Valo valtameren yllä

M.L. Stedman: Valo valtameren yllä

422 s., Karisto 2013

alkup. The Light Between Oceans, 2012

suom. Leena Perttula

kannen suunnittelu: Anne Rusanen

Muovittaessani kirjoja heinäkuussa osui silmiini M.L. Stedmanin esikoisteos Valo valtameren yllä, jonka lainasin saman tien. Kirja on siis odottanut lukemistaan pari kuukautta ja hetken harkitsinkin, että viitsinkö sittenkään lukea tätä ollenkaan. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja avasin kirjan, sillä jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien tämä kirja vei minut mukanaan.

Valo valtameren yllä sijoittuu 1920-luvun Australiaan pienen pienelle Janus Rockin majakkasaarelle, jonka majakkaa Tom Sherbourne saapuu hoitamaan. Saari on kaukana rannikosta ja elämä saarella on varsin eristynyttä ja yksinäistä, sillä huoltovene saapuu saarelle kolmen kuukauden välein. Tom kuitenkin menee naimisiin kaupungissa asuvan Isabelin kanssa, jolloin vaimo muuttaa myös saarelle. Eräänä päivänä saarelle ajautuu vene, jonka lasti muuttaa koko heidän elämänsä täydellisesti.

Tämä kirja on Tomin ja Isabelin rakkaustarina, joka kaiken kestää ja kaiken kärsii. Heidän rakkautensa kestää surut ja antaa anteeksi, heidän rakkautensa saa laittamaan puolison edun oman edelle ja vaientamaan kolkuttavan omatunnon. Heidän tarinansa on uskomaton, sillä heillä ei todellakaan ole helppoa, kun suuri salaisuus alkaa jäytää heidän välejään ja saa epäröinnin ja katumuksen purkautumaan teoiksi. Salaisuuden paljastuminen laittaa heidän rakkautensa todella koetukselle ja he joutuvat tekemään kipeitä valintoja, jotka vaikuttavat koko heidän loppuelämäänsä.

Kirja on kirjoitettu moitteettomalla ja sujuvalla kielellä, mistä suomentaja ilman muuta ansaitsee kiitokset. Stedmanin tavassa kirjoittaa on jotakin tenhoavaa ja hieman nostalgistakin, lukija sukeltaa välittömästi hahmojen mukaan 1920-luvulle. Stedman on mielestäni valinnut sanansa hyvin, jos suomennoksen yhteydessä voi käyttää tällaista sanavalintaa, sillä kieli on runsasta erilaisine verbeineen ja adjektiiveineen, se ei toistele samoja asioita koko ajan.

Juonenkäänteet saavat väkisinkin myös lukijan pohtimaan oikeaa ja väärää. Etenkin kirjan lopun tapahtumissa on niin sydäntäriipaisevia elementtejä, että hahmojen epätoivo ja tuska välittyvät lukijalle ja saavat hänetkin ahdistumaan. Kuitenkin suuri ja kantava rakkaus ovat taustalla koko ajan lohduttavana elementtinä, mutta siitä huolimatta ei ole aina helppo tehdä niin kuin sydän sanoo ja järki käskee, etenkin kun sydän repii kahtaalle ja järjen ääni on aikaa sitten hukkunut tunteiden alle. Tämä kirja on ravisteleva ja koskettava teos, todellinen helmi, kuten kansiliepeessä luvataan.

♠♠♠♠½