Sinua, sinua rakastan

Aulikki Oksanen: Sinua, sinua rakastan -kauneimmat rakkausrunot

58 s., WSOY 1998

Meillä tulee olemaan kirjallisuuspiirissä marraskuun aiheena Aulikki Oksasen romaanit, joten päätin ottaa varaslähdön aihepiiriin ja lukea Oksasen runoja, kun nyt kerran sain pääni auki runojen suhteen. Oksasen runot olivat minulle entuudestaan tuntemattomia, vain tämä "nimikkoruno" Sinua, sinua rakastan oli tuttu. Tämä runokokoelma sisältää Oksasen runoja eri kokoelmista, mutta nyt hänen kuvituksellaan varustettuna. Osa kokoelman runoista on elokuvia varten tehtyjä laulurunoja.

Suurin osa Oksasen runoista on aika moderneja ja niitä saa tosissaan tulkita ja pohtia, että pääsee niiden ytimeen asti. Täytyy tunnustaa, että aina en ihan siihen yltänyt, vaikka kuinka kovasti yritin. Kuvitus auttaa toisinaan, mutta myös siinä on jotakin sellaista, jota minun tuntui olevan välillä vaikea tulkita.  Joidenkin runojen aihe tuntuu myös hieman oudolta rakkausrunoksi, sillä minun mielestäni rakkausrunoihin kuuluu selkeitä rakkauden sanoja ja elementtejä. Joistakin runoista rakkaus ja hellyys hyökyvät esiin, toisissa ne eivät ole niin ilmeisiä. Useimmista runoista kuitenkin loppujen lopuksi löysin nuo asiat, mutta en aina.

En pitänyt kaikista tämän kokoelman runoista. Yllätys, yllätys nuo runot olivat enimmäkseen niitä, joita en ymmärtänyt. Vaan en pitänyt kaikista niistäkään, joista jotakin ymmärsin, mutta aika harvassapa ovat ne teokset, jonka kaikista runoista yksittäinen lukija pitäisi. Suosikkirunoni tästä kokoelmasta olivat Nuku, nuku töyhtöhyyppä, joka kuvastaa äidin rakkautta lapseen, sekä Hyvästi, joka on hieman kaihomielinen hyvästijättöteemallaan.

Olen useaan otteeseen tuonut blogissani ilmi sen, että en oikeastaan pidä moderneista runoista vaan olen perinteisen runon ystävä. Minun on yleensä paljon helpompi tulkita perinteisiä runoja, joten pystyn nauttimaan niistä eri tavalla kuin moderneista runoista. Tietysti se aina vaikuttaa siihen, miten kokoelman koen: jos pitää kauheasti ponnistella ymmärtääkseen, saattaa muut seikat, kuten sanat itsessään ja niiden liike ja rytmi, jäädä vähemmälle huomiolle. Tutkiskelin vielä hieman tätä kokoelmaa juuri noiden asioiden kantilta ja täytyy sanoa, että monet runot, joista en sinänsä pitänyt, ovat rytmiltään kuitenkin onnistuneita. Oksasen runoissa on myös laaja sanojen kirjo, mikä on aina hieno asia.

♠♠