoista on aika moderneja ja niitä saa tosissaan tulkita ja pohtia, että pääsee niiden ytimeen asti. Täytyy tunnustaa, että aina en ihan siihen yltänyt, vaikka kuinka kovasti yritin. Kuvitus auttaa toisinaan, mutta myös siinä on jotakin sellaista, jota minun tuntui olevan välillä vaikea tulkita.  Joidenkin runojen aihe tuntuu myös hieman oudolta rakkausrunoksi, sillä minun mielestäni rakkausrunoihin kuuluu selkeitä rakkauden sanoja ja elementtejä. Joistakin runoista rakkaus ja hellyys hyökyvät esiin, toisissa ne eivät ole niin ilmeisiä. Useimmista runoista kuitenkin loppujen lopuksi löysin nuo asiat, mutta en aina.

En pitänyt kaikista tämän kokoelman runoista. Yllätys, yllätys nuo runot olivat enimmäkseen niitä, joita en ymmärtänyt. Vaan en pitänyt kaikista niistäkään, joista jotakin ymmärsin, mutta aika harvassapa ovat ne teokset, jonka kaikista runoista yksittäinen lukija pitäisi. Suosikkirunoni tästä kokoelmasta olivat Nuku, nuku töyhtöhyyppä, joka kuvastaa äidin rakkautta lapseen, sekä Hyvästi, joka on hieman kaihomielinen hyvästijättöteemallaan.

Olen useaan otteeseen tuonut blogissani ilmi sen, että en oikeastaan pidä moderneista runoista vaan olen perinteisen runon ystävä. Minun on yleensä paljon helpompi tulkita perinteisiä runoja, joten pystyn nauttimaan niistä eri tavalla kuin moderneista runoista. Tietysti se aina vaikuttaa siihen, miten kokoelman koen: jos pitää kauheasti ponnistella ymmärtääkseen, saattaa muut seikat, kuten sanat itsessään ja niiden liike ja rytmi, jäädä vähemmälle huomiolle. Tutkiskelin vielä hieman tätä kokoelmaa juuri noiden asioiden kantilta ja täytyy sanoa, että monet runot, joista en sinänsä pitänyt, ovat rytmiltään kuitenkin onnistuneita. Oksasen runoissa on myös laaja sanojen kirjo, mikä on aina hieno asia.

♠♠

Vääränlainen mies: lauluja

Härkönen, Anna-Leena: Vääränlainen mies: lauluja

55 s., Otava 2010

Anna-Leena Härkönen on tullut tunnetuksi erityisesti romaaneistaan, mutta hän on kirjoittanut myös lauluja. Tämä on hänen toinen lyriikkateoksensa, ensimmäisen bloggasin pari päivää sitten. Täytyy sanoa, että pidin tästä teoksesta paljon enemmän kuin Jos joku kysyis multa -teoksesta.

Vääränlainen mies -teoksessa laulut ovat aiheiltaan kevyempiä ja humoristisempia kuin edellisessä lyriikkateoksessa. Yhteistä teoksille on kuitenkin se, että molemmissa on yhtä suorasukaista kieltä ja tunteenilmaisua. Näissäkin lyriikoissa rakastetaan ja vihataan avoimesti ja kainostelematta. Nämä lyriikat maalailevat eri ikäisten naisten sielunmaisemaa ja elämää. Miehetkin ovat vääränlaisia ja jokaiseen vaivaan on keksitty laastari. 

Teoksen lyriikoita on helppo lukea, niissä on sopivasti rytmitajua eikä sanomaa tarvitse etsimällä etsiä. Toistoa ei myöskään ole liikaa, vaikka kyseessä onkin laulunsanat. Itse pidin erityisesti laulusta "Ystävälle". Se iski suoraan hermoon  ja toi mieleeni yhden ystäväni, vaikka lyriikan naiset ovatkin jo vanhempia ihmisiä. Silti teos sopii mielestäni monenikäisille ystäville. En ota kuitenkaan siitä lainausta, sillä se pitää mielestäni lukea kokonaisena.

♠♠♠½

Jos joku kysyis multa: lauluja

Härkönen, Anna-Leena: Jos joku kysyis multa: lauluja

55 s., Otava 1991

 Härkösellä on taito luoda sykähdyttäviä tekstejä, hän osaa kirjoittaa vakavasti ja hauskasti. Tämä teos on mielestäni näiden kahden ääripään rajamailla. Lauluissa on huumorinpilkahduksia, vaikka aihe olisikin vakavampi. Teoksen lyriikat kertovat "rakkaudesta, läheisyydestä, yksinäisyydestä, ikävästä", kuten takakannessa sanotaan.

Lyriikat ovat loppusoinnullisia ja niitä on helppo lukea, koska niissä ei ole laululyriikoille ominaista kertosäkeiden toistoa. Laulut kertovat tarinaa, useimmissa niistä on eteenpäin kuljettava juoni. Ne ovat myös hyvin suorasukaisia, ne kertovat asiat niin kuin ne ovat eivätkä verhoudu perinteiseen runokuvallisuuteen. Laulujen henkilöt tuntevat avoimesti, he vihaavat tai rakastavat.

Oma suosikkini teoksen lyriikoista on "Vaimon laulu", minusta siinä on parasta rytmiä ja sanomaa. Mielestäni siitä välittyy parhaiten tekstin tunne. Oli myös mielenkiintoista lukea Häräntappoaseen teatteriesityksiä varten tehtyjä lauluja, jotka löytyvät omasta osiostaan teoksesta. Niistä pystyi helposti tunnistamaan Häräntappoaseen tunnelmia ja henkilöhahmoja.

♠♠♠

Liian lyhyt hame

Oksanen, Sofi: Liian lyhyt hame: Kertomuksia keittiöstä

78 s., Bonnier 2011

Melko moni varmasti muistaa viime syksyltä tämän teoksen julkistamisen. Tämä teos on Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan yhteisen projektin tulos, sillä tämän laululyriikkakirjan lisäksi samaan settiin kuuluu myös CD-julkaisu levyn lauluista. Julkistaminen on uskoakseni ollut mieleenpainuva, koska Oksanen ja Kaunismaa tekivät tuolloin kiertueen, jossa he kävivät eri puolilla Suomea esittelemässä tätä kokonaisuutta.

Tämän teoksen laululyriikat ovat täysin Oksasen käsialaa, joten niiltä sopii odottaa aika paljon. Jotenkin kuitenkaan tämän teoksen alkupuolen lyriikat eivät auenneet minulle enkä pystynyt tavoittamaan niistä sitä tunnetta ja tärkeää sanomaa, joka puhuu naisten oikeuksien puolesta. Vasta sivulta 35 alkaen aloin nähdä teoksen ytimeen ja ymmärsin mitä Oksanen yritti viestittää. Oikeasti tuosta eteenpäin lyriikat ovat todella suoria, osuvia ja tosia. Lisäksi teoksen "jälkisanat", tai miksikä sitä tässä tapauksessa kutsuisin, avasivat teosta vielä enemmän ja oivalsin sanoituksia vielä paremmin.

En tiedä avaisiko cd:n kuunteleminen alkupuolen lyriikoita paremmin, voi olla. Kuitenkin odotan, että tunne välittyisi myös tekstistä. Kaiken kaikkiaan kyllä oikein mielenkiintoinen teos, suosittelen sitä kaikille joita edes vähäsen lyriikka kiinnostaa. Itselläni ei ollut oikeasti edes aikomusta lukea koko teosta, mutta nappasin sen kuitenkin lainalle. Onneksi. :)

♠♠♠½